Urheilua ja ruokaa

Perheemme ruokailutottumukset ovat aina olleet terveelliset ja monipuoliset. Oli arki tai pyhä, ruokaa tehdään ja sitä syödään. Arjen kiireestä ja aikataulutetuista illoista huolimatta, ruokaa tehdään sekä isän että äidin toimesta ja ruoka syödään yhdessä. Ruoka on aina ollut se, mihin panostetaan ja mistä kaikista viimeisimmin säästetään.

Silloin kun perheen isän urheilu-ura oli aktiivisimmillaan, suorastaan kauhistelin niitä annoskokoja, mitä hän lautaselleen laittoi ja mikä yhdessä hujauksessa kuitenkin siitä lautaselta hävisi. Tuntuu, että lasten ollessa pieniä meille riitti sama ruokamäärä neljälle, kuin aiemmin kahdelle aikuiselle. Se ei siis ole minulle mitenkään uutta, että urheilija syö paljon ja että hän tarvitsee paljon enemmän energiaa kuin keskivertoihminen.

Rikun kohdalla ollaan nyt siinä vaiheessa (taas), että nälkä on jatkuvaa eikä kylläisyydentunne kestä kovinkaan pitkään. Toki jatkuva nälkä kuuluu myös normaaliin kasvuun ja kehitykseen 15-vuotiailla pojilla, mutta kun siihen lisätään vielä treenaaminen, niin energiankulutus on huomattavasti suurempi, kuin monilla ikätovereillaan. Pikkuhiljaa Riku alkaa olla miehenmitoissa ja niinpä koenkin äitinä vastuuta siitä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota energiansaantiin ja siihen, mistä aineksista varsinaiset ateriat ja välipalat koostuvat.

Tapani työstää uusia asioita onkin se, että haen mahdollisimman paljon tietoa asioista ja lähden sen jälkeen rakentamaan saamiini tietoihin pohjautuvaa ajatus-/toimintamallia. Toki tiedän jo ennestään paljon terveellisestä ravitsemuksesta, olenhan äiti ja nainen, joka haluaa vain parasta itselleen ja perheelleen. Nuoren urheilijan ravitsemuksessa koen kuitenkin pientä epävarmuutta ja tiedon hakemisella saan joko vahvistusta olettamuksilleni, siitä miten tulisi jatkossa toimia tai saan uuden toimintamallin ruokailujen suunnitteluun.

Uppouduin siis netin ihmeelliseen maailmaan. Netistä löytyi todella paljon erilaisia sivustoja urheilijan ravitsemuksesta, sekä kaupallisia että ei niin selkeästi kaupallisia. Yksi parhaimmista ja selkeimmistä sivustoista mielestäni oli www.terveurheilija.fi. Nettisivut on Terve Urheilija-hankkeen myötä syntyneet sivut. Terve Urheilija-hanke on osa Liikuntavammojen Valtakunnallista Ehkäisyohjelmaa (LiVE). Sivuilta löytyy kattavasti tietoa ravitsemuksen lisäksi terveydenhuollosta, kehon huollosta ja palautumisesta sekä paljon erilaista materiaalia aiheeseen. Sivuilta löytyy myös paljon linkkejä muille ko. aihetta käsitteleville sivuille.

Tietoa siis on ja nyt pitäisi sitten sama saada sovellettua mahdollisimman mutkattomasti käytäntöön. Onneksi Riku on aina ollut hyvä syömään ja ottaa lautaselle mielellään myös salaattia ja muita vihanneksia. Hän on aina ollut rohkea maistamaan kaikkea uutta. Uskonkin, että löydämme Rikun kanssa sopivan ateriarytmityksen päivään ja sopivia ja monipuolisia annoskokoja ruokailuihin.

Ruokailujen suunnittelu ja toteutus on kohtuullisen mutkatonta normaali arjessa, mutta pientä päänvaivaa jo nyt aiheuttaa lähenevä kilpailukausi. Silloin normaalirytmistä ei ole tietoakaan, sillä päivä rytmittyy harjoitusten ja kisalaskujen mukaan. Siihen lisättynä vielä pikkusisko, jonka treeni- ja kisa-aikataulu on erilainen, sillä yleensä hänen sarjansa laskee, ainakin karsinnat, täysin eri aikaan. Työnjako kisapäivinä on jo muovautunut isän kanssa niin, että äiti huolehtii ruuan ja henkisen tsemppaamisen ja isä välineiden huollon, treenit ja kisalaskut kisapaikalla. Itse tyydyn katsomaan kisoja livenä sen mitä huollolta ennätän ja loput katsotaan sitten päivän päätteeksi videoilta.

-minna- 

Lomatunnelmissa

Se alkaa olla joulu jo ihan tuossa nurkan takana. Koko perhe on nyt joululomalla ja huomenna suuntaillaan Kuopioon, mistä perheen vanhemmat ovat kotoisin. Ja itseasiassa Rikukin on syntynyt siellä. Taivalkoskelle muutimme 2000-2001 vuoden vaihteessa. Riku oli silloin 2,5 v. Jos emme olisi tänne muuttaneet niin todennäköisesti lapsista ei olisi tullut kumparelaskijoita. Tai mistäpä sen tietää...

