Zermatt

Pitkä odotus on takana ja taas on uusi talvi aluillaan. Taivalkoskella oli jo lumi maassa ja viime viikolla oli lämpötila kylmillään -20 astetta. Vielä ei Taivalvaaralla pääse laskemaan, mutta naapurissa Rukalla kylläkin.

Vauhtia rinteeseen käytiin hakemassa Zermattista. Lokakuun alussa lensimme Zurichiin ja sieltä matkaa jatkettiin junalla Zermattiin. Siellä oleva jäätikkö, Matterhorn Glacier Paradise, on syys-lokakuussa paikka jonne lähes kaikki maajoukkueet matkaavat hiomaan laskuaan kisakuntoon. Niin tänäkin vuonna. Maajoukkeiden lisäksi paikalla oli isoja laskijaryhmiä mm. Kanadasta, USA:sta ja Venäjältä.

Riku osallistui syyskuussa ylioppilaskirjoituksiin ja sen johdosta laadimme oman suunnitelman leirin suhteen. Olin Riikan kanssa Zermattissa 4.-19.10, Riku jäi jatkamaan maajoukkueen kanssa aina 1.11. saakka. Pari viikkoa treenasimme keskenämme.

Jäätikkö missä laskimme, sijaitsee todella korkealla. Ylin hissiasema on 3880 m korkeudessa. Zermattin kylästä, joka on n. 1600 metrin korkeudessa, matkataan jäätikölle kolmella eri hissillä. Nopeimmillaan ylös päästiin noin kolmessa vartissa, ruuhkaisimpina päivinä aikaa meni puoli tuntia pidempään. Majapaikasta kävely ala-asemalle kesti 10 min. Pisimmillään meni siis 1,5 tuntia ennen kuin oltiin ylhäällä asti. Taivalkoskelta ehtii nopeammin 90 km päähän Rukalle laskemaan!

Zermattin kylä on käytännössä autoton. Tai onhan siellä autoja, mutta ne ovat kaikki hyötyajoneuvoja. Takseja, busseja ja työkäytössä olevia lava-autoja. Autot ovat sähkökäyttöisiä ja pieniä. Paikalliset liikkuvat paljon pyöräillen ja niistä sähköavusteisia pyöriä on varsin iso osa. Meillä liikkuminen paikasta toiseen tapahtui kävellen.

Päivärutiini oli hyvin pitkälti seuraavanlainen. Aamulla lähdimme liikkeelle vähän ennen yhdeksää. Ylös jäätikölle, siellä alkuverryttelyt ja treenit. Takaisin alhaalla oltiin kahden, puoli kolmen aikoihin. Sen jälkeen lounas ja pieni lepotauko. Puoli viiden aikoihin suuntasimme urheilukentälle, jossa oli päivästä riippuen palauttelua, keskivartalojumppaa, huoltavia liikkeitä, sekä nopeus- ja kimmoisuusharjoitteita. Joinain päivinä päälle pienet kylmähoidot viereisessä purossa istuen. Takaisin majapaikkassa olimme klo 17.30-18.00. Siitä suoraan kauppaan ja ruuan laittoon. Treenipäivinä ei paljoa ylimääräistä hengailuaikaa jäänyt.

Laskeminen korkealla jäätiköllä on raskasta, varsinkin leirin alussa, jolloin elimistö ei ole sopeutunut korkealla olemiseen. Ensimmäisen päivän laskimme pelkästään rinteessä, tuntumaa hakien. Korkealla olemisen huomasi selvästi. Syke on normaalia ylempänä, hengitys tihenee ja lihakset "hapottavat" normaalia helpommin. Suunnitelmana oli ottaa toinen laskupäivä heti perään ja pitää sen jälkeen välipäivä. Mutta sää muutti suunnitelmia. Korkea jäätikkö on altis tuulille. Tuuli puhalteli voimakkaasti kolme päivää ja esti jäätikölle menemisen. Meille se tarkoitti leppoisaa alkua ja aikaa totutella korkeaan ilman alaan. Käytimme päivät oheisharjoitteiden tekemiseen ja yhtenä päivänä käytiin reilun 2500 metrin korkeudessa vähän kävelemässä ja ihastelemassa maisemia.

Zermattin ympäristössä katsottavaa riittää. Sieltä löytyvät, Mount Blancia lukuunottamatta, keski-Euroopan korkeimmat vuoret. Korkein on Dufourspitze/Monte Rosa, joka kohoaa aina 4634 metrin korkeuteen. Yli 4500 metrin huippuja on kaikkiaan kuusi. Tunnetuin alueen vuorista on kuitenkin 4478 metrin korkuinen, majesteettinen Matterhorn tai Italialaisittain Monte Cervino tai Suomalaisittain Toblerone-vuori. Se hallitsee Zermattin kylän maisemaa. Matterhornin huippu kohoaa ympäristöään selvästi korkeammalle ja nousee varsin kapeana, sarven muotoisena, kohti korkeuksia. Jos upeat vuoristomaisemat kiinnostavat, on Zermatt todella suositeltava matkailukohde. Itse kyläkin on kaunis. Uudempien alppitalojen seassa on vanhoja, perinteisiä puurakennuksia. Niitä löytyy ihan ydin keskustastakin. Shoppailijallekin löytyy varsin paljon hypisteltävää, tosin hintataso on Suomalaisenkin mittapuun mukaan korkea.

