keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

SC Kungsberget

Jyväskylän jälkeen oltiin kotona kolme päivää. Rikulla jäi noinakin päivinä koulu väliin. Kuumetta jatkui keskiviikolle asti. Antibioottikuuri aloitettiin varmuuden vuoksi ja pikkuhiljaa olotila alkoi kohentua. Torstai-aamuna starttailtiin kohti Turkua kipakassa pakkasessa. Matkaa Turkuun on hieman alle 800 km, joten autossa taas istuttiin ihan puutumiseen asti. Illalla Viking Line Gracella Tukholmaan. Ruotsin puolella ajamista oli reilut 200 km, josta suurin osa moottoritietä, joten se etappi meni ripeästi. Majoitus paikan päällä oli aivan rinteiden juurella, uudessa huoneistossa. Keli oli kohdillaan. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Riku teki perjantaina kaksi treeniä. Lasku kulki ihan OK. Ei parasta mahdollista laskemista, mutta ei kaukanakaan siitä. Eniten ongelmia tuotti ylähyppyri. Se oli aika pieni, eikä Rikun mieleen. No ei se kumpareikko kokonaisuudessaankaan kuulostanut ihan lempimäeltä.

Poseeraus treeneissä
Lauantaina aamupäivästä kisailivat pienimmät laskijat ja Riku pääsi "töihin" vasta iltapäivän puolella. Aamulla jalat tuntuivat olevan jumissa, eikä olo ihan herkimmillään kisaa ajatellen. Pitkä sairastelu varmaan vielä painoi ja palautuminen edellispäivän treeneistä ei ollut normaalilla tasolla. Päivästä tulikin todella haastellinen. Ongelmat ylähypyn kanssa laskivat mielialaa. Riku ei myöskään ollut tyytyväinen laskemiseensa, vaikka ei siinä mitään isompaa ongelmaa ollutkaan. Pikkuhiljaa kiukku alkoi nousta pintaan. Niin isä, kuin äitkin saivat laskijaa tsemppailla pitkin päivää. Karsintalasku oli OK. Ei mitään isoja ongelmia, mutta ei parasta osaamistakaan. Ennen finaalia tarvittiin melkoista henkistä taistelua, jotta kisafiilis löytyisi ja lasku kulkisi. Finaalilasku onnistui alkukisaa paremmin. Sijoitukseksi tuli viidestila todella tasaisessa kilpailussa. Riku jäi voittajalle vain 0.41 pistettä, joka on Rookie-sarjassa pieni ero. Ja sen sisässä oli siis viisi laskijaa. Sijoitus ei Rikua tyydyttänyt ja loppupäivä olikin sitten kiukuttelua ja menipä siinä vähän hermot sitten vanhemmiltakin. Ei siis ihan nappipäivä. Tuomaripisteet jäivät varsinkin finaalilaskun osalta vähän kaivelemaan. Yksi laskutekniikkatuomari veti aikalailla alakanttiin. Sama linja näkyi muidenkin Rookie-sarjassa laskeneiden Suomalaisten pisteissä. No tätähän se välillä arvostelulajeissa on. Tasaisessa kisassa tuollainen pistemenetys vain merkitsee helposti useampaa sijaa.


Fiilikset sunnuntai-aamuna ei laskijalla olleet parhaasta päästä. Yksi kauden tavoiteista eli Skandinavian cupin voitto ratkeaisi tähän päivään. Edellispäivän pettymys ja tasainen tilanne cupissa näkyivät jännityksenä. Aikainen herätys ja jäiseen mäkeen treenaamaan, sekä karsintakilpailuun. Ennen mäkeen menoa Riku huomasi toisen suksen kärki oli rikki. Kantti oli osittain revennyt irti ja pohja sen kohdalta halki. Onneksi apu oli lähellä ja "Hattajilta" löytyi kaiken pelastavaa ilmastointiteippiä eli kansan kielellä jesaria jolla suksen kärki saatiin kisakuntoon. Karsintakisan treeneistä tuli kuitenkin pienimuotoinen katastrofi. Pari laskua, joissa kummallakaan ylähyppy ei oikein onnistunut, eikä Riku pystynyt tekemään ehjää treenilaskua. Kolmannella yrityksellä ongelmat jatkuivat. Ylähypyn jälkeen Riku nappasi sukset olalle ja käveli takaisin lähtöpaikalle. No treeniaikapa loppui ja lupaa vielä yhteen laskuun ei tullut. Siinäpä sitten koiteltiin taas hermoja...