Riku Taivalvaaralla 2009

Se miten urheilulaji valikoitui onkin monien sattumien summa. Kyseisestä lajista ei perheen vanhemmilla ollut sen kummempaa kokemusta kuin mitä aktiivisina urheilun seuraajina oli mediasta luettu ja nähty. Kumparelasku on varsin nuori laji, jolla on Suomessa kuitenkin hieno historia. Menestystä on tullut niin olympia-, kuin MM-tasolla. Perheen isä eli allekirjoittanut, työskentelee Taivalkosken kunnassa liikunnanohjaajan nimikkeellä, vastuualueenaan kunnan liikuntatoimi. Taivalvaaran hiihtokeskus siirtyi kunnan omistukseen vuoden 2001 aikana. Minun vastuulleni tuli organisoida keskuksen toiminta uudelleen. Varsinainen toiminta siirrettiin yrittäjän pyöritettäväksi, kunnan antaessa vahvaa taustatukea. Rinteiden kunnossapito, erityissuorituspaikkojen rakentaminen ja hiihtokoulutoiminta oli kunnan vastuulla. Ja on vielä tänäkin päivänä. Hiihtokoulutoiminnan kautta heräsi ajatus aloittaa pyörittämään säännöllistä ja ohjattua seuratoimintaa paikkakunnan lapsille ja nuorille. Paikallisella yleisseuralla, Taivalkosken Kuohulla, oli aikoinaan ollut alppihiihtotoimintaa ja kansallisella tasolla hyvääkin menestystä kyseisessä lajissa. Perustimme TaKun alle alppihiihto- ja lumilautailujaoston, jota kutsuimmme tuttavallisesti ALLUksi. Riku oli aloittanut laskettelun 4-vuotiaana ja oli heti mukana ALLU:ssa. Alkuun ALLUn treeneissä keskityttiin rinnelaskemisen perusasioihin eli opeteltiin laskettelemaan. Pikkuhiljaa mukaan tuli freestylehiihtoelementtejä eli hyppäämistä ja reilaamista. Sattumalta huomasimme että Isolla-Syötteellä järjestetään freestylekoulua. Pari talvea kuljimme omien harjoitusten lisäksi myös siellä. Freestylekoulun vetäjillä oli kumparelaskutaustaa ja laji tulikin tutuksi Syötteen treeneissä. Heti ensimmäisenä freestylekoulutalvena Riku osallistui ensimmäisiin kumparelaskukilpailuihinsa. Kisa järjestettiin Iso-Syötteellä ja sen järjestäjinä olivat freestylekoulun vetäjät Oulu Ski Teamista. Vuosi oli 2008. Tässä videota kyseisestä kisasta. Seuraavana talvena kisaamassa käytiin jo muuallakin. Syötteen freestylekoulutoiminta alkoi kuitenkin kahden talven jälkeen hiipumaan. Me päätimme kuopata ALLUn, muuttaa jaostomme nimen freestylejaostoksi ja aloittaa freestylekoulutoiminta Taivalvaaralla. Siitä toiminta on hiljalleen kehittynyt tähän päivään. Paljon on jouduttu tietoa hankkimaan ja etsimään ja paljon on vielä töitä edessä. Rikulle kumparelaskusta tuli freestylehiihdon päälaji ja pikkusisko Riikka on seurannut perässä.

Taivalvaara 22.12.2013

Pienen muistelun jälkeen tähän päivään. Tällä viikolla ollaan treenailtu kotimäessä, Taivalvaaralla ti, to, pe, la ja su eli viitenä päivänä. Olosuhteet ovat olleet pehmeät. Lunta on tipautellut taivaalta lähes päivittäin. Lumen tulo teetättää töitä ennen harjoituksia. Hyppyreiltä irtolumi joudutaan poistamaan lapiolla, kumpareissa suksilla lanaamalla. Kun kumpareikko tehdään, niin pohjana on tykkilumi. Sillä on tapana jäätyä työstämisen jälkeen ja näin kummuista tulee kovat. Uuden, sataneen lumen avulla kumpareet muotoutuvat laskiessa ja lanatessa. Nyt meidän treenikumpareikko alkaa olla hyvässä kuosissa eli treeniolosuhteet ovat hyvällä mallilla. Ainoa puute on että kisamittaista kumpereikkoa ei vielä ole eli kokonaisia kisasuorituksia emme vielä voi kotimäessä tehdä. Mutta vielä on pitkäkausi edessä joten asia ei ole akuutti. Tällä viikolla on laskemisen lisäksi hinkattu hyppyjä. Hypyistä on treenattu "tikkukolmosta" (360 vaakatasossa, vartalo suorana), "krossibäkkäriä" (takaperin voltti sukset ristissä), sekä kahta flat spin 360 variaatiota. Flat spin- hypyssä pyöritään pysty- ja vaaka-akselin välissä. Viime talvena se oli kisahyppynä ilman gräpiä (otetta suksesta/suksista) tai safety gräpillä (ote suksen ulkoreunasta). Nyt on treenattu flättäriä truck driver gräpillä (ote molempien suksien etuosasta). Se on hyppynä näyttävä, mutta vaatii isompaa hyppyä eli enemmän ilma-aikaa kuin perusflättäri. Hyppääminen ja laskeminen on vuoden aikaan nähden hyvällä mallilla joten voimme hyvillä mielin jäädä muutaman päivän joululomalle. Huomenna siis suuntaamme Savoon. Laskukamat jätetään kotiin ja vietämme muutaman päivän vapaata treeneistä. Samalla Rikun hyppääjän polvivaivoista kärsivät jalat saavat tarvittavaa toipumisaikaa. Perjantaina palaillaan kotia akut täynnä virtaa ja treenimotivaatio huipussaan.

Koko perheen puolesta toivottelen kaikille hyvää joulua! Palaamme asiaan ennen uutta vuotta.

