Kisakausi viimein käsillä

Monta käännöstä ja kumpua on laskettu ja monta hyppyä hypätty sitten viime blogikirjoitukseni. Tässä välissä perheen äiti Minna, kertoili ajatuksistaan Rikun urheilu-uraa koskien. Ajattelin kertoilla lyhyesti mitä urheilurintamalla kuuluu. Viimeksi oltiin leirin jälkeisissä tunnelmissa ja odoteltiin sään pakastumista, jotta lumitykeillä saataisiin lunta kotimäkeen ja täysimittainen kumpareikko tehdyksi. No säät kyllä pakastuivatkin, mutta vähän liikaakin. Toista viikkoa pakkanen paukkui kolmen kympin hujakkeilla. Kävikin niin että kova pakkanen hieman viivästytti mäen tekoa. Samalla pari laskuharjoitusta jäi väliin sään ollessa liian kylmä. Onneksi Ruka on kohtuullisen matkan päässä ja sää siellä kovien pakkasten aikaan selvästi lämpimämpi. Muutama treeni käytiinkin siellä laskemassa. Samalla saatiin jokunen kokonaissuorituskin tehtyä.

Poseeraus Taivalvaaran kumpareikon päällä.

Taivalvaaran kumpareikko saatiin vajaa viikko sitten kuntoon parin tiukan lapiointi päivän jälkeen. Maailmassa on jos jonkinlaista konetta, mutta kumpareikon tekeminen vaatii kuitenkin käsityötä. Tampparilla saadaan tehtyä vallit/kasat mutta ne pitää lapion kanssa muotoilla ja suksilla viimeistellä. Sama tilanne on hyppyrien suhteen. Koneella saadaan lumi suurin piirtein kohdilleen, mutta lapiolla tehdään varsinaiset hyppyrit. Kun nykyisin kumpareikot tehdään suoriksi, vaatii se vähän tarkkuutta. Eli vaikka lapio alkaisi painamaan ja silmät harittamaan, pitää työ tehdä huolella. Työn tuotoksesta on päästy muutaman treenin verran nauttimaan ja tarpeellisia toistoja tekemään. Rikun lasku on kulkenut hyvin ja laadukkaita kokonaissuorituksia on saatu tehtyä. Ja hyvä niin. Norjasta tuli positiivisia uutisia koskien Skandinavian Cupin avausta. Sää Oslon lähistöllä Drammenissa on ollut pakkasella parin viikon verran ja rinteitä on saatu lumetettua. Samaan aikaan on taivaalta tiputellut paljon lunta, joten kisat saadaan pidettyä hyvissä olosuhteissa. Todennäköisesti luvassa on pehmeää laskettavaa. Tällä viikolla Drammeniin on satanut reippaasti lunta ja sää jatkuu samanlaisena loppuviikon. Meillä mäen teon jälkeen ei lunta ole juuri satanut ja mäki onkin ollut "jämäkässä" kunnossa. Kun tykkilumesta rakennellaan, niin kovaa tahtoo tulla. Varsinkin kun tänään taas pakastui ja illan treeni laskettiin 25 asteen pakkasessa. Tätä kirjoitellessa on tiistai-ilta ja reissuun lähdetään torstai-aamuna. Autolla Helsinkiin, sieltä lento Osloon, vuokra-auto alle ja n. 40 km ajo Drammeniin. Perillä ollaan torstai-iltana. Perjantaina ehditään laskemaan kaksi harjoitusta ja saamaan hyvin tuntumaa kisarinteeseen.

"Työpaikka" Taivalvaaralla

Näissä odottavissa tunnelmissa kohti kisakauden avausta,

-petri-

Lapsen oma kiinnostus vai vanhempien kunnianhimoa?