Alanokasta looppi safety gräpillä
Kovan psyykkauksen jälkeen Riku loihti taas kasaan hyvän karsintalaskun ja kolmannen sijan. Edessä oli siis vielä finaalilasku iltapäivällä. Välissä vähän evästä ääntä kohti ja pikku nokoset, sekä rentoutushetki äidin vetämänä. Finaalitreeneissä homma alkoi toimimaan kunnolla. Ylähyppy ei vieläkään ollut parhaalla mahdollisella tasolla, mutta lasku ja alahyppy kulkivat hyvin. Rikun fiilis ja itseluottamus alkoivat taas kohota ja se lupaili hyvää finaalia ajatellen. Finaalilasku olikin sitten hyvää tekemistä. Ainoa mihin oikeastaan jäi parannettavaa, oli ylähyppy. Muutoin lasku kulki todella hyvin ja alahyppy onnistui erinomaisesti. Selkeästi viikonlopun paras lasku ja samalla yksi uran parhaista kisalaskuista. Tuloksena kisan voitto. Samalla varmistui Skandinavian cupin voitto ja fiilis luonnollisesti katossa.

Näin jälkikäteen ajateltuna lauantai oli opettavainen päivä. Elämässä ja urheilussa tulee eteen tilanteita jolloin asiat eivät mene suunnitellusti ja toivotusti. Vastoinkäymisten hetkellä pitää jaksaa puskea eteenpäin ja tehdä entistä kovemmin töitä tavoitteiden eteen. Viikonlopun fiilikset siis heittivät ääripäästä toiseen. Kuitenkin sillä tiukimmalla hetkellä, sunnuntain finaalissa, Rikusta löytyi taas se taistelija ja tuloksena erittäin hyvin onnistunut kisasuoritus. Vaikka viikonloppu oli pienten vastoinkäymisten sävyttämä ja kisafiilis välillä kaukana optimista, yksikään neljästä kisalaskusta ei epäonnistunut. Se päivän paras lasku tuli joka kerta kisaliivi päällä. Eli urheilijalle se todella tärkeä elementti, "kisapää", tuntuu Rikulla olevan kunnossa.

Nyt ollaan reilu viikko kotona. Rikulla tuli reissujen ja sairastelun takia koulusta poissaoloa reilun kahden viikon verran. Nyt pitää tehdä töitä koulun eteen, mutta samalla ehdimme tekemään muutaman treenin kotimäessä ennen seuraavaa koitosta. Se onkin sitten yksi kauden pääkisoista eli Skandinavian mestaruuskisat Ruotsin Åressa 5.-6.4.

Tässä sunnuntain voittolasku.

Positiivisin mielin kohti tulevia koitoksia,

-petri-

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Terveenä kohti kevättä


Riku on nyt sairastellut toista viikkoa ja edellen kovasti yskittää ja olo on muutoinkin hankala ja väsynyt. Normaalit flunssaoireet perusterveillä nuorilla eivät aiheuta kovin suuria pulmia, mutta Rikun kohdalla on hieman toisin. Tämän talven kovien pakkasten aikoihin Riku alkoi puhumaan siitä, kun on vaikea hengittää ja tuntuu siltä, ettei happi riitä. Juteltiin ja selvitettiin sitä, missä tilanteissa sitä hengittämisen vaikeutta on ja miten se ilmenee. Olin jo aiemmin ihmetellyt Rikun yskää, joka monesti antoi kuulla itsestään varsinkin iltaisin, kun Riku meni nukkumaan. Toinen asia, mihin olin kiinnittänyt huomiota oli jatkuva rykiminen. Muistan välillä kysyneenikin, että onko hengitys ahtaalla tai onko vaikea hengittää. Minulla on veli, joka on sairastanut astmaa pienestä pitäen ja tuo rykiminen kuulostikin niin tutulta ja herätti ensimmäiset epäilyt jo aiemmin. Nyt talvella oli tultu sitten siihen vaiheeseen, että Riku itse huomasi sen, että on vaikeuksia hengittää ja että monissa arkipäiväisissä toiminnoissa hengästyttää. Yhtenä aamuna Riku tokaisikin: ”Äiti mua hengästyttää syödä tätä puuroa.”