-petri-

Taivalvaara 22.12.2013

Esilaskijana

Tiukka viikko takana. Tämä viikko on keskitytty laskun hiomiseen Rukan maisemissa. Maanantaina ajeltiin tekemään parin tunnin treeni Rukan Battery runiin. Kauden ekat treenit jyrkässä kumpareikossa menivät OK. Ei vielä mitään riemun kiljahduksia, mutta parissa tunnissa löytyi jo kohtuullinen tuntuma jyrkällä laskemiseen ja hyppäämiseen. Tiistaina laskettiin Taivalvaaralla. Riku jätti varsinaisen kumparetreenaamiseen väliin, otti rennommin ja kruisali twinit jalassa pitkin rinnettä. Torstaina taas hurautettiin Rukalle. Ohjelmassa oli parin tunnin setti Maailman Cupin virallisissa treeneissä. Kumpareikko oli jäätävässä kunnossa. Edellispäivänä lämpötila oli käynyt plussalla ja kelin taas pakastuttua mäki kiilteli jäisenä. Rikulla lasku alkoi kulkea, lukuunottamatta ylähypyn kinniottoa. Rukalla ehkä haastavinta on juuri tuo ylähypyn jälkeinen osa. Kumparelaskussa hypyn jälkeen on tärkeää, mutta jyrkällä samalla myös vaativaa, saada lasku hallintaan mahdollisimman sulavasti, ilman ylimääräisiä poikkeamia keskilinjasta ja niin että vauhti jatkuu laskijalle sopivana. Vauhdin sopivuuteen vaikuttaa laskijan taitotaso ja fysiikka. Torstai-iltana Rikua selvästi vaivasi se seikka että ylähypyn kiinniottoa ei saatu sen päivän treenissä kuntoon. Perjantaina taas kurvailimme Rukalle ja ohjelmassa oli uudet viralliset harjoitukset. Yön aikana rinteeseen oli saatu muutama sentti uutta lunta ja kumpareikko olikin erinomaisessa kunnossa. Riku sai laskun haltuun nopeasti. Edellispäivän ongelmat oli selätetty ja Riku sai vedettyä kauden ensimmäiset kokonaiset (= kisamittaiset) laskut. Treenin jälkeen pystyi olemaan levollisin mielin ja odotella seuraavan päivän koitoksia. Illan päälle kruisalimme Vuosselin puolella ja katselimme snoukka Maailman Cup - kisaa Vuosselin half pipessa.

Lauantaina oli sitten vuorossa jännittävä päivä. Uran ensimmäiset laskut Maailman Cupin esilaskijana. Heti aamusta ohjelmassa oli treenit naisten kanssa. Rikulle riitti yksi onnistunut treenilasku. Naisten karsintakilpailun alkuun Riku pääsi vetämään odotetun esilaskunsa. Jännityksestä ei näkynyt merkkiäkään ja lasku onnistui hyvin. Illalla oli vielä ohjelmassa toinen esilasku. Sen aika oli ennen finaaleja. Yleisöä oli paikalla karsintoihin verrattuna huomattavasti enemmän ja tunnelma oli hyvä. Lasku meni taas hyvin. Ylähyppyyn ei itse laskija ollut tyytyväinen. Oli jäänyt haluttua pienemmäksi. Mutta muutoin lasku oli jopa hieman aamuista parempi. Hieno päivä huipentui katsomon puolella ihallessa maailman huippujen huikeita vetoja. Sunnuntaina oli vielä ohjelmassa pari treenisettiä Rukalla.

Kokonaisuutenaan viikko ja varsinkin MC-kisapäivä oli Rikulle hieno kokemus. Nuori urheilija pääsi seuraamaan maailman huippujen tekemistä ja testaamaan itseään paineen alla. Laskemisesta jäi hyvä fiilis ja alle saatiin tärkeitä kisanomaisia laskuja. Tästä on erinomainen jatkaa kohti kauden seuraavia koitoksia. Varsinainen kisakausi starttaa 11.-12.1. Norjan Drammenissa, jossa on ohjelmassa Scandinavian cupin avauskilpailut. Tämä viikko vietetään kotimaisemissa ja käydään Taivalvaaralla tekemässä muutama treeni. Sitten onkin joululoman aika. Tässä linkissä finaaleja ennen vedetty esilasku.Verkkoalbumissa pari muutakin uutta kuvaa viikonlopulta.

-petri-

Toisen leirin jälkeisiä ajatuksia

Se alkaa olla kiireinen viikko takana. Keskiviikkona käytiin Oulussa pokkaamassa Valio Plus Akatemian stipendi. Pohjois-Suomessa Akatemian stipendin sai 30 hakijaa. Osa stipendin saaneista oli yksilöurheilijoita, mutta stipendejä saivat myös jotkin urheiluseurat ja joitakin annettiin myös kouluille liikunnnan ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tilaisuudessa esiteltiin myös Pohjois-Suomen aluekummi, joka sattuikin olemaan hyvinkin tuttu tyttö eli Anniina Lahti Kemijärveltä. Anniina on myös kumparelaskija ja on mukana Skill Teamissa niinkuin Rikukin.