Tiedotusvälineissä on aika ajoin ollut keskustelua lasten kilpaurheilusta, urheiluharrastuksista ja siitä, miten lapsia kuljetetaan harrastuksiin useita kertoja viikossa. Lasten vapaa-aika on monessa perheessä aikataulutettua ja vanhemmat vastaavat usein kuljetuksista harrastuksiin. Keskustelua käydään myös siitä, onko lapselle hyväksi kilpaileminen ja säännöllinen treenaaminen ja onko kilpailuihin osallistuminen enemmän vanhempien kuin lapsen tahto. Ulkopuoliset arvostelevat mielellään sitä, miten perheet panostavat johonkin yhteen asiaan täysillä ja lähes kokopäiväisesti. Monesti nämä arvostelijat eivät kuitenkaan tiedä asioiden taustoja ja kokonaisuutta. Arvostelijoita ja ihmettelijöitä riittää joka saralla ja osamme tästä arvostelusta olemme saaneet myös me.

Rikun kilpailu-ura (kuten isä aiemmassa kirjoituksessaan on maininnut) on alkanut Syötteen kumparekisoista keväällä 2008. Seuraavana vuonna kisoissa käytiin myös Suomulla, Riihivuorella, Himoksella ja Syötteellä. Päätös kisojen kiertämisestä ja kumparelaskuun panostamisesta ei ollut kuitenkaan meille yksinkertainen ja hetken mielijohteesta päätetty asia, viehän harrastus paljon rahaa sekä vapaa-aikaa koko perheeltä. Riku ilmaisi halunsa käydä kisoissa myös muualla jo ensimmäisten kisojensa jälkeen. Isä ja poika olivat kisoista puhuneet jo kahdestaan, ennen kuin asiasta minulle mitään ilmaistiin. Lupaa ei tässä vaiheessa vielä oltu annettu. Olin ensin täysin sitä vastaan, että Rikua kierrätettäisiin ympäri Suomea viikonloppuisin kisaamassa. Riku oli tuolloin 3-luokkalainen, kun tätä asiaa pohdittiin. Olin sitä mieltä, että hän on aivan liian nuori kilpailemaan ja mitä järkeä on häntä kuljetttaa kisoissa tuon ikäisenä, ehtiihän sitä myöhemminkin. Kesä ja syksy oli aikaa vielä miettiä asiaa ja perheen miehillä kääntää äidin pää.

Isä entisenä yksilöurheilijana kyllä tiesi, mikä merkitys kisaamisella on kehittymiselle niin taidollisesti kuin myös psyykkisestikin. Minua hieman mietitytti se, miten se kaikki vaikuttaisi Rikun kehitykseen ja koulunkäyntiin. Kävin paljon pohdintaa siitä, että onko tämä isän, minun vai Rikun valinta ja toive, jos kisaamiseen lähdemme jo nyt mukaan. Olin itse ajatellut, että yläasteikäinen olisi paremminkin niin henkisesti kuin taidollisesti valmis kilpailemaan.

Päätös kisaamisen puolesta kuitenkin tehtiin. Myönnän, että vielä tuossa vaiheessa olin epävarma siitä, oliko päätös oikea. Talvi tuli ja koko perhe lähti seuraamaan kisoja. Ensimmäisen kisalaskun jälkeen Riku tuli luokseni ja se sädehdintä, into, ilo, onnellisuus ja itsevarmuus, mikä pojasta paistoi, teki minut vakuuttuneeksi siitä, että olimme päättäneet aivan oikein. Ajattelin silloin, että enhän minä voi tätä lapseltani pois ottaa.

Tuon talven jälkeen Riku oli varma siitä, että hänestä tulee isona kumparelaskija ja sen eteen hän aloitti systemaattisemman harjoittelun. Tuossa vaiheessa ei tosin ollut vielä mitään harjoitusohjelmia, mutta suksillaoloaika selvästi lisääntyi myös kesällä. Perheen kesälomamatkat suuntautuivat pääasiassa alppimaisemiin, jotta Riku pääsi jäätikölle laskemaan. Hiemanhan tämä on läheisiäkin hymyilyttänyt, kun perhe pakkaa autoon sukset ja toppavaatteet lähtiessään viettämään kesälomaa :)

