Urheilua ja ruokaa

Perheemme ruokailutottumukset ovat aina olleet terveelliset ja monipuoliset. Oli arki tai pyhä, ruokaa tehdään ja sitä syödään. Arjen kiireestä ja aikataulutetuista illoista huolimatta, ruokaa tehdään sekä isän että äidin toimesta ja ruoka syödään yhdessä. Ruoka on aina ollut se, mihin panostetaan ja mistä kaikista viimeisimmin säästetään.

Silloin kun perheen isän urheilu-ura oli aktiivisimmillaan, suorastaan kauhistelin niitä annoskokoja, mitä hän lautaselleen laittoi ja mikä yhdessä hujauksessa kuitenkin siitä lautaselta hävisi. Tuntuu, että lasten ollessa pieniä meille riitti sama ruokamäärä neljälle, kuin aiemmin kahdelle aikuiselle. Se ei siis ole minulle mitenkään uutta, että urheilija syö paljon ja että hän tarvitsee paljon enemmän energiaa kuin keskivertoihminen.

Rikun kohdalla ollaan nyt siinä vaiheessa (taas), että nälkä on jatkuvaa eikä kylläisyydentunne kestä kovinkaan pitkään. Toki jatkuva nälkä kuuluu myös normaaliin kasvuun ja kehitykseen 15-vuotiailla pojilla, mutta kun siihen lisätään vielä treenaaminen, niin energiankulutus on huomattavasti suurempi, kuin monilla ikätovereillaan. Pikkuhiljaa Riku alkaa olla miehenmitoissa ja niinpä koenkin äitinä vastuuta siitä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota energiansaantiin ja siihen, mistä aineksista varsinaiset ateriat ja välipalat koostuvat.

Tapani työstää uusia asioita onkin se, että haen mahdollisimman paljon tietoa asioista ja lähden sen jälkeen rakentamaan saamiini tietoihin pohjautuvaa ajatus-/toimintamallia. Toki tiedän jo ennestään paljon terveellisestä ravitsemuksesta, olenhan äiti ja nainen, joka haluaa vain parasta itselleen ja perheelleen. Nuoren urheilijan ravitsemuksessa koen kuitenkin pientä epävarmuutta ja tiedon hakemisella saan joko vahvistusta olettamuksilleni, siitä miten tulisi jatkossa toimia tai saan uuden toimintamallin ruokailujen suunnitteluun.

Uppouduin siis netin ihmeelliseen maailmaan. Netistä löytyi todella paljon erilaisia sivustoja urheilijan ravitsemuksesta, sekä kaupallisia että ei niin selkeästi kaupallisia. Yksi parhaimmista ja selkeimmistä sivustoista mielestäni oli www.terveurheilija.fi. Nettisivut on Terve Urheilija-hankkeen myötä syntyneet sivut. Terve Urheilija-hanke on osa Liikuntavammojen Valtakunnallista Ehkäisyohjelmaa (LiVE). Sivuilta löytyy kattavasti tietoa ravitsemuksen lisäksi terveydenhuollosta, kehon huollosta ja palautumisesta sekä paljon erilaista materiaalia aiheeseen. Sivuilta löytyy myös paljon linkkejä muille ko. aihetta käsitteleville sivuille.

Tietoa siis on ja nyt pitäisi sitten sama saada sovellettua mahdollisimman mutkattomasti käytäntöön. Onneksi Riku on aina ollut hyvä syömään ja ottaa lautaselle mielellään myös salaattia ja muita vihanneksia. Hän on aina ollut rohkea maistamaan kaikkea uutta. Uskonkin, että löydämme Rikun kanssa sopivan ateriarytmityksen päivään ja sopivia ja monipuolisia annoskokoja ruokailuihin.