Olosuhteet jäätiköllä olivat, no jäätikkömäiset. Leirimme alussa edellisestä lumisateesta oli jo jonkin aikaa. Kun iso määrä laskijoita hinkkaa kumpareikkoa, niin luonnollisesti se kuluu. Lumen alta tuli hiljalleen jäätikköä esiin. Kova tuuli teki vielä osansa, vieden irtolunta pois. Kahden viikon aikana lunta ei satanut. Sinällään oli mukava kun aurinko paistoi joka päivä. Kyllähän aurinkoisella säällä on mukavampi laskea kuin pilvisenä päivänä. Mutta kumpareikko olisi kaivannut reilusti uutta lunta. Kumpareikko meni koko ajan jäisemmäksi ja joissain kohti kummut alkoivat kadota. Mäki alkoi olla varsin haastava. Yhtä kaikki, kaikenlaisissa oloissa pitää pystyä laskemaan ja hyvää treeniä saatiin jäisiin oloihin.

Via Ferrata

Rikulla leirin alussa oli hieman hakemista laskemisen suhteen. Tasaisella lasku oli heti hyvällä mallilla ja pikku hiljaa kummuissakin lasku alkoi kulkea. Perushypytkin löyttyivät varsin nopeasti. Vajaan kahden viikon jälkeen sattui hypätessä haaveri. Suora seiska pyöri yli ja alastullessa Riku satutti kylkeään. Luultavammin siihen tuli jonkinasteinen lihasrepeämä. Se veti sitten kyljen ja vatsalihaksia jumiin. Kylki haittasi loppuleirin treenaamista. Tuli joku ylimääräinen lepopäivä ja joitain päivä pelkän tasaisen laskemista. Onneksi vaiva helpotti loppuleiriä kohti jonkin verran ja kesti laskea jo kumpujakin. Isoin haitta tuli hyppäämisen treenaamiseen, kun kylki esti kierrehyppyjen treenamisen. Vammasta huolimatta leiri antoi hyvän pohjan tulevan talven laskemiselle.

Suomeen Riku palasi 1.11. Hän jäi vielä yhdeksi päiväksi Catmandoon TV-mainoskuvauksiin. Rikun lisäksi kuvauksissa oli mukana Kalle Palander. Mainos tulee pyörimään olympialaisten aikaan. Hieno kokemus Rikulle.

Kotiin paluun jälkeen on palauteltu, treenattu vähän fysiikkaa ja käyty kertaalleen Rukalla. Rikulla on pieni flunssa päällä, toivotaan että menee nopeasti ohi. Marras-joulukuu on varsin kiireinen. Rukalla on useampi leiri ja toivon mukaan Taivalvaarallakin päästään piakkoin laskemaan.

-petri-

Opiskelua ja treeniä

Rikun kesään ja alkusyksyyn on kuulunut vähän treeniä ja paljon opiskelua. Eikun siis, paljon treeniä ja vähän opiskelua :)

SuperPark ja superman frontflip

Riku vaihtoi loppukeväästä nettilukioon. Näin hän pystyi opiskelemaan kesällä ja saikin muutaman kurssin suoritettua. Syy kesän opiskeluille oli tavoite päästä kirjoittamaan tämän syksyn ylioppilaskirjoituksissa. Ja tavoite onnistui. Kokeet Riku käy tekemässä Taivalkosken lukiossa. Iso kiitos lukion väelle tämän mahdollistamisesta! Nyt jokunen koepäivä on jo takana ja kaksi vielä jäljellä. Sitten se urakka olisi suoritettu. Sen jälkeen olisi vielä pari kurssia suoritettavana ja koko lukio olisi urakoitu. Ihan kaikkein ahkerin ja motivoitunein opiskelija ei poika ole ollut, mutta eiköhän homma tule hoidettua.

Etuperin voltti koko kierteellä

Opiskelun lisäksi on tietysti treenattu. Perinteiseen tapaan kesään on kuulunut fysiikkatreeniä. Mm. punttia, nopeusharjoituksia ja kimmoisuus-/pompputreenejä. Lisäksi tietysti vesihyppäämistä. Niitä on käyty tekemässä Nurmeksessa ja Jyväskylässä. Kesäkuussa pidettiin pari seuran omaa minileiriä Oulussa. Ohjelmassa oli taitoharjoittelua SuperParkissa ja fysiikkatreenejä. Ja pelasi Riku elokuussa parissa Taivalkoski Calcion pelissäkin viitosdivarin futista.