Torstaista tähän päivään eli sunnuntaihin on taas leireilty Skill Teamin kanssa. Nyt kotimaisemissa. Olosuhteet Taivalvaaralla saatiin viikon kovalla uurastuksella erinomaiseen kuntoon ja leiri päästiin toteuttamaan suunnitellusti. Torstai iltapäivästä sunnuntain puoleen päivään laskettiin seitsemän treeniä ja tehtiin pari oheisharjoitusta. Toistoja Taivalvaaran kumpareissa, hyppypaikalla ja rollereissa (=aaltolatu) tuli joka laskijalla kova määrä. Rikulla lasku alkoi kulkemaan mallikkaasti ja hyppyjäkin saatiin hiottua. Tosin hyppäämistä hieman rajoitti polvikivut. Hyppyjä ei saatu alle niin paljon kuin leirin puitteissa olisi ollut mahdollista tehdä, mutta sen mukaan mennään mihin kivut antavat myöten. Tärkeintä kyseisellä leirillä oli kuitenkin laskun hiominen ja suoritusvarmuus. Kumpikin alkaa olla hyvällä mallilla joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Onnistuneen leirin jälkeen tuli puhelu kumparelaskun maajoukkueen päävalmentaja Sami Mustoselta. Sami tiedusteli Rikun halukkuutta tulla ensi viikonloppuna laskettavan Rukan Maailman cup - kisan esilaskijaksi. Asiaa ei tarvinnut pitkään harkita. Siitä tulee varmasti hieno kokemus ja ensi tuntuma isojen kisojen ilmapiiriin. Toki MC-kisoja on paikan päällä katsomosta seurattu, mutta nyt kisamäkeä pääsee katsomaan myös laskijan perspektiivistä ja seuraamaan vielä lähempää maailman huippujen toimintaa. Esilaskijat pääsevät kaikkiin virallisiin harjoituksiin ja laskevat nimen mukaisesti ennen varsinaisen kisan alkua. Esilaskijoilla testataan tulospalvelun toimivuus. Kumparelaskussa tulos muodostuu laskuajan mukaan laskettavista aikapisteistä, sekä tuomareiden antamista laskutekniikka- ja hyppypisteistä. Ensi viikon ohjelma meneekin nyt uusiksi. Olimme menossa joka tapauksessa Rukalle katsomaan kisoja, mutta nyt sinne pitää ajella myös viikolla treenaamaan, jotta ei tarvitse ihan kylmiltään Rukan jyrkkään Battery Run kumpareikkoon hypätä. Kumpareikko valmistui tälle viikolle, eikä Riku ole siinä vielä tällä kaudella ehtinyt treenaamaan. Battery Run on Suomen jyrkin kumpareikko ja yksi Suomen jyrkimpiä rinteitä kaikki laskettelurinteet mukaan lukien. Rinteen jyrkkyys on 29 astetta. Tuollainen jyrkkyys on harrastelijalaskettelijalle haastava jo ilman kumpareitakin ja kumpareiden kanssa todella tiukka paikka.

Eli jos tämä viikko oli kiireinen ja hieno, niin ensi viikosta on tulossa vielä tätä viikkoa kiireisempi, hienompi ja varmasti myös ikimuistoinen.

Tässä muutama suoritus Taivalvaaran leiriltä.

-petri-

Eka lumileiri takana

Sunnuntaina loppui kauden ensimmäinen lumileiri. Nelipäiväinen  leiri oli osa Skill Teamin toimintaa. Olosuhteet Rukalla oli hyvät. Eturinteen reunaan tehtiin n. 100 m kumpereikko, jonka profiili (=jyrkkyys) oli vaihteleva, samoin kuin kumpujen välikin. Alkuosa "rännistä" oli pidemmällä välillä, kun taas lopussa kumpujen väli oli lyhyt. Koko porukalla oli alkuun pientä hakemista varsin haastavaksi osoittautuneessa kumpareikossa. Eikä huono näkyvyys (sumua, lumisadetta, muuten vain harmaata) helpottanut asiaa. Pienen hakemisen jälkeen Rikun jalat alkoivat toimimaan riittävän nopeasti ja muutoinkin tuntuma alkoi löytyä. Leirillä vedettiin tiiviillä tahdilla, yhteensä 10 laskutreeniä. Vihdoin ja viimein päästiin myös hyppyjä treenaamaan. Hyppypaikka saatiin käyttöön perjantaina iltapäivästä. Alkuu pari suoraa "kynttilää" ja sen päälle back flippejä eli takaperin voltteja. "Bäkkärin" idea alkoi löytyä. Lähtö oli jo parempi kuin aiemmilla kausilla. Crossissa eli suksien ristiin laittamisessa on vielä hiottavaa, jotta crossi saadaan aikaisemmin ja selvemmäksi. Flat spin eli "flättäri" kulki heti jopa paremmin kuin viime kaudella. Kesällä vesihyppyrissä treenattu flättäri truck driver (=rekkakuski) gräpillä onnistui lumella heti ensimmäisellä yrityksellä. Itseasiasissa kaikilla yrityksillä. Vielä hyppyjä erilaisista hyppyreistä ja siinä olisi uusi kisahyppy. Sitä ei luultavasti kukaan suomalainen kumparelaskija ole vielä kisoissa hypännytkään. Eli laskurintamalla asiat menossa oikeaan suuntaan.

Ainoa huolenaihe tällä hetkellä on kipeytyneet polvet, joissa mitä ilmeisemmin on ns. hyppääjän polvi oireita. Treenien päätteeksi lunta pussiin ja kylmähoitoa molempiin polviin. Lisäksi ibuprofeiinia kuurina. Polvien teippausta kokeillaan ja toivon mukaan siitä on hyötyä. Motivoituneella urheilijalla kipuilut jäävät helposti huomiotta ja treeni jatkuu niistä huolimatta. Vanhempien ja valmentajan pitääkin kuulostella herkällä korvalla tuntemuksia ja tarvittaessa ohjata urheiljaa hoitamaan kipua aiheuttavia vammoja/rasitusvammoja.

Leirillä päivät menivät pitkälle iltaan laskutreenien merkeissä. Illalla laskuvideoiden katsomista ja pienten yksityiskohtien(kin) analysoimista seuraavaa treenikertaa varten. Jo tällä tasolla urheilu ja treenaaminen vaatii nuorelta mieheltä paljon itsekuria, sinnikkyyttä ja ennen kaikkea motivaatiota. Illalla ei voi valvoa pitkään, vaan on mentävä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa heräillä seuraavan päivän treeneihin. Ja kyllähän se uni tuleekin helposti silmään, kun rinteessä muutaman tunnin päivällä viettänyt.