Jo pikkulapsena Riku käytännössä eli talvet monot jalassa. Jos ei ollut isän kanssa mäessä, niin sitten oli pihassa hyppäämässä hyppyristä, mikä joka vuosi pihaan rakennettiin. Kaikki lumi pihasta, mikä suinkin oli mahdollista, siirrettiin hyppyripaikalle. Siinä aika kuluikin hyvin ylös kavutessa ja alas hypätessä. Myös kaverit kävivät rakentamassa ja kunnostamassa hyppyriä sekä hyppäämässä. Hyppyjä kuvattiin ja vuorotellen pojat arvostelivat myös toistensa hyppyjä.

Hyppyri omassa pihassa

Onhan se selvää, että kisaaminen ja harjoittelu opettavat lapselle paljon taitoja, joita tarvitaan myös urheilun ulkopuolella. Lapset ja nuoret, jotka osallistuvat leireille ja kisoihin esimerkiksi viikonloppuina, jotuvat usein olemaan poissa koulusta, ainakin muutamia päviä. Näiden päivien aikana koulussa opetetut asiat on opeteltava itse tai vanhempien avustamana. Sen lisäksi vielä kotitehtävät, joita Rikun ikäisillä, 9-luokkalaisilla, on useista aineista. Kisa- ja leiripäivät on usein pitkiä ja näin ollen urheilija tekee sillä lyhyellä vapaa-ajallaan, mitä treeneistä jää, ne vaadittavat koulutehtävät. Eli ne, mitkä luokkakaverit ovat oppineet koulupäivän aikana. Tämä jos mikä opettaa nuorille ainakin itsekuria, pitkäjänteisyyttä ja tehokasta ajanhallintaa. Rikulle urheileminen ja siihen liittyvät muut velvollisuudet ovat jo opettanut itsekuria, pitkäjäteisyyttä, sinnikkyyttä ja pettymystensietokykyä. Kolhuja ja tappioita tulee niin treeneissä kuin kisoissakin. Äitinä on ollut mukava huomata mm. se, miten Rikun sosiaaliset taidot ovat karttuneet huomattavasti näiden vuosien aikana.

Ensimmäisiä hyppyjä Taivalvaaran boksista

Tänä päivänä Riku treenaa säännöllisesti valmentajan tekemän ohjelman mukaan. Hän on sitoutunut ja motivoitunut harjoitteluun. Usein koko perhe käy yhdessä kuntosalilla ja mäessä. Jokainen auttaa ja osallistuu omien taitojensa ja kykyjensä mukaan. Voin hyvällä omatunnolla todeta, että meillä kumparelasku ei ole vanhempien toteutumattomien unelmien taistelukenttä, vaan aidosti lapsen itsensä valitsema harrastus, josta toivoo itselleen myös pidempiaikaista uraa. Olemme vanhempina tehneet päätöksen siitä, että haluamme antaa lapsellemme mahdollisuuden edetä tämän harrastuksen piirissä niin pikälle, kuin mahdollista, vaikkakin se vaatii meiltä monenlaisia uhrauksia niin taloudellisesti kuin vapaa-ajallisestikin. Kaikesta huolimatta panostamme tähän harrastukseen täysillä ja iloitsemme yhdessä kaikista niistä onnistumisista, mitä matkan varrella on tapahtunut.

Tässä vielä lyhyt video pihahyppyristä.

-Minna-

Kisakauden alku siirtyy

Nyt se on sitten varmaa. Eli kisa kauden alun siirtyminen. Ensi viikonlopun Skandinavian Cupin kisa Norjan Drammenissa on siirretty pidettäväksi 1.-2.2. Kisa olisi voitu pitää Vossissa, mutta olisi vaatinut isoja järjestelyjä niin kisan järjestäjältä kuin kisaan tulevilta laskijoiltakin. Yksin kertaisinta oli siirtää kisa. Toivon mukaan talvi tulee myös Oslon nurkille ja kisa saadaan pidettyä. Lopullinen vahvistus kisalle saadaan 16.1. kun rinteessä tehdään lumikontrolli. Kontrollissa tarkistetaan rinteessä jo oleva lumimäärä, sekä sääennuste jonka perusteella voidaan arvioida saadaanko lunta rinteeseen riittävästi. Katsoin sää ennusteen Drammeniin ja lupaavaltahan tuo onneksi näytti. Pääsenevät aloittamaan lumetuksen viikonloppuna.