Heinä-elokuun vaihteessa oltiin vajaat kaksi viikkoa aina aurinkoisessa Norjassa. No eipä säät kyllä aurinkoisena ole jatkuneet täällä kotikonnuillakaan :( Folgefonnan jäätiköllä päästiin laskemaan yhteensä yhdeksänä päivänä. Leiri oli kaikin puolin antoisa, vaikka enemmän olisi aurinko voinut näyttäytyäkin. Mutta eihän aurinkoa sinne menty palvomaan.

Fonnan upeissa maisemissa

Nyt syksyllä on ohjelmaan otettu mukaan nopeuskestävyysharjoitteita polkupyöräergolla. 20-30 sekunnin kovilla vedoilla on haettu elimistön ja lihaksiston kykyä toimia happamassa tilassa. Ajallisesti vedot ovat vastanneet lajisuorituksia.

Kaikin puolin takana on hyvä treenikausi ja ennen kaikkea Riku on ollut terveenä ja ilman isompia vaivoja. Eli lumia kohti mennään luottavaisin mielin. Fonnan laskupäivät kertoivat, että viime kauden aikana haettu laskuasennon muutos on alkanut vakiintua ja lantio pysyy varmemmin enemmän edessä.

YO-kirjoitukset päättyvät pe 29.9. jolloin ohjelmassa on terveystieto. Sen jälkeen katseet suunnataan lumille. Sveitsin Zermattiin lähdetään 4.10. Mukaan lähtee pikkusisko Riikka ja allekirjoittanut. Olemme Riikan kanssa maisemissa 19.10 saakka. Riku jää sen jälkeen jatkamaan maajoukkueen kanssa ja palaa Suomeen 1.11. Luvassa on siis nelisen viikkoa lajiharjoittelua upeissa maisemissa.

Olosuhteet Zermatissa ovat haastavat. Ylin hissiasema on melkein 3 900 metrissä ja kumpareikko vain vähän alempana. Noin korkealla treenaaminen tuo omat haasteensa. Syke ja laktaatit nousevat tavallista ylemmäs ja palautuminen hidastuu. Nopeuskestävyystreenien myötä uskomme, että jalat pelittävät hieman paremmin, vaikka täysimittaisten laskujen lopussa laktaatti alkaa jylläämään. Nyt kun Riku on leirillä pitkän aikaa, voi alun ottaa iisimmin ja totutella korkeaan ilmanalaan ja laskemiseen.

-petri-

)

Kisat kisattu

MB Freestyle Ski Tour Taivalvaara

Kisakausi 2016-2017 on nyt takana. Kauden viimeiset kisat laskettiin kotimaisemissa. MM-kisojen jälkeen suunnattiin suoraan Rukalle SM-kisoihin ja viikko sitten kisailtiin vielä Taivalvaaralla.

Rukan SM-kisa ei sujunut Rikulla ongelmitta. Kumpareikko oli todella haastavassa kunnossa. Kohtuullisen tiheä ja terävä kumpuinen, sekä jäinen mäki. Rankan kauden loppuvaiheessa olisi ollut mukavampi kisailla hieman helpommissa olosuhteissa. Kisaa edeltävänä päivänä Riku kaatui hypyn pahasti. Hän löi naaman suoraan lumeen. Hampaat upposivat alahuuleen ja pientä jälkeä oli ympäri naamaa. Onneksi naama osui pehmennettyyn alastuloon, eikä jäähän. Silloin olisi käynyt vielä pahemmin.

Kisa-aamuna pojalla oli päänsärkyä. Myös rintakehään tuli isku ja sen seurauksena kylkiluiden välit olivat kipeät. Riku lähti kuitenkin kisaan kokeilemaan. Karsinnassa lasku tuli alas asti, mutta melkoista taistelua se oli. Finaalissa lasku jäi kesken ylähypyn jälkeen. Raskas MM-kisaviikko ja kaatuminen vaativat veronsa. Kroppa ja pää eivät olleet riittävän hyvässä kunnossa kisaamista ajatellen. Kun vielä oli todella haastavat olosuhteet, tulos oli mitä oli. Mutta totuuden nimissä, kisoissa ei miesten sarjassa nähty yhtään maailman luokan laskua, vaikka kovia laskijoita mukana olikin. Mäki vain oli SM-kisoihin turhan vaikea.

Pääsiäisenä Riku sairastui. Kurkkukipua, yskää, nuhaa ja kuumetta. Kuume käväisi vain päivän verran, mutta oireilu jatkui pidempään. 22.-23.4. laskettiin kauden viimeiset kisat, Mercedes-Benz Freestyle Ski Tour Taivalvaaralla. Sitä ennen oli pari leiripäivää samoissa maisemissa. Flunssa vei Rikulta parhaan terän ja leiripäivien jälkeen kroppa ei ollut kisapäivinä enää terävimmillään. Kuitenkin kohtuullisia kisalaskuja poika sai vielä aikaiseksi. Lauantaina sijoitus oli kolmas ja sunnuntaina parani pykälällä. Samalla tuli tourin kokonaispisteissä toinen tila.