Seuraava leiri on ohjelmassa 5.-8.12. kotimaisemissa eli Taivalvaaralla. Toivotaan että säät suosivat lumetusta ja leiri päästään vetämään läpi suunnitellusti.

Sitten yhteistyöasioihin. Keskiviikkona on vuorossa seuraava iso askel urheilijan elämässä. Silloin allekirjoitetaan ensimmäiset yhteistyösopimukset. Seuraavat kaksi vuotta pääyhteistyökumppanina on Komake Oy ja heidän pyörittämänsä Taivalvaaran hiihtokeskus ja Hotelli Herkko. Lisäksi yhteistyösopimus allekirjoitetaan rakennusliike RakennusTaival kanssa. Kun tähän lisätään Valio Plus Akatemian stipendi, sekä Lions Club Taivalkosken stipendi, niin tulevan kauden paketti on kasassa ja voidaan keskittyä täysillä urheiluun. Suurkiitokset tukijoille luottamuksesta ja kaukokatseisuudesta!

Tässä linkissä muutama suoritus leiriltä.

-petri ja minna-

Iloa ja surua

Sitten viime bloggauksen on kaikenlaista tapahtunut, varsinkin "siviilissä" eli urheiluelämän ulkopuolella. Kävimme Savon sydämmessä, Kuopiossa, kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensi vietettiin Rikun ukin 70-vuotis synttäreitä ja seuraavan viikonloppuna oli vuorossa surullinen matka. Rikun isomummi, perheen äidin mummo, menehtyi ja kävimme saattamassa hänet viimeiselle matkalle. Tätähän se elämä on, ilon ja surun hetkiä. Samoja tuntemuksia koetaan myös urheilun rintamalla. Onnistumisen myötä suurta iloa ja epäonnistumisen hetkellä surua. Toki surun tunteet eivät nouse samalle tasolle kuin esim. läheisen kuoleman seurauksena. Yhtäkaikki, molemmat tunteet kuuluvat elämään ja urheiluun. Niitä pitää vain oppia käsittelemään. Urheilussa ilon hetkistä kannattaa ottaa kaikki irti, mutta niin että ei tuuduttauduta liiaksi onnistumisen mukanaan tuomaan hyvänolontunteeseen. Muutoin se voi muodostua kehitystä jarruttavaksi tekijäksi. Epäonnistumiset pitää ottaa oppimisprosessina. Epäonnistumiset voivat lannistaa. Se on inhimillistä, mutta siitä täytyy päästä mahdollisimman nopeasti ohi. Todelliset urheilijat ottavat epäonnistumista opikseen ja nousevat  sen seurauksena entistä kovemmalle tasolle. Osalle epäonnistumisista voi tulla itseluottamusta syövä kierre, joka on vaikea saada katkaistua. On yksilöllistä miten tämä negatiivinen kierre saadaan katkaistua, mutta yleensä se vaatii vahvaa tukiryhmää urheilijan ympärillä. Tappion hetkellä myös todelliset ystävät  nousevat esiin ja erottuvat ns. selkään puukottajista, jotka kyllä ovat urheilijan mukana voiton hetkellä, mutta kääntävät selkänsä tappion myötä. Eli juuri sillä hetkellä kun ulkopuolinen tuki on urheilijalle kaikkein eniten tarpeen. Jokainen tekee oman ratkaisunsa kumpaan ryhmään haluaa kuulua, todellisiin (urheilun) ystäviin vai sohvan päältä "enkö minä sanonut, ei siitä ole mihinkään" huuteleviin tyyppeihin.

Tämän lyhykäisen pohdiskelun jälkeen pientä katsausta tulevaan. Tällä viikolla torstaista sunnuntaihin on ohjelmassa kauden ensimmäinen Skill Teamin lumileiri. Leiri on Rukalla. On vielä epävarmaa päästäänkö leirillä laskemaan kumpareita vai ei. Alkutalvi on säiden suhteen ollut niin vaihteleva että lumetus Rukalla ei ole edennyt aivan toiveiden mukaan. Ainakin hyppypaikka sinne saataneen, joten kesällä vesihyppyrissä treenattuja hyppyjä päästään viimein siirtämään lumelle. Luvassa on joka tapauksessa tiukat neljä päivää. Laitellaan leirikuulumisia viimeistään leirin jälkeen.

Loppuun kännykällä napattu kuva viime sunnuntailta Rukalla.

-petri-

Positiivisia uutisia viime päiviltä

Syysloma oli ja meni ja sen perään toinen viikkokin. Nyt on takana kuusi laskupäivää, kaikki luonnollisesti Rukalla, kun muualla ei vielä ole rinteitä auki. Lokakuun puolessa välissä talvi näytti tulevan vauhdilla, mutta niinkuin useimpina syksyinä, talvi otti hieman takapakkia vesisateiden merkeissä. Lumi kerkesi sulaa pois, mutta toissa aamuna eli perjantaina lunta oli yön aikana tipautellut pari senttiä. Nyt ennusteet taas lupailevat vähän parempaa ja ensi viikolla saataneen lisää lunta. Toivon mukaan keli vielä pakastuisi kunnolla jotta lumitykit Taivalvaarallakin saataisiin päälle ja pikkuhiljaa kotimäkikin kuntoon. Onneksi Ruka on tuossa nurkan takana ja laskutuntumaa saadaan siellä hiottua kuntoon. Välipäivinä eli niinä vähän huonompina hetkinä kun mäkeen ei olla päästy, on jatkettu kehon työstämistä kuntosalilla. Pojalla reidet senkun paksunee ja alkaa isän narut jäädä toiseksi.