Ruokailujen suunnittelu ja toteutus on kohtuullisen mutkatonta normaali arjessa, mutta pientä päänvaivaa jo nyt aiheuttaa lähenevä kilpailukausi. Silloin normaalirytmistä ei ole tietoakaan, sillä päivä rytmittyy harjoitusten ja kisalaskujen mukaan. Siihen lisättynä vielä pikkusisko, jonka treeni- ja kisa-aikataulu on erilainen, sillä yleensä hänen sarjansa laskee, ainakin karsinnat, täysin eri aikaan. Työnjako kisapäivinä on jo muovautunut isän kanssa niin, että äiti huolehtii ruuan ja henkisen tsemppaamisen ja isä välineiden huollon, treenit ja kisalaskut kisapaikalla. Itse tyydyn katsomaan kisoja livenä sen mitä huollolta ennätän ja loput katsotaan sitten päivän päätteeksi videoilta.

-minna- 

Lomatunnelmissa

Se alkaa olla joulu jo ihan tuossa nurkan takana. Koko perhe on nyt joululomalla ja huomenna suuntaillaan Kuopioon, mistä perheen vanhemmat ovat kotoisin. Ja itseasiassa Rikukin on syntynyt siellä. Taivalkoskelle muutimme 2000-2001 vuoden vaihteessa. Riku oli silloin 2,5 v. Jos emme olisi tänne muuttaneet niin todennäköisesti lapsista ei olisi tullut kumparelaskijoita. Tai mistäpä sen tietää...

Riku Taivalvaaralla 2009

Se miten urheilulaji valikoitui onkin monien sattumien summa. Kyseisestä lajista ei perheen vanhemmilla ollut sen kummempaa kokemusta kuin mitä aktiivisina urheilun seuraajina oli mediasta luettu ja nähty. Kumparelasku on varsin nuori laji, jolla on Suomessa kuitenkin hieno historia. Menestystä on tullut niin olympia-, kuin MM-tasolla. Perheen isä eli allekirjoittanut, työskentelee Taivalkosken kunnassa liikunnanohjaajan nimikkeellä, vastuualueenaan kunnan liikuntatoimi. Taivalvaaran hiihtokeskus siirtyi kunnan omistukseen vuoden 2001 aikana. Minun vastuulleni tuli organisoida keskuksen toiminta uudelleen. Varsinainen toiminta siirrettiin yrittäjän pyöritettäväksi, kunnan antaessa vahvaa taustatukea. Rinteiden kunnossapito, erityissuorituspaikkojen rakentaminen ja hiihtokoulutoiminta oli kunnan vastuulla. Ja on vielä tänäkin päivänä. Hiihtokoulutoiminnan kautta heräsi ajatus aloittaa pyörittämään säännöllistä ja ohjattua seuratoimintaa paikkakunnan lapsille ja nuorille. Paikallisella yleisseuralla, Taivalkosken Kuohulla, oli aikoinaan ollut alppihiihtotoimintaa ja kansallisella tasolla hyvääkin menestystä kyseisessä lajissa. Perustimme TaKun alle alppihiihto- ja lumilautailujaoston, jota kutsuimmme tuttavallisesti ALLUksi. Riku oli aloittanut laskettelun 4-vuotiaana ja oli heti mukana ALLU:ssa. Alkuun ALLUn treeneissä keskityttiin rinnelaskemisen perusasioihin eli opeteltiin laskettelemaan. Pikkuhiljaa mukaan tuli freestylehiihtoelementtejä eli hyppäämistä ja reilaamista. Sattumalta huomasimme että Isolla-Syötteellä järjestetään freestylekoulua. Pari talvea kuljimme omien harjoitusten lisäksi myös siellä. Freestylekoulun vetäjillä oli kumparelaskutaustaa ja laji tulikin tutuksi Syötteen treeneissä. Heti ensimmäisenä freestylekoulutalvena Riku osallistui ensimmäisiin kumparelaskukilpailuihinsa. Kisa järjestettiin Iso-Syötteellä ja sen järjestäjinä olivat freestylekoulun vetäjät Oulu Ski Teamista. Vuosi oli 2008. Tässä videota kyseisestä kisasta. Seuraavana talvena kisaamassa käytiin jo muuallakin. Syötteen freestylekoulutoiminta alkoi kuitenkin kahden talven jälkeen hiipumaan. Me päätimme kuopata ALLUn, muuttaa jaostomme nimen freestylejaostoksi ja aloittaa freestylekoulutoiminta Taivalvaaralla. Siitä toiminta on hiljalleen kehittynyt tähän päivään. Paljon on jouduttu tietoa hankkimaan ja etsimään ja paljon on vielä töitä edessä. Rikulle kumparelaskusta tuli freestylehiihdon päälaji ja pikkusisko Riikka on seurannut perässä.