MB Freestyle Ski Tour Taivalvaara

Kisojen jälkeen maanantaina pyörähdys terveyskeskuksessa toi poskiontelotulehdus diagnoosin ja antibioottikuurin. Vaikka kisakausi on takana, ei se tarkoita että sukset olisi jo nakattu varastoon. Kevät on jatkunut poikkeuksellisen kylmänä ja lunta Taivalkoskella on vielä melkein metri. Ja tätä kirjoitellessa satelee lisää. Tällä viikolla on jatkettu treenaamista. Teimme hyppyrimäen alastuloon kumpareikon ja nyt meillä on kolme eri jyrkkyistä kumpareikkoa missä treenata. Tuo alastuloon tehty kumpareikko on todella jyrkkä, jyrkimmillään 36-37 astetta. Luku ei varmaan kaikille kerro miten jyrkästä on kyse, mutta noin jyrkkää ei ole yhdessäkään laskettelurinteessä Suomessa. Rukan kumpareikko on maailman jyrkimpien kumpareikkojen joukossa. Sen keskijyrkkyys on 28-29 astetta. Junnu MM-kumpareikko oli jyrkimmiltä osin hieman yli 30 astetta. Eli Taivalvaaralta löytyy nyt siis todella jyrkkää treenattavaa. Tosin eihän se täysimittainen mäki ole, mutta hyvä paikka harjoitella laskemista jyrkällä.

Hyppyrimäen alastulon kumpareikko

Näyttää että laskukausi jatkuu vielä jonkun viikon. Laskemista ja hyppäämistä pystytäänkin hiomaan vielä useamman kerran näillä lumilla. Eilen oli upea auringon paiste ja mäessä vierähtikin 4,5 tuntia. Leppoisaa laskemista ja hyppäämistä, välillä auringosta nautiskellen. Mahtuipa mukaan muutamia hyppyjä hyppyrimäistäkin. Se onkin vuosittainen perinne näin keväällä, kun niiden kunnostus on lopetettu ja mäkihyppääjät eivät enää niitä käytä.

-petri-

Hyppytreeniä, korkkiseiska

   

Pettymyksestä voittoon!

Valmalenco. Sana joka kumparelaskijoissa herättää osittain jopa pelon sekaisia tunteita. Yksi maailman jyrkimmistä kumpareikoista, joka on usein vielä jäässä. Rikulle tuttu paikka aiemmilta vuosilta. Kaksi vuotta sitten Riku teki alle 20-vuotiaiden MM-debyytin juuri Valmalencon kumpareikossa. Niissä kisoissa poika ei saanut yhtään ehjää laskua. Tämän vuoden kisat alkoivat samoissa merkeissä.

Parin treenipäivän jälkeen kisaaminen alkoi sinkkukisalla. Treeneissä Riku ei saanut laskua kulkemaan. Alla ei ollut yhtään kokonaista laskua kisahypyillä. Kisaan mentiinkin epävarmoissa fiiliksissä. Itseluottamus ei noussut kisapäivänkään treeneissä, kun yhdelläkään laskulla Riku ei päässyt alas asti ilman ulosajoa. Ja eihän se kisalasku karsinnassa mennyt nappiin. Muutama kumpu ylähypyn jälkeen takapainoisessa asennossa ja sitten rännistä ulos. Matka jatkui pysähtymättä alas asti, mutta pisteet jäivät virheen takia alhaisiksi ja finaalipaikka haaveeksi. Finaaliin olisi riittänyt peruslasku. Iso pettymys. Riku oli todella allapäin ja tokaisi, "olisi pitänyt jäädä kotiin". Paikka oli tiukka myös minulle. Ei niinkään siksi että menestystä ei tullut, vaan koska teki pahaa katsoa pojan alakuloisuutta tai sanaisiko jopa masennusta.

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena ja edessä oli uusi mahdollisuus. Vuorossa parikumpareet. Riku oli aamulla väsynyt ja alakuloinen. Ylös vuorelle noustessa kävi selväksi, että olot olivat haastavat. Edellisenä päivänä lämmöstä kostunut lumi oli yöpakkasen jäljiltä jäässä. Kumpareikon ilmansuunta on sellainen, että aurinko ei paista missään vaiheessa siihen kohtisuoraan. Auringon säteet eivät siis pääse mäkeä täydellä terällä pehmittämään. Valmentajien toiveesta treenien alkua lykättiin 45 min toivoen, että kumpareikko hieman pehmiäisi. Kun treenit viimein alkoivat, oli mäki vieläkin jäinen. Laskijalla toisensa perään oli vaikeuksia saada ehjiä laskuja. Rikun eka treenilasku tuli alasasti. Tosin vielä "kynttilöillä" eli suorilla hypyillä. Pari muuta laskua kisahypyillä eivät sitten ilman ulosajoa alas tulleetkaan. Ennen kisan alkua, alla ei ollut yhtään ehjää laskua kisahypyillä. Siis koko reissulla. Olo oli hermostunut, niin minulla, kuin pojallakin.