Pienen paikkakunnan etuja, ainakin Taivalkoskella, ovat hyvät terveyspalvelut, joiden ansiosta Riku sai tarvittavan hoidon jo samalle päivälle, kun yhteyttä terveyskeskukseen otin. Lisäksi sain yhteyden Rikua useamman vuoden hoitaneeseen lastenlääkäriin, joka hoiti tutkimukset ja lääkityksen aloittamisen nopeassa tahdissa. Hoitavan lääkkeen käyttö voitiin aloittaa vajaan viikon kuluttua ensimäisestä lääkärikäynnistä. Tätä voi kutsua jo hyväksi palveluksi.

Riku siis sai astmadiagnoosin ja on nyt opetellut elämistä sen kanssa. Hoitavaa lääkettä on mennyt useamman viikon ajan ja selvä ero voinnissa on ollut huomattavissa. Riku nukkuu paremmin ja henki kulkee eikä epämääräisiä sydämen tykytyksiäkään ole enää ollut. Avaavaa lääkettä ei Riku tarvitse enää koulupäivien aikana, mutta treenien yhteydessä sitä joutuu kuitenkin ottamaan.

Tätä astmadiagnoosia osattiin kyllä odottaa, onhan molempien vanhempien geeneissä sekä allergiaa että astmaa. Molempien suvuissa löytyy sisaruksilta sekä sisarusten lapsilta astmaa. Kuinkas me olisimme jääneet ilman. Astma ei kuitenkaan meille ole mikään kauhistus ja luulen, että tästä selvitään ilman sen suurempia traumoja. Tiedetään se jo kokemuksesta, että astman kanssa voi elää ja urheilla kovastikin, kunhan lääkitys on tasapainossa. Riku itse on suhtautunut diagnoosiin tosi hyvin eikä ole kokenut sitä mitenkään erityisen hankalana asiana. Riku huolehtii itse lääkkeiden otosta ja on itse huomannut sen suuren avun, minkä oikeat lääkkeet ja oikeat annosmäärät ovat hänelle tuoneet.

Flunssat tuovat kuitenkin haastetta lääkityksen puolelle, sillä hengitys menee helpommin ahtaalle ja muutoinkin flunssa rasittaa keuhkoputkea, joka ärtyy ja kipeytyy. Avaavaa lääkettä on mennyt enemmän, mutta siitä ei suurempaa apua Rikun omasta mielestä ole ollut. Ilmeisesti siitä syystä, ettei se hillitse yskimistä. Nenän turvonneet limakalvot tukkivat hengityksen lähes kokonaan eikä niitä tahdo saada auki suihkeillakaan. Tehokkaita lääkkeitä tähänkin olisi, mutta koska Riku kilpailee, niin täytyy kaikessa lääkinnässä ottaa huomioon myös dopingsäännökset. Niitä onkin jouduttu jo tavaamaan netistä ja isä on ollut yhteydessä myös antidopingtoimikuntaan, varmistaakeen sen, että kilpaileminen ei tyssää johonkin lääkkeen käyttöön tai siihen, ettei meillä ole tarvittavia lupia. Muutamia aiemmin käytettyjä lääkkeitä (esim.allergialääke) on jouduttu vaihtamaan tai jättämään kokonaan pois.

Nyt kuitenkin paljon lepoa, juomaa ja keskittymistä paranemiseen ja matka jatkuu...

