Yhteenvetoa kaudesta

Nyt kun kisakausi on takana niin tehdäänpä pientä yhteenvetoa kaudesta. Ensimmäiset käännökset näillä lumilla tehtiin 19.10. Rukan rinteillä. Siitä on hieman yli 6 kuukautta. Alkutalvi ajeltiin tiuhaan tahtiin Taivalkoski-Ruka väliä, mutta kun Taivalvaara saatiin auki itsenäisyyspäivän aikoihin, niin treenejä laskettiin pääsääntöisesti kotimäessä. Kauden ensimmäinen leiri oli Rukalla 21.-24.11. Leirivuorokausia lumikauden aikana kertyi reilut 20 kappaletta. Tähän päälle vesihyppyleiritys kesällä. Kilpailustartteja tuli aiempia kausia enemmän. Kumparelaskun kisapäivä oli yhteensä 17. Päälle yhdet Tazza kids- kisat Pyhällä. Kisakausi alkoi tavallista myöhemmin eli helmikuun alussa. Kun kisakausi lähti käyntiin olikin se sitten varsin tiivis.

Isommilta tapaturmilta vältyttiin. Kauden ensimmäisissä kisoissa, Norjan Drammenissa, treeneissä sattunut haveri kipeytti kyljen parin viikon ajaksi, mutta sekään ei estänyt laskemista. Isompaa ongelmaa teetti hyppääjän polvivaivat. Hyppääjän polvi on rasitusvamma polvilumpion ylikulkevassa patellajänteessä. Rikulla vaiva oli molemmissa polvissa ja pahimpina oirepäivinä rajoitti harjoittelua. Kinesio-teippauksilla vaivaa saatiin hieman hellitettyä. Kauden loppua kohti kivut onneksi vähenivät. Sekaan mahtui yksi kuumejakso, joka osui Laajiksen Skandinavian Cupin päälle. Kuumeen takia kisoja ei tarvinnut jättää väliin, mutta kyllähän sillä oli omat vaikutuksensa suorittamisen tasoon. Talven aikana Rikulla diagnosoitiin astma. Lääkityksellä oireet on saatu kuriin, eikä astma ole haitannut milläänlailla urheilemista.

MC-esilasku suorituttu ja katse kohti "isoja" poikia.

Urheilullisesti kausi meni erinomaisesti. Joulukuussa Riku oli esilaskijana Rukan Maailman Cupissa. Kaksi onnistunutta esilaskua ja hieno kokemus ison tason kilpailujen ilmapiiristä. Mukaan mahtui myös uran ensimmäiset Eurooppa Cupin kilpailut. Kaksi onnistunutta kisaa Laajiksessa toivat sijat 24. ja 19. Ei aivan täydellisiä suorituksia, mutta lähellä sitä omaa parasta. Toimivat hyvänä tason mittarina miesten sarjan laskijoiden suhteen. Rikun yksi vahvuus on tasainen suorittaminen. Kauden aikana tuli n. 35 kilpailulaskua. Niistä yksikään ei päättynyt keskeyttämiseen. Tosin Åressa oltiin lähellä, kun parikumpareiden välierissä alahypyssä mentiin nurin, mutta maaliviivan yli kuitenkin tultiin, tosin kaatuneena. Toinen isompi virhe tuli kauden päätöskisaviikonloppuna Taivalvaaralla, kun alahyppy pyöri hieman yli ja selkä viisti maata. Toki joukkoon mahtui laskuja joissa oli virheitä, mutta pääosin kilpailulaskut olivat hyvää, omalla tasolla suorittamista. Kilpailutilanteissa usein tuli ne päivän parhaat suoritukset. Hyvä kisapää ja laskuvarmuus lupaavat hyvää tulevaisuutta ajatellen.

Pikkusiskon kanssa Kungsbergetissä.