Riku on tässä syksyn mittaan innostunut taas kiipeilemään.Viime talvena korkkiseiskaa hypätessä peukalo vääntyi ja hilltisi enimpiä kiipeilyhaluja aina kesälle saakka. Nyt peukku alkaa olla kunnossa ja kiipeily maistuu. Kun on tuota pituutta ja voimaa tullut lisää, niin se alkaa näkyä myös kiipeilyssä. Pikkuhiljaa yläkoulun liikuntasalissa olevan seinän yläankkuri on tullut vastaan yhä vaikeampien reittien kautta. Way to go!

Viime päivinä on otettu merkittäviä ensiaskeleita urheilijan elämän saralla. Ensimmäiset yhteistyösopimukset alkaa olla plakkarissa ja niistä päästään kertomaan tarkemmin parin viikon kuluttua, kun nimet on raapusteltu paperille. Nykyää huipulle nouseminen, lajissa kuin lajissa, vaatii laajaa taustatukea. Freestylehiihto ei ole ihan niitä halvimpia lajeja ja vaatii jo junnuiässä kohtuullisen suuria rahallisia panostuksia. Yleensä rahat tulevat vanhempien kukkarosta. Tarkkoja summia ja kausibudjetteja ei ole edes uskaltanut tehdä, vaan on eletty sen mukaan mitä pankkitilin ja Visa-kortin saldo ovat sallineet. Jotta kompromisesseja ei tarvitsisi tehdä, olisi tarpeen saada taloudellista tukea myös muualta kuin vanhempien kukkarosta. Tästä syystä meikäläinen eli perheen isä, ylensi itsensä manageriksi ja lähestyi joitakin alueemme yrityksiä. Kovin suurella ei ole lähdetty liikkeelle, mutta tavoitteeseen on päästy ja meidän mittapuun mukaan ihan merkittävää taloudellista helpotusta on tulossa ja tuleva kausi saadaan vietyä läpi suunnitellusti, ilman kompromisseja. Mutta tarkemmin tulevista yhteistyökumppaneista kunhan homma on virallisesti vahvistettu. Mutta yksi iso askel urheilijan uralla on taas otettu. Yhteistyö tuo mukanaan velvoitteita ja niitä on hyvä päästä pikkuhiljaa opettelemaan. Jos ura etenee tavoitteiden mukaan velvoitteita on luvassa jatkossa enemmänkin ja on hyvä että oppia saadaan jo näin junnuiässä.

Ja eilen perjantaina otettiin myös toinen iso askel. Nimittäin ensimmäinen stipendikin on plakkarissa! Syksyllä laitettiin Valiolle hakemus vetämään ja eilen saatiin toiveissa ollut viesti. Riku valittiin Valion Plus Akatemian stipendin saajaksi! Sieltäkin on siis luvassa taloudellista helpotusta talven panostuksiin. Valio on lähtenyt tukemaan merkittävällä kokonaispanostuksella urheilevia lapsia ja nuoria. Enemmän infoa näiltä Valion sivuilta. Esimerkillistä ja kannettavaa toimintaa! Valion arvostus nousi meikäläisen silmissä jo ennenkuin päätös stipendin saajista oli selvillä. 4.12. olisi sitten Rikun uran ensimmäinen "edustustilaisuus" Valion tehtaalla Oulussa, kun stipendi mennään pokkaamaan. Toivotaan ja uskotaan että ei jää viimeiseksi vastaavanlaiseksi tilaisuudeksi. Näissä positiivisissa merkeissä taidan painua saunaan lepututtamaan vanhan miehen väsyneitä lihaksia. Huomenna on taas hienopäivä luvassa. Aamulla kurvaillaan Rukalle ja Rukalla :)

Loppuun vielä yksi kuva toukokuun lopun Skill Team Summer Campiltä.

-petri-

Kausi avattu!

Pitkän odotuksen jälkeen laskukausi 2013-2014 saatiin avattua. Ruka avasi kautensa sopivasti juuri lasten syysloman alkuun. Isä ja poika suuntasivat Rukalle heti lauantai-aamuna. Jostain kumman syystä, vaikka oli ensimmäinen lomapäivä, Riku heräsi heti ensimmäisellä herätyksellä. Kouluaamuina vaatii vähintään sen kolme käskytyskertaa ennenkuin liikettä sängynpohjalla alkaa tapahtumaan. Ruka oli saanut viikonlopuksi kaksi rinnettä auki, Saarua 13:ta ja Kurun, joista Kuru toimii lähinnä siirtymärinteenä Saaruasta Rukan kylän puolelle. Sää oli Rukalle tyypilliseen tapaan tuulinen ja kylmästä hytistiin koko päivä, niinkuin yleensä aina kauden alkupuolella. Lauantai meni tuntumaan hakiessa. Vähän leikkaavaa käännöstä, kumparekäännöstä ja pikku jibbailua rinteessä ja rinteen reunoilla. Pääsipä Riku reilailemaankin. Sen verran lauantaista jäi vielä poltetta, että sunnuntaina kurvattiin taas Rukalle, vaikka aamulla hieman arveluttikin Rukan säätila ja parinkymmentä metriä sekunnissa puhaltanut tuuli. Onneksi tuuli kävi sellaisesta suunnasta että ei se menoa pahemmin haitannut. Sen verran lauantaista opittiin, että vaatetta vähän lisättiin ja sunnuntai menikin lämpimämmissä merkeissä. Rinnekin oli lauantaihin verrattuna paremmassa kunnossa. Lauantain menoa häirinneet pienet jääpallot olivat sunnuntaina poissa ja luukuttamaan pystyi sen mitä suhteellisen loiva rinne antoi myöten. Rikulla leikkaava rinnekäännös oli sunnuntaina jo hyvällä mallilla. Kunhan jyrkempiä rinteitä päästään laskemaan niin aletaan sitten hiomaan kumparekäännöstä kohdilleen, jotta siirtyminen "tasaiselta" kumpuihin tapahtuu mahdollisimman jouhevasti.