-Minna-










maanantai 17. maaliskuuta 2014

Laajiksen Skandinavian cup

Viime blogia kirjoitellessa oli pelko päällä että Riku on tulossa sairaaksi. No pelko kävi toteen ja kuume nousi perjantaina. Perjantain treenit jätettiin väliin ja ukko vuodepotilaaksi. Lauantaina ohjelmassa oli siis Skandinavian cupin osakilpailu numero kolme. Kisa-aamuna Rikun vointi ei ollut parhaasta päästä ja perinteisen mallin elohopeakuumemittari näytti ei toivottuja lukemia. Tahto kilpailmaan oli kova ja sovittiin että lähdetään mäkeen kokeilemaan miten jaksaa laskea. Lääkkeillähän kuumetta saa laskettua, mutta eihän se sitä tosiasiaa poista että tauti jyllää ja paras terä on poissa. Jos kysessä olisi laji joka rasittaisi hengitys- ja verenkiertoelimistöä enemmän kuin kumparelasku, olisi osallistumiselle tullut ehdoton ei meikäläisen suunnasta. Nyt rinteen juurelle mentiin ja sovittiin että treenit jätetään minimiin. Onneksi Rikulla oli jo hyvä tuntuman mäkeen EC-päivien ansioista. Viikonlopulle oli tarkoitus vaikeuttaa alahyppyä, mutta nyt tarvittavat treenit jäivät tekemättä ja pidättäydyttiin samassa alahypyssä kuin EC-kisoissakin. Laajiksen mäessä on neljä laskulinjaa eli ränniä. Sen Riku päätti vaihtaa. EC:ssa käytössä ollut ränni oli SC-treenien jäljiltä huonommassa kunnossa ja omasta mielestä parempikin oli tarjolla. Jo treeneissä näkyi että jalat eivät toimi normaalisti, vaan kenelläpä ne sairaana toimisivatkaan. Kumparelasku on pitkälti taitolaji, mutta mitä korkeammalle tasolle mennään vaatimustaso fysiikan suhteen kasvaa. Vauhti on kovaa ja jalkojen pitää toimia nopeassa tahdissa eli nopeutta vaaditaan, mutta myös voimaa. Ennen karsintaa oli selvästi jännitystä ilmassa. Karsinnassa alku oli hyvä, mutta puolivälissä laskua tuli ongelmia. Vauhti oli vallitsevaan olotilaan nähden liian kova ja vaikeuksia oli. Riku sai tuotua laskun maaliin asti. Molemmat hypyt onnistuivat hyvin ja vauhti oli selvästi muita kovempaa. Vaikka lasku oli nopea oli se kuitenkin sekunnin verran hitaampi, kuin torstain EC:ssa. Sairaalle laskijalle se oli kuitenkin aivan liian kovaa. Laskun jälkeen Riku oli lievästi ilmaistuna hermona. Isoilla virheillä sävytetty lasku kuitenkin riitti karsinnan kolmanteen sijaan. Pikku hiljaa laskija rauhoittua ja alkoi armoton psyykkaaminen ja tsemppaaminen finaalia kohti mentäessä. Taktiikkana oli ottaa ylähypyn jälkeen parilla jarruttavammalla käännöksellä hieman vauhtia pois. Laskuvauhtia oli varaa hiljentää ja se silti olisi kisan parhaasta päästä. Karsinnan ja finaalin välissä oli sen verran pitkä tauko että kävimme majapaikassa vähän lepäilemässä ja syömässä. No kaikki ei mennyt putkeen senkään suhteen. Vähän ruokailun jälkeen, lääkkeitä suuhun napatessa, iski pahaolo ja pönttö kutsui. Ruoka tuli yläkautta ulos. Eli lisää pilviä taivaalle. Finaalilaskuun oli aikaa reilun tunnin verran.