Kauden saldona oli kumparelaskun ja parikumpareiden Suomen Mestaruus, Pohjoismaiden Mestaruuskisojen pronssi, Audi Freestyle Ski Tourin ja Skandinavian Cupin kokonaisvoitot. Varsinkin SC-kokonaisvoitto oli hieno osoitus hyvästä tasosta, tasaisuudesta ja tiukoissa paikoissa onnistumisesta. Taso SC-kisoissa oli todella kova. Pohjoismaiden Mestaruuskisat Åressa olivat Rikulle kauden suurin pettymys. Odotukset tuntuivat olleen kovat. Pienet ongelmat laskun kanssa veivät mahdollisuuden menestyä paremmin. Mutta aina kaikki ei mene suunnitellusti, edes urheilussa tai sanotaanko varsinkaan urheilussa. Kokonaiskuvaa ajatellen PM pettymyksellä ei ole sen suurempaa merkitystä. Tavoitteena on kuitenkin menestyä aikuisten tasolla ja juniorikisat ovat välietappeja ja mittareita jotka kertovat missä mennään verrattuna ikätovereihin ja omaan aiempaan suoritustasoon. Kokonaiskuvaa tarkastellessa Riku on kahden viime vuoden aikana mennyt erittäin paljon eteenpäin. Toissa vuonna tuli iso harppaus ja tälle kaudelle tason noston suhteen odotukset olivat, ainakin minulla, varsin maltilliset. Kehityshän ei yleensä ole lineaarista, vaan tulee portaittain. Kehitys jatkui kuitenkin hyvää vauhtia ja nyt ollaankin edellä sitä aikataulua, jota parisen vuotta sitten isänä päässäni pyörittelin.

Back flip

Mitään sen kummempaa salaisuutta ei Rikun menestyksen ja kehittymisen takaa löydy. Todella paljon töitä hyvissä oloissa, pikkupoikana hankittu hyvä peruslaskemistaso (isän hiihdonopettajan kokemus) ja Taivalvaaran erinomaiset harjoitteluolosuhteet, höystettynä Skill Team- toiminnan kautta saadulla laadukkaalla valmennuksella. Päälle vielä kova palo kumparelaskua kohtaan, sekä todella kova vaatimustaso omalle tekemiselle ja suorittamiselle. Liikunnallisesti Riku ei mielestäni ole sen lahjakkaampi kuin moni muukaan. Tähän minulla on hyvä vertailupohja liikunnanohjaajan työstäni, jossa olen liikkuvien lasten kanssa jatkuvasti tekemisissä. Mutta Rikulla on se paras lahja mitä urheilija voi saada, motivaatio tehdä töitä ja kehittyä.

"Työpaikka" eli Taivalvaaran kumpareikko

Vaikka kisakausi onkin jo ohi, niin aivan vielä ei suksia varaston nurkkaan laiteta. Kauden viimeiset lumet hyödynnetään fiiliksen mukaan ja samalla otetaan tuntumaa uusiin hyppyihin, joita ehkäpä jo ensi kaudella kisoissa vedetään. Taivalvaaralla pystynee vielä laskemaan 1-2 viikkoa ja Rukalla hissit sulkeutuvat 11.5. Sen jälkeen vähän hengähdetään ja lataillaan akkuja. Toki tuskinpa sitä ihan toimettomina ollaan. Tehdään niitä asioita mitkä milloinkin tuntuvat mukavilta. Sitten kesäkuun puolella aloitellaan taas treenailemaan. Voima-, nopeus- ja kimmoisuustreenejä, tramppaa, yleistä taitoharjoittelua ja tietysti vesihyppäämistä.

Nyt on aika kiittää yhteistyökumppaneita. Ilman teidän apuanne kautta ei olisi pystyttä vetämään läpi niinkuin nyt tehtiin. Tai ehkä olisi, mutta olisi vaatinut pankinjohtajan juttusilla käyntiä. Nyt kaikkiin haluttuihin kisoihin pystyttiin osallistumaan. Eli suuret kiitokset TAIVALVAARAN HIIHTOKESKUS, HOTELLI HERKKO, RAKENNUS TAIVAL, VALIO PLUS AKATEMIA ja LIONS CLUB TAIVALKOSKI. Ja vähintään yhtä suuret kiitokset kovan luokan koutsille eli Eemeli Kallakselle. Ilman sinun apuasi ei Riku laskisi nykyisellä tasolla.