Oli selvää että päivän kisassa olisi tulossa paljon ulosajoja ja kaatumisia. Vaikka omassa laskussa tulisikin isoja virheitä, maaliin kannatti ehdottomasti laskea. Toinen voisi sortua vielä isompiin virheisiin. Valmentaja Eemeli Kallaksen taktiikka olikin, että yltiöpäiseen laskemiseen ei kannattunut lähteä, vaan tunnistaa rajansa ja laskea ehjiä laskuja maaliin asti. Vaikka hieman vauhdista tinkien.

Kisa laskettiin edellisen päivän tulosten ja FIS-pisteiden perusteella tehdyllä kaaviolla. Rikun ensimmäisen kierroksen vastus edusti Bermudaa. Luit oikein, kyseessä oli todellakin tämän pienen, noin 65 000 asukkaan, tulivuorista muodostuneen saariryhmän edustaja. Siellä ei todellakaan pääse lajiharjoituksia tekmään, mutta Leseur asuukin Kanadassa. Lasku meni Rikulta hyvin. Reissun ensimmäinen ehjä lasku ja vielä ei tarvinnut laittaa kaikkea peliin. Voiton myötä tuli paikka 16 joukkoon. Seuraava vastu olikin sitten jo selvästi kovempi. Andrey Makhnev, tämän vuoden Venäjän mestari ja parikumpareiden MM kuutonen, siis sieltä aikuisten tasolta. Ennen laskua juttelin hieman Rikun kanssa. Koitin tsempata poikaa, joka tokaisi hoitavansa homman.

Oli selvää että Venäläinen ei ollut vaudilla lyötävissä. Tärkeintä oli keskittyä tekemään ehjä lasku. Rikun lasku alkoi hyvin. Makhnev teki ison virheen ylähypyn jälkeen, kiihdytti vauhtia ja veti ulos vähän ennen alanokkaa. Riku laski varmasti maaliin asti ja sai tuulettaa vapautuneesti. Paikka kahdeksan joukkoon. Fiilis oli noussut niin pojalla, kuin isälläkin. Kaikki tästä eteenpäin oli plussaa.

Kolmas vastus oli Rikun hyvä kaveri ja kilpakumppani jo useamman vuoden takaa, Oskar Elofsson Ruotsista. Ennakkoon haaste ei vaikuttanut ihan yhtä kovalta, kuin edellisellä kierroksella. Oskar on ottanut tällä kaudella ison harppauksen eteenpäin ja napannut joitakin kärkisijoja Eurooppa cupissa. Mutta usein sortunut myös virheisiin. Ja niin kävi nytkin. Hän kaatui heti ylähypyn jälkeen. Riku sai ylähypyn varmasti alas ja laskea varmistellen maaliin. Nyt oltiinkiin jo neljän joukossa ja mitalitaistossa mukana!

Välierässä vastaan tuli edellisen päivän voittaja USA:n Jack Kariotis. Hän epäonnistui hieman ylähypyssään ja teki sen seurauksena ison virheen. Rikullakin oli ylähypyn jälkeen ohjelmaa, mutta loppulasku sujuin ilman isompia ongelmia ja paikka finaaliin plakkarissa. Siis ainakin hopeaa oli tulossa. Päivä kameran takana oli jo tähän asti ollut sanalla sanoen hämmentävä. Neljä laskua ja yhtä monta voittoa takana. Uran ensimmäinen arvokisamitali varmistettuna. Fiilikset pilvissä ja parempaa oli vielä luvassa.

Finaalivastus oli Iso-Britanniaa edustava, Ranskassa asuva ja Ranskan EC-joukkueen mukana treenaava ja matkustava Thomas Gerken Schofield. Edellispäivänä hopeaa napannut Thomas oli tuttu kaveri. Laajavuoren Eurooppa cupin parikumpareissa Riku nappasi hänestä voiton. Valmalencossa Thomas oli laskenut hyvin ja ennenkaikkea kovaa, mikä on suuri etu. Parikumpareissa nopeuden osuus korostuu hieman enemmän kuin sikkukisassa. Molemmilla laskijoilla oli hieman ohjelmaa ylähypyn jälkeen. Riku sai homman haltuun nopeasti. Thomasilla oli enemmän ongelmia ja vauhti pääsi karkaamaan liian kovaksi. Hän joutui jarruttamaa voimakkaasti ennen alahyppyä, mutta tuli kuitenkin selvästi ennen Riku maaliin. Ylähypyn jälkeistä virhettä lukuunottamatta, Riku sai aikaiseksi ehjän laskun, Pienen, mutta sitäkin jännittävämmän odotuksen jälkeen kuulutettiin tuomariston pisteet. Rikulle selvä voitto pistein 17-8. Whaaat! Pojasta tuli siis maailmanmestari! Olo oli hämmentynyt itse laskijalla, mutta sitä se oli myös minulla ja pikkusisko Riikalla, joka oli tullut viereeni jännittämään finaalilaskua. Pakko myöntää että silmät alkoivat hieman hikoilemaan. Onneksi päässä oli aurinkolasit, niin imago ei päässyt kärsimään. :)