Tilanne oli hyvin kaukana optimaalisesta. Kysäisin että jos jätettäisiin finaali väliin. Sille tuli ehdoton ei. Ennen finaalia koitin valaa poikaan itseluottamusta ja rauhoitella tilannetta. En muista milloin olisin Rikun laskua niin paljon kameran takana jännittänyt, kuin tuossa finaalissa. Sanoisin että lähtökohtiin nähden finaalilasku oli ehdottomasta Rikun kovin suoritus ikinä. Ylähyppy ei ollut parhaasta päästä, mutta muuten se oli nappisuoritus. Riku itse ei ollut tyytyväinen kun ei ollut pystynyt kovempaa laskemaan. Toki olihan laskuvauhti kaksi sekunttia hitaampaa kuin torstain EC:ssa, mutta silti kovempaa kuin kanssakilpailijoilla. Tuloksen oli selvä ykköstila päivän kisassa.


Sunnuntai-aamuna kuumetta ei ollut, mutta olotila kaukana hyvästä. Näytti että veto on vielä enemmän poissa kuin edellispäivänä. Karsinnassa lasku oli taas hyvää perustekemistä ja sillä irtosi ykköstila. Laskusta kuitenkin näki että jalkojen potku ei ollut edes edellispäivän tasolla. Ruoka ja juominen ei oikein maistunut ja vireystila heikkeni päivän edetessä. Edessä oli taas tahtojen taistelu ja viikon viimeinen suoritus. Taas hyvä lasku ja tuloksena todella tasaisen kisan kakkostila.

Kahdeksan päivän aikana Rikulla oli viisi kisapäivää. Ilman sairastumistakin se olisi ollut fyysisesti ja henkisesti raskas koitos, mutta sairastumisen myötä se oli todellakin sitä. Viikonlopun kisoja oli todella odotettu ja Rikulla oli kova halu näyttää parastaan. Nyt sairaus vei laskemisesta sen parhaan terän, mutta poika osoitti todellisista taistelijan luonnetta ja halua voittaa. Pääkoppa tuntuu kestävän tiukassakin paikassa, mikä on erinomainen merkki. Toki samaa on ollut näkyvissä aiemminkin, mutta tämä "vaistoinkäymisten kautta voitoon viikonloppu", vain vahvisti sitä. Laskuvarmuus on erinomaisella tasolla ja laskeminen muutoinkin oman ikäryhmän kärkeä Pohjoismaissa.

Nyt on maanantai ja ollaan taas kotona "käymässä". Riku on vieläkin sairaana. Kuumetta tänäänkin ja ärsytys tyyppinen yskä on kova. Tänään käytiin lääkärissä. Tulehdusarvot normaalit ja influessa testi negatiivinen. Jonkin viruksen aiheuttama sairaus. Nyt lepoa ja kotilääkitystä. Monot pysyvät eteisen nurkassa.Toivon mukaan tauti menisi ohi mahdollisimman pian. Torstaina olisi lähtö Kungsbergetin hiihtokeskukseen Ruotsissa. Siellä olisi kauden kaksi viimeistä Skandinavian cupin kisaa. Kisat varmaan menee vielä osin toipilaana, mutta jospa vireystila olisi edes lähellä parasta tasoa.

Tässä linkki lauantain kisan voittolaskuun.

-petri-

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kisakuulumisia Jyväskylästä

Muutamaan päivään on kolme kisaa laskettuna. Sveitsin Hiihtokeskuksessa Hyvinkäällä oli viime sunnuntaina Audi Freestyle Ski Tourin osakilpailu. Lumi näytti Hyvinkäälllä olevan vähissä, mutta rinteessä sitä vielä onneksi oli ja olosuhteet olivat kohtuulliset. Kisojen aikaan sää oli lämmin ja rinteessä isot kummut. Lasku kulki Rikulla hyvin koko päivän ajan. Karsinnassa oli poikkeuksellisesti kaksi laskua. Molemmat olivat hyviä ja kumpikin olisi riittänyt karsinnan ykköstilaan. Sama hyvä tekeminen jatkui finaalissa ja näinpä tuloksena oli osakilpailuvoitto. Kaikin puolin onnistunut kisaviikonloppu. Kisan jälkeen suuntailtiin taas kohti pohjoista. Tosin lapset jäivät mummon ja ukin hoiviin Kuopion kupeeseen, vanhempien jatkaessa kotia asti. Lapset viettivät välipäivän mummolassa lepäillen ja koulutehtäviä tehden. Isä kurvaili maanantaina takaisin Kuopioon ja tiistaina suuntailtiin Jyväskylään.