Taivalvaara 22.12.2013

Pienen muistelun jälkeen tähän päivään. Tällä viikolla ollaan treenailtu kotimäessä, Taivalvaaralla ti, to, pe, la ja su eli viitenä päivänä. Olosuhteet ovat olleet pehmeät. Lunta on tipautellut taivaalta lähes päivittäin. Lumen tulo teetättää töitä ennen harjoituksia. Hyppyreiltä irtolumi joudutaan poistamaan lapiolla, kumpareissa suksilla lanaamalla. Kun kumpareikko tehdään, niin pohjana on tykkilumi. Sillä on tapana jäätyä työstämisen jälkeen ja näin kummuista tulee kovat. Uuden, sataneen lumen avulla kumpareet muotoutuvat laskiessa ja lanatessa. Nyt meidän treenikumpareikko alkaa olla hyvässä kuosissa eli treeniolosuhteet ovat hyvällä mallilla. Ainoa puute on että kisamittaista kumpereikkoa ei vielä ole eli kokonaisia kisasuorituksia emme vielä voi kotimäessä tehdä. Mutta vielä on pitkäkausi edessä joten asia ei ole akuutti. Tällä viikolla on laskemisen lisäksi hinkattu hyppyjä. Hypyistä on treenattu "tikkukolmosta" (360 vaakatasossa, vartalo suorana), "krossibäkkäriä" (takaperin voltti sukset ristissä), sekä kahta flat spin 360 variaatiota. Flat spin- hypyssä pyöritään pysty- ja vaaka-akselin välissä. Viime talvena se oli kisahyppynä ilman gräpiä (otetta suksesta/suksista) tai safety gräpillä (ote suksen ulkoreunasta). Nyt on treenattu flättäriä truck driver gräpillä (ote molempien suksien etuosasta). Se on hyppynä näyttävä, mutta vaatii isompaa hyppyä eli enemmän ilma-aikaa kuin perusflättäri. Hyppääminen ja laskeminen on vuoden aikaan nähden hyvällä mallilla joten voimme hyvillä mielin jäädä muutaman päivän joululomalle. Huomenna siis suuntaamme Savoon. Laskukamat jätetään kotiin ja vietämme muutaman päivän vapaata treeneistä. Samalla Rikun hyppääjän polvivaivoista kärsivät jalat saavat tarvittavaa toipumisaikaa. Perjantaina palaillaan kotia akut täynnä virtaa ja treenimotivaatio huipussaan.

Koko perheen puolesta toivottelen kaikille hyvää joulua! Palaamme asiaan ennen uutta vuotta.