Voutilaisten perhe eli Riku, Riikka, Minna ja Petri.

Kisakausi paketissa

Aurinkoisessa pääsiäissäässä laitettiin kisakausi pakettiin kotimaisemissa. Audi Freestyle Ski Tourin finaalit kumparelaskun osalta laskettiin omalla "työpaikalla" eli Taivalvaaralla. Lauantaina oli ohjelmassa kumparelasku ja sunnuntaina parikumpareet. Viikonlopun ohjelmassa oli myös Tazza kids- kisa ja siinä kumpareiden lisäksi lajina oli Big Air. Riku ei Tazza kids- kisaan osallistunut tai osallistui, mutta Big air- kisan tuomarin roolissa. Mukavaa vaihtelua katsella kisameininkiä siitä vinkkelistä.

Kisoissa Rikulla ei ollut sen suurempia menestyspaineita. Audi Freestyle Ski Tourin voitto oli varmistunut jo Rukan SM-kisojen yhteydessä. Olosuhteet olivat hyvinkin keväiset. Lauantain kisa oli iltapäivästä ja rinne lämpimän sään johdosta pehmeä. Kummut kasvoivat päivän aikana varsin isoiksi ja toivat muuten helpohkoon mäkeen sopivasti lisähaastetta. Lasku ja hypyt kulkivat mallikkaasti. Karsinnasta voitto ja finaalissa erinomainen lasku alahyppyyn asti. Takaperin voltti lipsahti vähän isoksi ja takapainoisena alas. Selkä maata viistäen vähän matkaa ja siitä onneksi jaloilleen. Iso virhe kuitenkin rokotti tulosta reilun kolmen pisteen verran. Tuloksena kuitenkin toinen sija. Toisessa vaiheessa kautta Rikun tunnelmat olisivat varmasti olleet melkoisen pettyneet, mutta nyt otti tilanteen varsin tyynesti.

Sunnuntai-aamusta mäki oli yön jälijiltä jäässä niin treenien, kuin alkukilpailunkin aikana. Homma toimi kuitenkin taas hienosti ja alkukisan ykköstilalta lähdettiin varsinaiseen kisaan, eli parikumpareiden mies-miestä vastaan vaiheeseen. Tässä vaiheessa mäki oli jo sopivasti pehmennyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Rikulta pari todella hyvää laskua ja kisakausi päätökseen AFST-osakisa voitolla. Se oli Rikulle viimeinen kisa Rookie- sarjassa. Ensi vuonna hypätään sitten miesten pariin ja vastus koveneekin reippaanlaisesti, mutta hyvä niin. Lasku on sen verran hyvällä mallilla, että Riku alkaa olemaan valmiina uuteen haasteeseen.


Sunnuntain kisan jälkeen muutama Skill Teamiläinen jäi vielä koutsi Kallaksen kanssa treenailemaan. Riku veti kumpareisiin ensimmäiset seiskat eli pyöri 720 astetta (kaksi kierrosta). Hyvin napsahtelivat jaloilleen. Toisena hyppynä treenailtiin korkkiseiskaa eli 720 astetta vaaka- ja pyytyakselin välissä. Sitä on aiemminkin hypätty, mutta nyt tuloksena oli uran paras korkki lumelle. Ensi kauden kisahyppy?

Nyt kevät otetaan rennosti ja hyödynnetään fiiliksen mukaan viimeiset lumet ja hiotaan laskua+hyppyjä ensi kautta silmällä pitäen.

-petri-

Onnistuneet SM-kisat

Hyppy alanokasta, taustalla Rukan kylä.