EC-treenit
Edessä oli Rikun uran ensimmäiset Eurooppa Cupin kisat Jyväskylän Laajiksessa. Samalla edessä oli ensimmäiset kisat miesten sarjassa ja vastassa siis pääsääntöisesti itseä vanhempia laskijoita. Tiistaina Riku pääsi jo ottamaan tuntumaa kisamäkeen jota oli hieman edelliskaudesta muokattu. Tuntuma löytyi nopeasti ja Riku pääsi hyvillä mielin valmistautumaan keskiviikon kilpailuun. Myös Jyväskylässä on ollut lämmintä ja samanlaista on kisaviikollakin ollut. Mäki siis pehmeässä kunnossa. Keskiviikon kisaan Riku starttasi jo toisena, joten ylimääräistä aikaa jännittämiseen ei jäänyt. Lasku meni hyvin. Vauhti oli hyvää ja laskeminen muutoinkin kohdillaan. Sijoituksesksi tuli 24. Hyvä startti aikuisten kansainvälisillä kentillä ja taskuun uran ensimmäiset FIS-pisteet.

EC-treenit
Torstaina oli vuorossa toinen kisa. Kuviot olivat selvillä ja tavoitteena saada aikaiseksi pientä parannusta laskuun. Treeneissä kokeiltiin saada alahyppyyn, looppiin, lisätyksi truck driver gräpi lisäpisteiden toivossa, mutta hyppy ei lähtenyt sen kanssa kulkemaan ja Riku päätti pysyä edellispäivän hypyssä. Kummut olivat hieman kasvaneet ja mäki vähän pehmeämmässä kunnossa. Jo treeneissä näytti että keskiviikon ajasta olisi vielä puristettavissa muutama kymmenys. Ja niinhän torstain kisalaskussa aika paranikin seitsemän kymmenyksen verran. Vauhdin kanssa tultiin aikalailla rajoilla ja se näkyi parina pienenä asennon aukeamisena. Pisteissä parannusta tuli noin 0.8 ja sijoitus oli 19. Kokonaisuutenaan siis ensimmäistä kisaa parempi suoritus. EC-startit osoittivat että ollaan oikealla tiellä ja laskeminen on jopa paremmalla tasolla mitä ennen kauden alkua osasimme toivoakaan. Varsinkin laskuvauhti alkaa olla todella hyvällä tasolla ja on vertailukelpoinen miesten sarjan laskijoiden kanssa EC-tasolla.

EC-treenit
Nyt kisoista on yksi välipäivä ja viikonloppuna olisi ohjelmassa Skandinavian Cupin osakisat, jotka ovat samalla osa Audi Freestyle Ski Touria. Tänään ilmassa on kuitenkin ollut sairastumisen merkkejä. Allekirjoittanut on ollut kovassa flunssassa tämän viikon ajan ja kuumettakin on parina päivänä ollut reippaanlaisesti. Rikulla olo on iltaa kohti vähän huonontunut. Kurkku kipeänä, yskää ja muutoinkin olotila heikonlainen. Toivon mukaan tauti ei aivan yhtä rajuksi äidy kuin minulla. Onneksi mäki on nyt tuttu ja tarvittaessa voidaan treenit jättää minimiin tai skipata kokonaan. Pahimmassa tapauksessa viikonlopun kisat joutuu jättämään väliin. Näissä urheilullisesti hyvissä, mutta muutoin hieman huolestuttavissa kuulumissa jatkamme viikkoa täällä Keski-Suomessa.

Tässä linkki toisen EC-kisan laskuun.