En muista hetkeä milloin olo olisi ollut noin epäuskoinen ja onnellinen samaan aikaan. Ennen Italiaan tuloa olin ennakoinut että hyviin sijoitukseen oli mahdollisuudet jos vain lasku lähtee kulkemaan. Mutta ihan voittoon asti en uskonut vielä mahdollisuuksia olevan, varsinkaan huonosti menneiden edellispäivien johdosta. Mutta tätä urheilu on parhaimmillaan. Tiukassa paikassa onnistumisia, yllätyksiä, vahvoja tunteita. Tietäen polun mitä olemme yhdessä kulkeneet ja työmäärän mitä tähän mennessä on tehty, oli voitto kuitenkin ansaittu. Kisapaikalla siihen piti tehdä viisi ehjää laskua, mutta ennenkisoja alla on hillitön määrä töitä suksien päällä. Rikun kumparelasku-ura alkoi noin yhdeksän vuotta sitten. Aloitimme täysin nollasta, ilman minkäänlaista lajitietämystä. No tietysti urheiluhulluna lajia oli tullut seurattua ja Suomalaisten arvokisamitalistien nimet ja otteet oli tiedossa. Pohjalla oli kuitenkin hyvää osaamista rinnelaskemisesta ja Rikukin oli ollut suksilla jo muutaman vuoden. Pohja oli siis hyvällä mallilla.

Matka tähän pisteeseen on ollut antoisa, Matkalle on mahtunut upeita hetkiä, pettymyksiä ja lukematon määrä yhdessä vietettyjä tunteja harrastuksen parissa. Välillä on otettu yhteen ja välillä on takki ollut tyhjä. Mutta vaikka MM-kultaa ei olisi tullutkaan, päivääkään en vaihtaisi pois.

Vaikka nyt on arvokisavoitto saavutettukin, niin homma jatkuu nöyrästi eteenpäin. Vielä on paljon töitä tehtävänä, jotta samaan olisi mahdollisuuksia aikuisten tasolla. Voitosta voi ja pitääkin nauttia, mutta pilviin ei voi jäädä leijjumaan. Tässä vaiheessa iso kiitos kaikkia meitä matkan varrella tukeneita. Erityiskiitos valmentaja Eemeli Kallakselle, Taivalvaaran hiihtokeskukselle, Hotelli Herkkolle, RakennusTaival Oy:lle, Lions Club Taivalkoskelle ja Taivalkosken kunnalle. Ilman teitä ei olisi meitä :) Siis sellaisena mitä team Voutilanen tällä hetkellä on.

Nyt olemme jo Rukalla ja huomenna on edessä SM-kisa.

-petri-

EC takana, jr MM-kisat edessä

Nyt on sitten tämän kauden Eurooppa cup takana. Joukkoon mahtui onnistumisia, mutta myös huonompia kisoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että viimeiset EC-kisat olivat askel eteenpäin.

Keski-Euroopan turneen jälkeen pojan fiilikset olivat enempi vähempi alakuloiset. Homma ei toiminut halutulla tavalla. Kotiin paluun jälkeen Riku teki kovasti töitä ja vietti todella paljon aikaa rinteessä. Enimmäkseen Taivalvaaralla, mutta mahtui väliin yksi leirikin Jyväskylän Laajavuoressa. Treeneissä pääpaino oli laskuasennon muuttamisessa.

Laajavuoren ylähyppy

Eurooppa cup jatkui 11.-12.3. Ruotsin Kungsbergetissä. Ennakkoon oli tiedossa että mäki on loiva. Ja sitähän se tosiaan olikin. Mäki ei ollut muutoinkaan ihan viimeisen päälle tehty, mutta kun kisaamaan oli tultu, niin ei auttanut valittaa, vaan laskea niin hyvin kuin mahdollista. Riku sai mäkeen hyvän tuntuman heti eka treenistä lähtien ja vaikka mäki ei mieluinen ollutkaan, niin hyvillä mielin lähdettiin kisaan. Ensimmäisenä oli vuorossa sinkkukisa. Riku selvisi helposti karsinnasta finaaliin. Finaalissa tuli vielä parempi lasku ja loppusijoitus viides, eikä se palkintopallipaikkakaan olisi ollut mahdottomuus. Sijoitusta tärkeämpää oli nähdä, että lasku alkaa toimia aiempaa paremmin.