SM-kisat oli ja meni. Ajeltiin Rukalla torstai- iltapäivänä. Sille päivää ehdittiin tekemään kaksi treenisettiä. Rikulla homma toimi heti alusta lähtien. No ylähypyn 360 oli vielä vähän hakusessa, mutta laskeminen ja alahyppy toimi heti alusta alkaen. Ja kyllä se "kolmonenkin" välillä hyvin onnistui. Onnistuneen eka treenipäivän jälkeen fiilis oli hyvä ja eikä hermoilusta näkynyt merkkejään. Perjantaina jatkettiin treenaamista ja aika samaa rataa mentiin. Eli hyvillä mielin ja itseluottamusta täynnä kohti lauantain kumparekisaa. Riku voitti edelliskaudella samaisessa paikassa eli Rukan jyrkässä Battery Runissa, sekä kumpareiden, että parikumpareiden kultaa. Tavoitteista ei keskusteltu sen kummemmin, mutta varmaa oli että mikään muu kuin voitto ei Rikulle kelvannut. Kummassakin kisassa.

Ilmavaa kuvaa Rukan ylänokasta.

Lauantaina oli siis ohjelmassa sinkkukumpareet. Aamulla, karsintatreeneissä lasku ei isompia ongelmia aiheuttanut. Pientä tyytymättömyyttä oli havaittavissa, mutta isompaa psyykkausta ei tarvittu. Karsinta sujui hyvin, hivenen varmistellen, mutta siihen oli hyvin varaakin. Karsinnasta voitto ja lepäilemään ennen iltapäivän finaaleja. Finaaleja ennen oli lyhyet treenit. Aurinko alkoi sopivasti paistamaan ja mäki loistavassa kunnossa. Pientä jännitystä oli havaittavissa ja epävarmuutta siitä riittääkö oma perustekeminen voitoon asti. Finaalissa ei epävarmuutta laskussa näkynyt. Kokonaisuutenaan talven parhaita laskuja. Molemmat hypyt hyvää tasoa, laskunopeus parasta mitä Riku on Rukalla kisoissa laskenut ja laskutekniikka koko laskun ajan hyvin kasassa. Tuloksena selvä Suomen Mestaruus. Rikun olemuksesta oli havaittavissa selvää helppottuneisuutta. Vähän kaivelemaan jäi laskuaika. Rikun tavoite oli vetää alle 24 sekunnin. Nyt "jäätiin" aikaan 24.02. Enemmän siis kosmeettista kuin todellista tyytymättömyyttä.  Edellisvuoden Rukan kisaenkasta nipistettiin kuitenkin reilun sekunnin verran. Miesten kärkeen on ajallisesti eroa vielä tai sanotaanko enää, vajaat kaksi sekunttia. Vuosi lisää fysiikkatreeniä ja tiukkaa laskemista, niin aletaan olla jo kannoilla kolkuttelemassa.

Menoa Battery Runin keskipätkällä.

Sunnuntai valkeni sumuisena ja tihkusateisena. Ohjelmassa parikumpareet. Mäki ei enää tuntuvat olevan aivan yhtä hyvässä tikissä kuin edellispäivänä ja laskijallakin tuntui olevan hieman kireämpi tunnelma. Varmaan osin henkistä ja fyysistä väsymystä? Rikun fiilis treenilaskuista ei ollut parhaasta päästä. Lasku ei tuntunut niin hyvältä kuin edellispäivänä. Alhaalta katsoen se oli kuitenkin hyvällä mallilla ja hätää ei siis ollut. Vähän itseluottamuksen kohotusta ja karsintalaskuun. Se hoitui mallikkaasti. Pieniä ongelmia ylähypyn jälkeen, mutta riitti silti selvästi ykköstilaan. Matkalla tavoitteeseen ja ykköspallille, finaalivaiheessa edessä oli kolme laskua ja kolme kisakumppania. Laskutoimi mallikkaasti, tasaisen varmaa laskemista, ilman virheitä. Voitto kaikista vastustajista ja uusi Suomen Mestaruus. Hiljaisesti asetettu tavoite siis toteutui ja tuplamestaruus plakkariin toisena vuotena peräkkäin. Ymmärrettävästi fiilis kohdillaan, niin laskijalla, kuin huoltojoukoillakin.

Lauantain kisan palkintopallilla.