-petri


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kisaputki alkamassa

Tässä alkaa olla pari hyvää treeniviikkoa takana ja aika päivitellä kuulumisia. Näppäimistön takana nyt Petri. Olosuhteet kotimäessä "vaaralla" muuttuivat viime viikon alkupuolella aikalailla. Pari viikkoa sitten mäki oli vielä uudesta lumesta pehmeä. Muutaman päivän lämmin keli + vesisade ja sitä seurannut pakkanen teki mäestä jäisen. Alkuun kovat kummut aiheuttivat vähän ongelmia, mutta pikkuhiljaa tuntuma löytyi ja lasku alkoi kulkemaan erilaisella alustallakin. Nyt on treeneissä ajettu sisään myös uusia suksia. Jaapanilaiset Hartit vaihtui omien kisojen jälkeen kotimaista designia oleviin Shamaneihin (http://www.shaman-skis.com/). Tälle kaudelle lanseeratulla uudella suksimerkillä on tällä hetkellä mallistossa kahden mittaisia kumparelaskusuksia. Rikulla on nyt alla 170 cm mittaiset työkalut. Suksen mallissa on edellisiin verrattuna selvä ero. Alkuun tuntuma oli vähän hukassa, mutta parin päivän laskemisen jälkeen homma alkoi toimimaan. Nyt reilun kahden viikon käytön jälkeen suksen vaihtoon ollaan enemmän kuin tyytyväisiä.

Uudet Shamaanit.
Tulevana sunnuntaina eli 9.3. on ohjelmassa seuraavat kisat. Kisat on Sveitsissä. Ei siellä vuoristoisessa Keski-Euroopan maassa, vaan Suomen Hyvinkäällä. Kisa on osa Audi Freestyle Ski Touria. Samalla starttaa kisaputki. Ensi viikon keskiviikkona ja torstaina, 13.-14.3, olisi ohjelmassa uran ensimmäiset Eurooppa Cupin osakilpailut Jyväskylän Laajiksessa. Hieno tilaisuus päästä testaamaan omaa tasoaan miesten sarjassa ja samalla hankkia arvokasta kokemusta kansainvälisistä kisoista. Mitään sijatavoitteita ei olla asetettu. Tavoite on tehdä ehjät, oman tason mukaiset suoritukset. Ensi kaudella suunnitelmissa on laskea useammatkin EC-kisat. Jyväskylässä menee koko viikko. EC-kisojen jälkeen lauantaina ja sunnuntaina lasketaan Skandinavian cupin kisat jotka samalla ovat kotimaisen Audi Tourin osakisoja.

Seuraava viikkokaan ei mene ilman kilpailuja. Ruotsin Kungsbergetissä on Skandinavian cupin viimeiset osakisat 22.-23.3. Sinne matkaillaan omalla autolla ja Turku-Tukholma välillä kulkevalla lautalla. 15 päivään on ohjelmassa seitsemän kisapäivää. Kungsbergetin jälkeen on kisoista kahden viikon tauko. Sen jälkeen kausi huipentuu kolmena peräkkäisinä viikonloppuina oleviin kisoihin. Nyt onkin käsillä se hetki minkä takia töitä on tehty. Eli paljon kisastartteja, mutta paljon myös autossa istumista. Koulusta poissaoloja tulee melko paljon. Koulun eteen tehdään hommia sitten reissun päällä. Tarkoitus on urheilemisen ohella viedä peruskoulun viimeinen vuosi kunnialla päätökseen.

Nyt hiihtoloman kunniaksi, maanantai-keskiviikko, on pidetty pienimuotoista leiriä. Mukana on ollut viisi laskijaa ja laskutreenejä on tehty kahdesti päivässä. Kuudessa treenissä saa Taivalvaralla tehtyä todella paljon toistoja. Suoritusvarmuus on ollut yksi Rikun vahvuuksista jo pidemmän aikaa. Ja se perustuu pitkälti juuri lukemattomiin toistoihin. Nyt kun lasku kulkee ja varmuus on kohdillaan, niin voidaan hyvillä mielin suuntailla kohti Etelä-Suomea ja "kisaputkea".

Tässä kokonainen lasku Taivalvaaralla. Hyppyinä kolmonen ja back flip.
Ja osa toisesta laskusta hieman eri kuvakulmasta. 

Pysykääpä kuulolla. Laitellaan kisa kuulumisia viimeistään EC-starttien jälkeen.

-petri-