Sama lämmin sää on häirinnyt talviurheilijoita myös Keski- ja Etelä-Suomessa. Meidän korkeudella olosuhteet ovat olleet kohtuulliset jo pidemmän aikaa. Tänään on lunta tiputellut taivaalta ja sadetta on luvassa parin päivän ajan. sen jälkeen pakastuu ja pääsemme lumettamaan Taivalvaaralla. Näillänäkymin saamme oman täysimittaisen kumpareikon kuntoon ensi viikolla. Muutama lumetuspäivä ja sen jälkeen pari tiukkaa päivää lapion varressa. Tampparilla saadaan tehtyä osa työstä, mutta lopullinen työ kumpujen ja hyppyrien muotoilussa tehdään lapiolla. Se tarkoittaa perheen isälle useamman tunnin tiukkaa lapiontia ja lanaamista suksilla. No onneksi sen voi tehdä työajalla. Kisakumpareikko onkin jo tarpeen. Treenimotivaation ylläpitämiseksi alkaa olla korkea aika päästä tekemään töitä kokonaisten kisasuoritusten kanssa. Kuulostaa pikkuhiljaa olevan aika kova hinku päästä vääntämään täysimittaisia laskuja. Kisakauden alun siirtymistä ei otettu riemuiten vastaan, vaan se oli molemmille lapsille pettymys, varsinkin Rikulle. Halua olisi päästä mittamaan osaamista muita vastaan. sen takiahan töitä tehdään. No jos positiivisia puolia haetaan, niin saimme kolme lisäviikkoa rakentaa kisakuntoa. Nyt kun kisamäkikin saadaan kuntoon niin usko on kova että lasku on helmikuun alussa jo hyvällä mallilla.

Neljän päivän leiri onnistui hienosti. Perjantai laskettiin Taivalvaaralla, lauantai Rukalla ja sunnuntai, sekä maanantai taas Taivalvaaralla. Rikulla lasku kulki hyvin. Suoritusvarmuus alkaa olla hyvällä tasolla, niin laskemisen, kuin hyppäämisenkin osalta. Rukalla pari viimeistä laskua olivat jo erinomaisia. Jos verrataan tilannetta vuoden takaiseen, niin eteenpäin on menty. Polvet vaivasivat, mutta kun kipu alkaa olla jokapäiväinen kaveri, niin Riku on alkanut oppia tulemaan toimeen sen kanssa. Yhdessä treenissä hyppääminen jätettiin väliin ja säästeltiin paukkuja seuraavan treeniin. Näissä positiivisissä mietteissä jatketaan treenaamista. Kisakauden alku joka tapauksessa lähenee, vaikka muutosten takia odottavan aika onkin pitkä. No elämässä ei aina kaikki mene suunnitellusti. Tämä on kuitenkin aika pieni vastoinkäyminen. Maistuupahan ensimmäinen kisastartti entistä maukkaammalta. Lopussa yksi leirin parhaista siivuista Rukalla. Paremmalla laadulla Dropboxissa.