Kisakausi on nyt sitten yhtä kisaviikonloppua vaille valmis. Pääsiäisenä viimeistä viedään kotimäessä, Taivalvaaralla. Ohjelmassa Audi Freestyle Ski Tourin finaalit, lajeina kumparelasku ja parikumpareet. Niihin Riku voi lähteä aivan paineettomassa tilassa. ASFT kokonaisvoitto on jo varma eli sen suhteen ei ole enää mitään hävittävää tai voitettavaa. Toki pojan tuntien, muu kuin voitto hyvillä laskuilla ei tyydytä.

Tässä lauantain finaalin voittolasku.

Näissä vapautuneissä tunnelmissa jatkamme kohti kauden viimeisiä kisoja.

-petri-

PM-kisat

2.4.2014 Keskiviikko

Riku vietti koulupäivän rinteessä Syötteen maisemissa. Liekkö ollut paras koulupäivä, mutta kuitenkin ulkoilupäivä ja vapaavalintaista liikuntaa ohjelmassa. Harmillista oli, että Syötteen parkki oli lumilautailun ammattilaiskiertueen takia kiinni, eivätkä oppilaat päässeet parkkia laskemaan. Työ- ja koulupäivien jälkeen loput pakkaamiset ja lähdimme ajelemaan kohti Ruotsia ja Årea. Matkaa meiltä Åreen kertyy runsaat 1000 km. Päätimme, että emme yritäkään ajaa koko matkaa yhdellä kertaa, vaan olemme välillä yötä. Illan määränpäänä Piteå jonne matkaa reilut 400km. Tiet olivat kuivat, eikä liikennettäkään haitoiksi joten matka eteni mukavasti. Riku nukkui reilun tunnin, minkä jälkeen tietysti kännykkä kouraan ja pelit ohjelmassa. Matalalta ja vastaan paistava aurinko aiheutti hieman ärtymystä, kun häikäisyltä ei voinut välttyä, edes takapenkillä. Pikkuhiljaa suomenkielinen radio loppui kuulumasta ja kieli vaihtui ruotsiksi. Tästä se taas alkaa, pienimuotoinen kielikylpy. Illalla majoituimme pieneen hotelliin tai oikeastaan hostelliin. Huone oli siisti, mutta jo parhaat päivänsä nähnyt. Pieni kasvojen kohotus ei olisi pahitteeksi. Kuitenkin tärkeintä meille majapaikassa oli se, että pääsi suihkuun ja nukkumaan rauhalliseen paikkaan. Monenlaista olemme mekin reissatessa nähneet ja tässä hotellissa oli kyllä hinta-laatu-suhde kohdillaan.

3.4.2014 Torstai

Herätyskello soi klo 7.00. Lapset eivät millään olisi jaksaneet nousta ylös. Useaan otteeseen heitä houkuteltiin ja maaniteltiin. Myöhemmin jo hieman voimakkaammin äänenpainoin. Aamupalalle mentiin vielä unisin silmin, mutta pikkuhiljaa koneet taas käynnistyivät ja pääsimme jatkamaan matkan tekoa. Pari kertaa pysähdyttiin ennen Årea ja perillä olimme klo 16.30. Majapaikkamme sijaitsi Duvedin puolella. Aluperäisiin suunnitelmiin oli tullut muutos ja kilpailut lasketaan Duvedin eikä Åren rinteillä. Meille oli varattu 4-6 hlö mökki, joka on aivan rinteiden kupeessa. Lunta näissä maisemissa ei ole enää oikeastaan muualla kuin rinteissä. Ei tuntuntu oikein talvilomalta, kun kotonakin olisi ollut enemmän lunta. No näillä mennään. Illalla vielä kauppareissu ja pikakatsaus Åren keskustaan.