Vaikka nyt ei enää laskukauden alkamista tarvitsekaan odottaa, niin ei se odottaminen tähän vielä loppunut. Seuraavana odotetaan ensimmäisiä laskuja kumpareikossa ja hyppäämään pääsemistä. Jospa talvi etenee suotuisana ja noin kolmen viikon päästä tuokin odottaminen loppuu. Battery runin eli Rukan maailmanluokan kumparemäen avaustavoite on 10.11. Ainakin nyt maanantaina vietellään laskemisesta vapaapäivää. Tänään on ohjelmassa punttitreeni ja ehkä vähän kiipeilyä. Punttitreenin jalkoihin kohdistuvia liikkeitä varmaankin kevennetään tai jopa jätetään väliin, riippuen mikä Rikulla on tuntemus jalkojen osalta. Viikonloppuna tuli kuitenkin seitsemisen tuntia laskemista ja äkkisiltään voi pientä jumia pukata. Huomenna tiistaina mahdollisesti taas Rukalle suuntaillaan. Keskiviikko - perjantai välille sääennuste lupailee lämmintä ja vesisadetta, joten silloin mäkeen ei mentäne.    

Seuraavat seitsemisen kuukautta meidän perheen elämä onkin taas yhtä alamäkeä, toivon mukaan kuitenkin mahdollisimman hallittua ;) Tuossa alla vielä lyhyt pätkä kumparelaskukäännöksiä ekalta laskupäivältä.

-petri-

Laskukausi käsillä

Nyt alkaa olla selkeitä talven merkkejä ilmassa. Aamulla taivaalta tipahteli sitä mitä on jo pitkään odotettukin, lunta. Rukalla lumitykit oli hyräytetty käyntiin ja pientä valkeutta oli webbi-kameroiden kuvissa havaittavissa. Jos sääennusteisiin on luottamista, loppuviikosta päästään Rukalla vääntämään kauden ensimmäiset käännökset. Ja onpa luvassa vähän luonnonluntakin. Jo on aikakin. Tulevan kauden odotusta on ollut viime aikoina havaittavissa. Sääennusteita on seurattu tiuhaan tahtiin ja TV:ssä on pyörinyt digiboksille tallennettuja kumparelasku lähetyksiä MM- ja MC-kisoista.

Urheilijan elämää on vietetty ilman suksiakin. Trampalla hyppiminen on vähentynyt jo minimiin, liekkö alkanut jo maistua puulta, mutta rautaa on noussut, spurtteja juostu ja aitoja loikittu. Välissä on vähän kiipeiltykin, sekä tehty joitain taitoharjoitteita. Oheisharjoittelun osuus alkaa nyt vähenemään, kun suksillekin päästään. Nuoren urheiljan asenne ja motivaatio on pitkän ja pimeän syksyn aikana välillä koetuksella. Oheisharjoittelu ei aina maistuis. Mutta kun perheestä löytyy urheiluhullu ja entinen himoharjoittelija isä, niin piiskuri löytyy omasta takaa. Tottapuhuen pääsääntöisesti kaikki on mennyt hyvin ja fyysiset ominaisuudet kehittyneet hyvällä vauhdilla. Rautaa alkaa nousemaan ja jalat toimivat aiempaa nopeammin, sekä tehokkaammin juoksuspurteissa ja aitoja hyppiessä. Nähtäväksi jää minkälainen vaikutus on sitten itse laskemiseen. Oletus on että valmiuksia on aiempaa paremmin vaudikkaampiin suorituksiin, varsinkin jyrkemmissä kumpareikoissa.

 Alkutalvi menee suhaillessa Taivalkosken ja Rukan väliä. Matkaa ei onneksi ole kuin 90 km suuntaansa. Viikkoa kohti käyntejä tullennee 2-3. Kotimäki Taivalvaaralla saadaan toivon mukaan auki heti joulukuun alussa. Ensimmäinen lumileiri on ohjelmassa 21.-23.11. Rukalla ja seuraava siitä parin viikon päästä Taivalvaaralla.

Kun tuossa tuli muutama sana mainittua asenteesta ja motivaatiosta niin kirjoittelenpa siitä vähän lisää. Olen aina ihaillut urheilijoita jotka saavat tiukoissa paikoissa itsestään irti kaiken mahdollisen. Henkilöitä joille ei mikään muu riitä kuin voittaminen tai vähintään oman ennätyksen tekeminen. Kahdesta taidollisesti ja fyysisesti yhtä hyvästä urheilijasta voittaa se joka pystyy saamaan itsestään kaiken irti. Ihailuni kohteita, henkisesti äärimmäisen kovia urheilijoita, löytyy myös varsinaisten kilpaurheilukenttien ulkopuolelta. Heillä onnistumista ei mitata mittanauhalla, maaleilla tai sekkarilla. On vain kaksi vaihtoehtoa, joko onnistut tai epäonnistut. Ja epäonnistumisen seurauksena ei enää tule uutta yritystä. Ei samana päivänä, ei ensi viikolla, ei koskaan. Heillä epäonnistumisen seurauksena ura loppuu kertaheitolla, maahan mätkähtäen. Yksi kovimpia sällejä maailmassa on Alex Honnold. Hän elää ja hengittää kiipeilyä, muulla ei oikeastaan ole merkistystä. Tämä lyhyt video kuvaa hyvin hänen elämäänsä ja intohimoaan. Hän on yksi parhaista ellei paras free solo kiipeilijä. Eli hän kiipeää usein ilman minkäänlaista varmistusta. Kallioseinät joita hän nousee, eivät ole mitään pikku lohkareita, vaan korkeimmillaan muutaman sadan metrin korkuisia! Tuollaisia suorituksia tehdessä keskittyminen pitää olla 100 prosenttinen kokoajan ja epäonnistumisen pelko pitää pystyä pitämään taka-alalla tai muuten seuraukset voivat olla lopulliset. Noin kovalla henkisellä kapasiteettilla pärjäisi lajissa, kuin lajissa. Todellinen huippu-urheilija! Jos kiinnostuit kaverista niin tässä vielä pari linkkiä: Free soloing with Alex Honold. ja Alone on the wall 