-petri-

Taivalvaara 22.12.2013

Esilaskijana

Tiukka viikko takana. Tämä viikko on keskitytty laskun hiomiseen Rukan maisemissa. Maanantaina ajeltiin tekemään parin tunnin treeni Rukan Battery runiin. Kauden ekat treenit jyrkässä kumpareikossa menivät OK. Ei vielä mitään riemun kiljahduksia, mutta parissa tunnissa löytyi jo kohtuullinen tuntuma jyrkällä laskemiseen ja hyppäämiseen. Tiistaina laskettiin Taivalvaaralla. Riku jätti varsinaisen kumparetreenaamiseen väliin, otti rennommin ja kruisali twinit jalassa pitkin rinnettä. Torstaina taas hurautettiin Rukalle. Ohjelmassa oli parin tunnin setti Maailman Cupin virallisissa treeneissä. Kumpareikko oli jäätävässä kunnossa. Edellispäivänä lämpötila oli käynyt plussalla ja kelin taas pakastuttua mäki kiilteli jäisenä. Rikulla lasku alkoi kulkea, lukuunottamatta ylähypyn kinniottoa. Rukalla ehkä haastavinta on juuri tuo ylähypyn jälkeinen osa. Kumparelaskussa hypyn jälkeen on tärkeää, mutta jyrkällä samalla myös vaativaa, saada lasku hallintaan mahdollisimman sulavasti, ilman ylimääräisiä poikkeamia keskilinjasta ja niin että vauhti jatkuu laskijalle sopivana. Vauhdin sopivuuteen vaikuttaa laskijan taitotaso ja fysiikka. Torstai-iltana Rikua selvästi vaivasi se seikka että ylähypyn kiinniottoa ei saatu sen päivän treenissä kuntoon. Perjantaina taas kurvailimme Rukalle ja ohjelmassa oli uudet viralliset harjoitukset. Yön aikana rinteeseen oli saatu muutama sentti uutta lunta ja kumpareikko olikin erinomaisessa kunnossa. Riku sai laskun haltuun nopeasti. Edellispäivän ongelmat oli selätetty ja Riku sai vedettyä kauden ensimmäiset kokonaiset (= kisamittaiset) laskut. Treenin jälkeen pystyi olemaan levollisin mielin ja odotella seuraavan päivän koitoksia. Illan päälle kruisalimme Vuosselin puolella ja katselimme snoukka Maailman Cup - kisaa Vuosselin half pipessa.

Lauantaina oli sitten vuorossa jännittävä päivä. Uran ensimmäiset laskut Maailman Cupin esilaskijana. Heti aamusta ohjelmassa oli treenit naisten kanssa. Rikulle riitti yksi onnistunut treenilasku. Naisten karsintakilpailun alkuun Riku pääsi vetämään odotetun esilaskunsa. Jännityksestä ei näkynyt merkkiäkään ja lasku onnistui hyvin. Illalla oli vielä ohjelmassa toinen esilasku. Sen aika oli ennen finaaleja. Yleisöä oli paikalla karsintoihin verrattuna huomattavasti enemmän ja tunnelma oli hyvä. Lasku meni taas hyvin. Ylähyppyyn ei itse laskija ollut tyytyväinen. Oli jäänyt haluttua pienemmäksi. Mutta muutoin lasku oli jopa hieman aamuista parempi. Hieno päivä huipentui katsomon puolella ihallessa maailman huippujen huikeita vetoja. Sunnuntaina oli vielä ohjelmassa pari treenisettiä Rukalla.

Kokonaisuutenaan viikko ja varsinkin MC-kisapäivä oli Rikulle hieno kokemus. Nuori urheilija pääsi seuraamaan maailman huippujen tekemistä ja testaamaan itseään paineen alla. Laskemisesta jäi hyvä fiilis ja alle saatiin tärkeitä kisanomaisia laskuja. Tästä on erinomainen jatkaa kohti kauden seuraavia koitoksia. Varsinainen kisakausi starttaa 11.-12.1. Norjan Drammenissa, jossa on ohjelmassa Scandinavian cupin avauskilpailut. Tämä viikko vietetään kotimaisemissa ja käydään Taivalvaaralla tekemässä muutama treeni. Sitten onkin joululoman aika. Tässä linkissä finaaleja ennen vedetty esilasku.Verkkoalbumissa pari muutakin uutta kuvaa viikonlopulta.