4.4.2014 Perjantai

Aurinko vastaanottaa matkalaiset uuteen päivään. Päivä oli ilman puolesta aivan ihana. Aurinko loisti läsnäolollaan koko päivän, eikä rinteiden alaosassa juurikaan tuullut. Onneksi pakkasimme mukaan myös aurinkovoiteen, sillä naamat punoittivat illalla, voiteesta huolimatta. Rikulla laski kaksi treeniä. Aamupäivän treenit laskettiin jäisessä ja iltapäivän, loskaisessa kumpareikossa. Iltapäivällä oli havaittavissa Rikulla pientä hermoilua laskun suhteen. Täydellisyyteen pyrkivä poika ei ollut täysin tyytyväinen kummankaan treenin antiin, vaikka itse laskeminen näyttikin mukavasti sujuvan. Niin se vaan on, että tunnelmat vaihtuvat treenien aikana äkkiä ja vanhemmat saavat vastaanottaa monenlaisia tunteita ja yrittää hillitä omia tunteenpurkauksiaan, ettei puheyhteys nuoreen katkeaisi. Olosuhteet olivat haastavat. Edessä oli kauden tähän asti jyrkin kisamäki, terävät ja isot kummut.


5.4.2014 Lauantai

Kisa-aamun sää oli puolipilvinen, mutta aurinko onneksi lämmitti pilviverhon takaa sen verran, että plussan puolelle päivän mittaan kuitenkin päästiin. Aamulla oli Rikun karsinnat ja ilmassa oli käsinkosketeltavaa hermoilua ja jännitystä, sillä aamun lyhyet harjoituksetkaan eivät tuoneet tarpeeksi hyvää tuntumaa mäkeen ja sitä kautta itseluottamusta. Jos itseluottamus ei ole hyvällä tasolla, näkyy se haastavissa oloissa varman päälle laskemiseana ja tasaisessa kilpailussa vaikuttaa lopputulokseen ja -sijoitukseen. Isä tsemppasi ja psyykkasi hermoilevaa poikaa ja yritti rauhoitella, jotta liika jännitys ei veisi parasta otetta laskemisesta. Karsintalasku ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ylähyppy ei onnistunut hyvin ja ylähypyn jälkeen laskemisessa oli pieniä ongelmia. Finaalipaikka kuitenkin irtosi ja erot laskijoiden välillä olivat erittäin pienet. Finaalilasku oli päivän paras lasku, mutta se ei kuitenkaan ollut sitä luokkaa mihin Riku pystyy ja kykenee. Riku oli kisassa viides. Pettymys kisalaskuun ja sijoitukseen oli suuri ja se näkyi kovina tunteenpurkauksina vielä jonkin aikaa kisan jälkeen. Myöhemmin illalla, kisasta pystyttiin keskustelemaan sen suuremmin kiihtymättä.

6.4.2014 Sunnuntai

Toinen kisapäivä ja ohjelmassa parikumpareet. Heti aamusta Rikulla oli kova jännitys päällä. Aamupalan syömisestäkään ei tahtonut tulla mitään. Jännitys ja hermoilu tarttuivat myös isään ja äitiin. Edellisen päivän pettymys näkyi vielä ja pelko siitä että ei taaskaan pääsisi omalle tasolleen jäyti mieltä. Onneksi Rikun sarjalla oli harjoitukset heti aamusta. Pari hyvää harjoituslaskua ja suurin jännitys oli poissa. Ensimmäistä kertaa viikonlopun aikana tunnelma alkoi vapautua ja itseluottamus palaamaan. Varsinaista karsintakisaa ei laskettu, vaan kaaviot määräytyivät edellisen päivän tulosten perusteella. Ensimmäinen vastustaja oli ennakkoon selvästi heikompi, joten Rikun ei tarvinnut vielä laittaa kaikkea peliin. Hyvä, perusvarma lasku joka meni vielä hyvästä treenistä. Seuraavassa parissa olikin sitten tulossa vastaan jo kovan luokan laskija. Nyt taas oltiin jo sillä Rikun parhaalla tasolla. Taisto oli suhteellisen tasaväkinen, mutta kääntyi Rikun eduksi. Paikka neljän joukossa oli siis plakkarissa. Välierissä vastus olikin sitten kovin mahdollinen. Åren oma poika ja edellispäivän selvä voittaja, Walter Wallberg. Taktiikkana oli laittaa kaikki peliin. Varaa varmisteluun ei ollut missään laskun vaiheessa. Molemmat laskijat tykittivät hienosti alahyppyrille. Walterilla lasku hieman aukeili keskipätkällä, Rikulla sitä vastoin paketti pysyi hyvin kassassa. Riku oli alanokalle tultaessa hieman jäljessä. Kumpikin täräytti isot alahypyt. Riku hyppäsi loopin oikealle. Looppi siirtyy helposti keskilinjalta hieman sivuun. Niin nytkin. Hyppy tuli takapainoisena alas ja ensimmäinen kumpu tuli vastaan saman tien. Seurauksena ilmalento ja nurin meno. Vastustajalla oli samanlaisia ongelmia, mutta hän sai pidettyä nippa nappa itsensä pystyssä. Näin finaalipaikka jäi haaveksi, mutta ainakin kaaduttiin saappaat tai oikeastaan monot jalassa taistellen. Hyvä lasku ja pystyssä pysyttynä olisi finaalipaikka ollut otettavissa. Pieni pettymys laskijalla, mutta tuntui se pronssi kuitenkin vielä kiinnostavan. Pronssilaskussa ei tarvinnut vetää äärirajoilla, vaan Riku pystyi hivenen varmistelemaan vauhdin kanssa. Selkeä voitto ja kolmas sija Pohjoismaiden Mestaruuskisoissa. Tässä linkissä pronssilasku.