Urheilu on intohimoa, omistautumista ja päämäärän tavoittelua. Päämäärä voi olla pitäjän mestaruus, olympia-mitali tai vuoren huippu. Oma tekeminen pitää vain suhteuttaa päämäärän saavutettavuuteen.

Loppuun videopätkä ja joku kuva viime viikkojen treeneistä.

Palaillaan,

-petri-

H-hetki lähestyy...

Taas se on lähempänä. Ensimmäistä kertaa tälle syksylle auton tuulilasissa jäätä. Perhe hykertää mielissään ja suunnittelee jo ensimmäistä suksille pääsyä. Riku laskee päiviä ja seuraa Rukan lumetustilannetta netistä. Tuskastuminen ja ylienergisyys ovat käsin kosketeltavissa. Ehkä pikkuhiljaa pitää paneutua varusteasioihin ja suksihuoltoon. Onneksi ne ovat kuitenkin enemmän isän heiniä, eikä äidillä tarvitse niihin perehtyä ja puuttua muuten kuin maksajana. Äiti miettii (salaa), että ehkä jopa kolme viikonloppua vielä muulle toiminnalle, ennen kuin tarvitsee suunnitella logistiikkaa, ruokahuoltoa ym., jotta kaikkien perheenjäsenten toiveet tulisivat huomioiduiksi. Lähipiiri tuskailee kylmää ilmaa ja lumisadetta, mutta meillä odotetaan jo lunta. Talvi on paras vuodenaika! 

Minna

Viikonlopun jälkeisiä mietteitä

Mikä on selvä merkki siitä että on syksy ja lunta odotellaan malttamattomana? Meidän perheessä merkki on se että olohuoneen TV:ssä pyörii nauhoitettuja kumparelaskun MM- ja MC-kisoja. Viikonloppuna oli jo pientä kuumetta havaittavissa ja sitä lääkittiin osin sohvalta käsin. Mahtui sateiseen viikonloppuun kyllä sitä treeniäkin. Lauantaina miehet suuntasivat yläkoulun liikuntasaliin tekemään yhdistetyn nopeus-, kimmoisuus- ja taitotreenin. Sunnuntaina heiluteltiin rautaa Taivalvaaran monitoimitalon urheilijoille suunnitellulla salilla. Rinnallevetoa, etukyykkyä, takareisien pumppausta, penkkiä + pari muuta ylävartaloliikettä ja tietysti keskivartaloharjoitteita. Nuo siis kuuluivat Rikun ohjelmaan. Muut vetivät omaa ohjelmaansa. Vielähän tuo oheisharjoittelu tuntuu maistuvan vaikka junnarit varmaankin mieluiten tekisivät sitä itseään eli suihkisivat suksilla alamäkeen ja mieluiten möykkyiseen sellaiseen. No eiköhän sitä noin kuukauden päästä ensi lumille Rukalla päästä, näin vakaasti uskomme. Toivon mukaan uskoamme ei koitella. Mahtuihan siihen viikonloppuun vielä vähän frisbeegolfia, joka välillä (vai pitäiskö jopa sanoa että lähes poikkeuksetta) meni kirjaimellisesti päin mäntyä ja penkkiurheiluakin. Mm. lentopalloa tuli katseltua. On se hienoa kun Suomi alkaa menestymään laajemmin myös palloilussa.

Bloggaus tuli taas isältä. Riku ei ole ihan innokkaimasta päästä purkamaan tuntojaan, varsinkaan näin kirjallisesti. Kummaltakohan vanhemmalta tuo on perittyä? No meidät tuntevat taitavatkin tietää, että isäänsä on tuossa(kin) asiassa tullut. Mutta  kun minullakin on iän myötä jotain kehitysaskeleita tällä saralla otettu, niin uskotaan että näin käy Rikunkin kohdalla ja tarinaa tänne pikkuhiljaa ilmestyy itse urheilijaltakin.

Eipä siinä sitten kun hyvää alkanutta viikkoa,

-petri-

Blogi avattu

Blogi on saatu pystyyn ja se on aika julkaista. Blogin ajatuksena on esitellä nuoren urheilijan elämää. Mitä arki pitää sisällään, kuvaillaan tunnelmia treenikaudella, leireillä, kilpailumatkoilla jne. Blogia vääntävät urheilija itse ja muut perheen jäsenet eli Riikka sisko, Minna äiti ja Petri isä. Näin blogista toivon mukaan tulee monivivahteisempi ja se paremmin kuvaa tietä kohti nuoren miehen päämäärää eli kansainvälistä menestystä ja mitä se vaatii urheilijalta itseltään ja taustajoukoilta. Meillä freestylehiihto/laskettelu on perheen yhteinen harrastus. Pikkuhiljaa harrastus on muuttunut päämäärätietoisemmaksi ja sitä kautta isoksi osaksi yhteistä arkea. Ja vauhti senkuin kiihtyy...

Koittakaahan pysyä vauhdissa mukana!

Riku viime talvena Taivalvaaralla.

-Petri (isä, huoltaja, valmentaja)