-petri-

Toisen leirin jälkeisiä ajatuksia

Se alkaa olla kiireinen viikko takana. Keskiviikkona käytiin Oulussa pokkaamassa Valio Plus Akatemian stipendi. Pohjois-Suomessa Akatemian stipendin sai 30 hakijaa. Osa stipendin saaneista oli yksilöurheilijoita, mutta stipendejä saivat myös jotkin urheiluseurat ja joitakin annettiin myös kouluille liikunnnan ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tilaisuudessa esiteltiin myös Pohjois-Suomen aluekummi, joka sattuikin olemaan hyvinkin tuttu tyttö eli Anniina Lahti Kemijärveltä. Anniina on myös kumparelaskija ja on mukana Skill Teamissa niinkuin Rikukin.

Torstaista tähän päivään eli sunnuntaihin on taas leireilty Skill Teamin kanssa. Nyt kotimaisemissa. Olosuhteet Taivalvaaralla saatiin viikon kovalla uurastuksella erinomaiseen kuntoon ja leiri päästiin toteuttamaan suunnitellusti. Torstai iltapäivästä sunnuntain puoleen päivään laskettiin seitsemän treeniä ja tehtiin pari oheisharjoitusta. Toistoja Taivalvaaran kumpareissa, hyppypaikalla ja rollereissa (=aaltolatu) tuli joka laskijalla kova määrä. Rikulla lasku alkoi kulkemaan mallikkaasti ja hyppyjäkin saatiin hiottua. Tosin hyppäämistä hieman rajoitti polvikivut. Hyppyjä ei saatu alle niin paljon kuin leirin puitteissa olisi ollut mahdollista tehdä, mutta sen mukaan mennään mihin kivut antavat myöten. Tärkeintä kyseisellä leirillä oli kuitenkin laskun hiominen ja suoritusvarmuus. Kumpikin alkaa olla hyvällä mallilla joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Onnistuneen leirin jälkeen tuli puhelu kumparelaskun maajoukkueen päävalmentaja Sami Mustoselta. Sami tiedusteli Rikun halukkuutta tulla ensi viikonloppuna laskettavan Rukan Maailman cup - kisan esilaskijaksi. Asiaa ei tarvinnut pitkään harkita. Siitä tulee varmasti hieno kokemus ja ensi tuntuma isojen kisojen ilmapiiriin. Toki MC-kisoja on paikan päällä katsomosta seurattu, mutta nyt kisamäkeä pääsee katsomaan myös laskijan perspektiivistä ja seuraamaan vielä lähempää maailman huippujen toimintaa. Esilaskijat pääsevät kaikkiin virallisiin harjoituksiin ja laskevat nimen mukaisesti ennen varsinaisen kisan alkua. Esilaskijoilla testataan tulospalvelun toimivuus. Kumparelaskussa tulos muodostuu laskuajan mukaan laskettavista aikapisteistä, sekä tuomareiden antamista laskutekniikka- ja hyppypisteistä. Ensi viikon ohjelma meneekin nyt uusiksi. Olimme menossa joka tapauksessa Rukalle katsomaan kisoja, mutta nyt sinne pitää ajella myös viikolla treenaamaan, jotta ei tarvitse ihan kylmiltään Rukan jyrkkään Battery Run kumpareikkoon hypätä. Kumpareikko valmistui tälle viikolle, eikä Riku ole siinä vielä tällä kaudella ehtinyt treenaamaan. Battery Run on Suomen jyrkin kumpareikko ja yksi Suomen jyrkimpiä rinteitä kaikki laskettelurinteet mukaan lukien. Rinteen jyrkkyys on 29 astetta. Tuollainen jyrkkyys on harrastelijalaskettelijalle haastava jo ilman kumpareitakin ja kumpareiden kanssa todella tiukka paikka.

Eli jos tämä viikko oli kiireinen ja hieno, niin ensi viikosta on tulossa vielä tätä viikkoa kiireisempi, hienompi ja varmasti myös ikimuistoinen.

Tässä muutama suoritus Taivalvaaran leiriltä.

-petri-