Sunnuntaina laskettiin parikumpareita. Riku ei yleensä ole menestynyt parikumpareissa niin hyvin kuin sinkkukisassa. Kungsbergetissä loppusijoitus oli 9. Tappio tuli Johannes Suikkaria vastaan. Johannes on EC:n nopeimpia laskijoita ja se ratkaisikin tiukan kisan voiton hänelle pistein 12-13. Mutta Rikulta edelleen hyvää laskemista. Ruotsista matka jatkui Jyväskylän Nordic ja Eurooppa cupin kisoihin. Sitä ennen pieni mutka ja parin päivän lepo isovanhempien luona Savossa.

Laajavuori

Laajavuoren mäki on myös loivahko. Ainostaan loppu on kohtuullisen jyrkkä. Tänä vuonna kumpareikon keskipätkä oli todella tiheä. Riku on perinteisesti laskenut hyvin Laajavuoressa. Tänä vuonna minua ennakkoon hieman jännitti juuri tuo tiheys. Riku ei ole aiempina vuosina onnistunut tiheissä kumpareikoissa. Asian eteen on tehty töitä ja mm. laskuasennon muuttaminen niin että lantio on enemmän edessä, edesauttaa laskemista noissa oloissa.

Perjantaina oli ohjelmassa Nordic cupin sinkkukisa. Riku laski kisassa hyvin. Karsinnasta tuli voitto. Finaalissa poika ei onnistunut ihan niin hyvin. Ylähyppy tuli hieman vinoon ja sen seurauksena tuli pieni mutka. Sijoitus kuitenkin hyvä kolmas. Nordic cup jatkui lauantaina. Se kisa jätettiin suunnitellusti väliin. Päivään mahtui kuitenkin treeni Eurooppa cupin kisoja varten.

Sunnuntaina oli siis vuorossa EC sinkkuformaatilla. Lähtölistan perusteella kisa oli kauden Eurooppa cupeista kovatasoisin. Mukana oli kaikki Suomen parhaat laskijat, kun meidän Maailman cup porukkakin oli paikalla. Karsinnassa Riku teki muutoin hyvän laskun, mutta alahyppy tuli huonosti alas ja sen seurauksena tuli iso horjahdus. Virheestä huolimatta Riku selvitti selvästi tiensä finaaliin. Finaalissa tulikin sitten kauden paras kisalasku. Kovassa joukossa hieno viides sija ja uran parhaat FIS-pisteet plakkariin.

Laajavuoren alahyppy

Maanantaina oli vuorossa parikumpareet ja samalla kauden viimeinen EC. Päivän kaikki kolme kisalaskua olivat hyviä. Lopulta tappio tuli taas Suikkaria vastaan. Ja taaskin selkein erottava tekijä oli laskunopeus. Loppusijoitus oli kuudes. Näin Eurooppa cup oli saatu päätökseen. Cupin kokonaispisteissä Rikun sijoitus oli 10. Mukaan mahtui pettymyksiä, mutta myös hyviä onnistumisia ja ennenkaikkea loppua kohti paranevaa tekemistä. Yksi tärkeä etappi tuli myös saavutettua. Seuraavassa FIS-pistelistauksessa Riku nousee ensimmäistä kertaa yli 100 pisteen. Se on sinä mielessä tärkeä rajapyykki, että sillä saadaan yksi paikka lisää Suomen Maailman cup kiintiöön.

Nyt on viikon verran treenailtu alle 20-vuotiaiden kisoja silmällä pitäen. Kisat ovat ensi viikolla Italian Valmalencossa. Paikka on Rikulle entuudestaan tuttu. Hän on kisaillut siellä yhdet vastaavat kisat ja kahteen kertaan Eurooppa cupia. Kaikkinensa yhteensä kuusi kilpailua. Tiedossa on kauden selvästi haastavin mäki, joka on todella jyrkkä. Tuntumaa jyrkällä laskemiseen on haettu Rukalla.

Valmalencon kisapäivät ovat 4.-5.4. Sieltä suunnataankin heti Rukalle jossa jatketaan SM-kisojen merkeissä 9.4. Tiukka viikko siis edessä.

-petri-

Ruka 

EC, Keski-Euroopan kisat

Eurooppa Cup on pyörinyt kiivasta tahtia. Keski-Euroopan EC-kisat on tälle talvelle nyt laskettu. Ihan parhaalla mahdollisella tavalla lasku ei ole kulkenut. Ensimmäiset EC-kisat laskettiin Ranskan Albiezissa. Siellä Rikun fiilis oli hyvä. Pienet ja terävät kummut tuntuivat ensimmäistä kertaa mukavalta laskea. Ainoa negatiivinen seikka oli hyppyrit. Alastulot niissä, eritoten ylähyppyrissä, oli varsin lyhyet. Ensimmäisen kisan karsinta sujui Rikulla hyvin. Sijoitus oli viides. Palkintopallisijoitus oli aivan ulottuvilla. Finaalissa lasku kulki hyvin, mutta alahyppyriin poika laski hiukan liian kovaa, eikä saanut pidettyä hyppyä kunnolla pystyssä. Alastulossa kyykkääminen ja mahdollisuudet hyviin sijoituksiin valuivat tuohon virheeseen. Sijoitus 10.