Snapshot kuva videopätkästä. Kuvassa välierälaskun kaatuminen.

Olimme päättäneet ajaa kotia kahdessa osassa ja yöpyä taas Piteåssa. Matkalle lähdön kanssa ei ollut niin kiirettä ja päätimme käydä vielä tekemässä yhden laskun Åren rinteillä. Kolmen kilometrin mittaisella Kabiinihissillä ylös ja reilun kolmen kilsan syöksyrinne alas. Lumi alkoi olla ylhäälläkin jo vähissä, mutta löytyi rinteiden vierustoilta vielä vähän laskettavaa. Mukavia pikku droppeja ja firniä eli keväistä lunta. Mukava päätös reissun laskemiseen.

Lentoon lähdössä alahyppyristä

7.4.2014 maanantai

Puolipilvinen aamu Piteåssa. Rauhallinen aamu ja aamupalan jälkeen taas matkaan kohti Haaparantaa ja ostoksia. Kotona oltiin puoli viiden maissa. Takana taas yksi kisareissu, monta vielä tulevaisuudessa edessä...

Viime viikkoina päiväunet on otettu autossa.

Matka oli kaikenkaikkiaan opettavainen. Odotusarvot kisojen suhteen olivat Rikulla korkealla ja siinä suhteessa sijoitukset olivat hänelle pettymys. Mutta sitähän se urheilu on. Välillä vastaan tulee pettymyksiä ja välillä onnistumisen elämyksiä. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut syytä mennä paikanpäälle päivää aikaisemmin. Kisarinne oli jyrkähkö, noin 26 astetta. Viime viikot olivat menneet pääasiassa loivempia mäkiä laskiessa ja tuntuma jyrkälle ja sitä kautta luottamus omaan laskemiseen ei ollut parasta A-luokkaa. No otetaan opiksi ja toimitaan toisin tulevaisuudessa. Vaikka sijoitukset eivät olleetkaan laskijan odutusten mukaiset, on homma isommassa kuvassa oikealla tiellä. Vertailussa parhaisiin Pohjoismaisiin kilpakumppaneihin ollaan aivan samalla tasolla. Nyt viimeisen kuukauden aikana on autolla ajoa kertynyt n. 7300 km. Aivan vielä ei kausi ole ohi. Tällä viikolla on edessä vielä SM-kisat Rukalla. Siellä Rikulla on puolustettavana niin kumpareiden, kuin parikumpareidenkin Suomen mestaruudet. Pääsiäisenä kisakausi sitten päättyy kotirinteillä. Tänään vähän lasketaan Taivalvaaralla, keskiviikkona levätään ja torstaina ajellaan Rukalle.

-minna ja petri-