Palaillaan,

-petri-

Vuoden vaihteen kuulumisia

Joulu tuli ja meni. Laskemisesta taukoa vietettiin viisi päivää. Meni yllättävän kivuttomasti :) Taivalkoskelle palailtiin 29.12. Sen jälkeen on laskettu parina päivänä Rukalla ja muutaman kerran Taivalvaaralla. Olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset vuoden aikaan nähden. Ennen joulua päästiin laskemaan normaalioloissa eli uudessa lumessa. Joulua edeltävällä viikolla lunta sateli lähes päivittäin ja sitä oli jo n. 50 cm. Lämmin sää joulun aikaan kutisti lumipeitettä myös täällä pohjoisessa. Kuopion korkeudella lämmin jakso vei kaikki lumet, mutta onneksi meille lunta vielä jäi. Muutama päivä laskettiin keväisissä oloissa eli kostealla lumella. Naureskeltiin että nyt saadaan hyvin treenattua kevään kisoihin. Uuden vuoden aattona sää taas onneksi pakastui tehden lumesta kovaa. Kun vielä vuoden vaihtuessa taivaalta tipautti muutaman sentin uutta lunta niin olosuhteet taas normalisoituivat.

Joulutauko ei auttanut Rikun polvikipuihin. Oireita on taas ollut päivittäin. Näyttää että kivun kanssa on nyt vain tultava toimeen ainakin tämä kausi. Toivon mukaan ei useampaa kautta. Urheilevilla nuorilla tuntuu vastaavat oireet olevan hyvin yleisiä. Lukaisin joulun aikaan Janne Ahosesta kertovan kirjan. Hänelläkin oli murrosiässä hyppääjän polvi oireita. Samaa kertoili Teemu Selänne omasta urasta kertovassa elokuvassaan. Pahimpina kipupäivinä pitää treenejä vähän keventää ja tarvittaessa jättää väliin.

Taivalvaara 1.1.2014

Lasku kulkee hyvin. Pari laskupäivää Rukan jyrkässä kumpareikossa teki hyvää. Pikku hiljaa loivemmalla hyvin kulkeva lasku saadaan siirrettyä myös jyrkälle. Samoin hyppäämisessä on otettu askel eteenpäin. Kovalla työllä "krossibäkkäri" (kts. kuva alla) on saatu kisakelpoiseen kuntoon. Lähtö hyppyrin nokalta on hyvä. Katse pysyy riittävän pitkään eteenpäin, eikä jalat anna nokalla periksi. Näin asento ei ilmassa mene "banaaniksi" eli kaarelle. Myös krossi alkaa olla selvempi ja tulla aikaisemmassa vaiheessa. Seuraava leiri alkaa perjantaina. Leiri on taas Taivalvaaralla, mutta todennäköisesti yksi päivä lasketaan Rukalla. Kun pakkasia ei ole ollut, niin lumetus Taivalvaaralla ei ole edennyt toivotusti ja leirille ei vielä saada tehtyä täysimittaista kumpareikkoa. Tällä hetkellä Suomen ainoa täysimittainen kumpareikko on Rukalla. Mutta joka tapauksessa laadukasta treenaamista on neljän päivän verran taas luvassa.

"Krossibäkkäri", Taivalvaara 1.1.2013

Kisakauden alku näyttää viivästyvän. Ensimmäinen kisa on kalenterin mukaan Norjan Drammenissa 11.-12.1. Kyseistä Skandinavian cupin kisaa ei kuitenkaan voida järjestää. Lämmin sää on vaivannut Suomea laajemmin ja Drammenissa ei ole riittävästi lunta. Suomesta on lähetetty pyyntö siirtää kisa johonkin toiseen keskukseen, samana ajankohtana. Toivon mukaan onnistuu. Muutoin edessä on ruljanssi lentolippujen, majoitus- ja vuokra-autovarausten kanssa. Lisäksi ilman ylimääräisiä kuluja ei silloin selvitä. Eiköhän lähipäivinä tilanteeseen saada selvyys. Nyt asioita vielä tehdään sillä silmällä, että reilun viikon päästä kilpaillaan. Jos ei niin suunnitelmiin tulee muutos. Tällä erää ei tämän kummenpaa. Palaillaan asiaan viimeistään leirin jälkeen. Lopussa vielä pätkä Rikun laskua Rukalla 29.12. Paremmalla laadulla löytyy Dropbox:sta.

-petri-