Seuraavana päivänä oli vuorossa parikumpareet. Karsinnassa lasku oli ihan OK ja olisi riittänyt finaaliin, mutta. Taas saman tyyppinen virhe alahyppyrissä ja kisa oli ohi heti karsintavaiheessa. Vaikka sijoitukset eivät olleet sitä mihin olisi ollut eväitä, oli Riku suhteellisen tyytyväinen laskemiseen.

Yhteispotretti siskon kanssa, Gaissau-Hintersee

Parin viikon jälkeen EC jatkui Itävallassa. Paikkana Gaissau-Hintersee. Siellä olosuheet olivat todella keväiset. Lämmin sää ja auringon paiste pehmitti kumpareikon loskaiseksi. Ensimmäisessä kisassa laskeminen ei ollut vielä parhaassa kuosissa ja ehkä hieman liian varovaista. Sijoitus 10. Toisessa kisassa lasku alkoi kulkea jo paremmin. Ehjä finaalilasku toi kuudennen sijan.

Itävallasta kiertue siirtyi Sveitsin puolelle. Kumpareikko oli tehty pieneen keskukseen Prato Levantinassa. Olosuhteiltaan paikka on tämän kauden kiertueen huonoin. Mäki on profiililtaan turhan loiva ja vähän lumen myötä vielä todella kapea. Muutoinkin mäki oli tehty vähän sinne päin.

Ensimmäisessä kisassa kumpareikko oli jäinen. Heti oli nähtävissä että Riku ei oikein saa laskua noissa oloissa kulkemaan. Riku oli ensimmäinen joka tipahti finaalista ja ero oli vieläpä todella pieni.  Uusi mahdollisuus oli heti seuraavana päivänä. Toisessa kisassa mäki oli pehmeämmässä kunnossa. Rikun lasku kulki edellispäivää paremmin, mutta ei vieläkään toivotulla tavalla. Lajina oli parikumpareet. Riku haastoi hyvin kisan ennakkosuosikin, mutta alahypyn alastulon kyykkäys ratkaisin pelin Venäjän laskijalle. Loppusijoitus 13.

Keväistä laskemista Itävallassa

Kolmen päivän kisaputki huipentui toiseen parikumparekisaan. Mäki oli taas vuorostaan jäinen. Rikun kisa loppui heti ensimmäiseen laskuun, Norjan pojan kerätessä paremmat pisteet. Niin kuin tulokset osoittavat, Praton mäki ei nyt sopinut Rikulle. Mutta miksi ei?

Muutaman viime vuoden aikana, kumparelasku on ollut murroksessa. Tarkemmin sanoen tekniikka, jolla lasketaan ja ennen kaikkea menestytään, on muuttunut. Suomessa tähän muutokseen on herätty vähän jälkijunassa. Meillä on laskettu ja osin lasketaan edelleen, vanhalla tekniikalla. Nyt on nähtävissä että sillä ei enää menestytä. Näennäisesti virheettömät laskut eivät tuota riittävästi pisteitä. Joissain oloissa laskunopeuskin jää jälkeen uudemmalla tekniikalla laskeville.

Olin itse mukana Eurooppa Cup reissulla Itävallassa ja Sveitsissä. Lähestulkoon kaikki kärkipään mieslaskijat laskevat uudemmalla tekniikalla. Tällä kaudella Riku on ajanut sisään uutta tekniikkaa, mutta vielä se ei ole kunnossa. Kotona treeneissä tekniikka alkaa jo ajoittain toimia, mutta kun mennään uusiin olosuhteisiin ja päälle vielä kisatilanne, ei tekniikka vielä toimi halutulla tavalla. Rikun nykyinen tekniikka toimii joissain olosuhteissa, mutta joissain tuottaa huonoja pisteitä näennäisesti ehjillä laskuilla. Loppukauden tärkein tavoite tulee olemaan uuden tekniikan omaksuminen ja vakiinnuttaminen. Helppoa se ei ole. Vanhasta poisoppiminen on aina vaikeampaa, kuin kokonaan uuden oppiminen.

Nyt on vielä kaksi viikkoa aikaa treenata ennen seuraavia kisoja. Toivotaan että uuden tekniikan sisäänajo ottaa askeleen , jos toisenkin tässä välissä. Parasta aikaa olemme leireilemässä Jyväskylässä. Laajavuoren uuni tuore kumpareikko on tehty todella tiheäksi ja siinä onkin hyvä hinkata laskua ja ajaa uusia juttuja sisään.

-petri-