Kansainvälinen kumparelaskukausi starttaa todenteolla tulevana lauantaina. Maailman Cupin ensimmäinen kisa lasketaan Rukalla. Vielä tänä vuonna Riku ei laske kisassa, mutta on esilaskijana, Viime viikolla oli neljän päivän leiri Rukalla ja siellä karsittiin laskijat MC-kisaan. Rikulla lasku ei vielä ole kokonaisuudessaan ihan parhaassa kuosissa. Takana on haastava syksy selkävaivoineen ja olosuhdeongelmineen. Tämä kisa on nyt vain liian aikaisessa kauden vaiheessa. Se että kisapaikka ei vielä tullut, ei sinällään ole iso juttu. Tämän hetken laskemisella ei vielä oltaisi niillä sijoilla minkä eteen töitä tehdään. Toki olisihan se ollut hienoa saada uran ensimmäinen kisastartti plakkariin, mutta sen aika tulee vielä. Ja silloin Riku on tämän hetkistä valmiimpia hyviin tuloksiin.
Esilaskijan kisaan valmistautuminen on hyvin samanlainen kuin jos starttaisi varsinaiseen kisaan. Laskua hiotaan virallisissa harjoituksissa, niin kuin kisaajatkin. Esilasku on suorituksena kisalaskuun verrattavissa, vain nimi ja pisteet puuttuvat lopputuloksista. Esilaskulla testataan että kaikki toimii kisaajien aloittaessa urakkansa. Eli tuomarointi, ajanotto ja tulospalvelu, sekä kaikki muut pienet seikat siinä ympärillä. Tässä vaiheessa ei ole selvillä montako esilaskua Riku laskee. Mutta ainakin se yksi kisanomainen lasku on tulossa.
Viime viikko oli fyysisesti tiukka. Alla oli vain yksi laskupäivä kumpareissa sitten heinä-elokuun leirin. Ja kun treenaaminen alkaa Rukan kaltaisessa, jyrkässä mäessä, on kroppa kovilla, vaikka alla olisi kuinka hyvä fyysisen harjoittelun jakso. Kroppa kuormittuu oikeassa lajisuorituksessa kuitenkin erilailla kuin oheisharjoittelussa. Rikulla vielä syksyn fysiikkaharjoittelua haittasi selän rasitusosteopatia ja pari pientä välilevyn pullistumaa. Selkä oireilee vielä ajoittain, mutta sen kanssa tulee kuitenkin toimeen. Selkä on lajissa varsin kovilla ja useammalla leiriläisellä kuulosti leirin aikana selkä olleen jumissa. Leiri loppui viikko sitten torstaina. Sen jälkeen kävimme vielä sunnuntaina Rukalla laskemassa. Tänään oli sitten ohjelmassa viralliset MC-harkat. Muutoin välipäivinä on tehty kevyttä fysiikkatreeniä ja huolettu kehoa.
Maailman cup kisa on siis lauantaina 12.12. Kisoista on lähetys YLEn kakkosella klo 17.30. Kannattaa katsoa, tarjolla on vauhdikasta menoa. Mutta kaikkein parhaaltahan se meno näyttää paikan päällä. Eli jos vauhti ja vaaralliset tilanteet kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti kurvata paikalle. Lupaan että tarjolla on hieno tapahtuma! Naisten karsinta alkaa klo 12 ja miesten klo 13.50. Finaalit alkavat klo 16.00 ja ne lasketaan parikumpareformaatilla. Ja se jos mikä takaa vauhdikkaan menon.
Riku jää vielä kisan jälkeen Rukalle. Haastajaryhmä leireilee sunnuntaista tiistaihin. Sen jälkeen leireissä on taukoa tammikuun alkupuolelle. Toki treenaaminen jatkuu entistä tiukempana. Sää ennusteet lupailevat, että ilma alkaa sunnuntaina viilenemään. Toivotaan että ennusteet ovat oikeassa ja Taivalvaaralla saadaan rinteiden lumetus etenemään. Toiveissa olisi että kotimäessä päästäisiin laskemaan reilun viikon päästä.
Rikulla on pari leiriä ja yhteensä 13 laskupäivää takana. Kaikki Rukan rinteillä. Kotimaisemissa ei ole vielä lumille päästy ja kun näyttää että sää jatkuu lauhana, niin ihan heti ei taideta Taivalvaaralla päästä laskemaan. Onneksi Rukalla on olosuhteet kunnossa ja Battery run kumpareikkokin jo valmis.
Sitten viime postauksen maajoukkueen haastajaryhmä on leireillyt kahteen otteeseen. Ensimmäisellä leirillä laskettiin pelkästään tasaista. Rinteen reunaan saatiin aikaiseksi pieni kumpareikon tapainen tekemällä käännöksiä samoihin jälkiin. Samaa taktiikkaa käytimme leirin jälkeisenä viikonloppuna käydessämme Rukalla treenailemassa. Tuli vähän vaihtelua pelkän tasaisen rinteen hinkkaamiseen, vaikka ihan kunnon kumpareikkoa ei aikaiseksi saatukaan.
Toiselle leirillä teemana oli hyppääminen. Samalla vielä hiottiin tasaisen laskutekniikkaa. Rikulla hypyt olivat ensimmäisiä sitten elokuun alun. Silloinhan oli lumileiri Norjan Folgefonnassa. Sen jälkeen selkävaivat estivät hyppäämisen vesihyppyristä. Rukalla tuntuma hyppyihin löytyi, mutta hyppäämistä rajoitti kipeytynyt selkä. Syksyllä otetuissa magneettikuvissa alaselästä löytyi, rasitusmurtuman esiasteen lisäksi, pari pientä pullistumaa. Niiden johdosta selkä oireilee ajoittain. Hyppyjen alastulon aiheuttama isku provosoi kipua. Selkää pitää kuntouttaa ja huoltaa paljon kauden aikana.
Pari päivää sitten Rukalla saatiin kumpareikko laskukuntoon. Kävimme perjantaina päiväsiltään treenaamassa kahden setin verran. Pienen hakemisen jälkeen Rikun lasku alkoi kulkea mukavasti, vaikka taukoa kumpareiden laskemisessa onkin ollut noin 3,5 kuukauden verran. Tasaistahan on kuitenkin hinkattu ja se edesauttaa sopeutumisessa kumpareiden laskemiseen. Kumpareet olivat onneksi varsin pehmeät. Edellisyönä oli vähän sadellut lunta ja sää oli lähellä nollaa. Tosin kumpareet olivat varsin terävät. Riku itse tykkää laskea enemmän pyöreitä kumpuja. Mutta kaiken mallisia kumpuja pitää pystyä laskemaan. Riku teki myös muutaman hypyn kumpareikon alahyppyristä. Lähinnä haettiin tuntumaa tulevia treenejä ajatellen.
Nyt viikonloppuna ei mäessä käyty. Ensimmäinen päivä kumpareiden parissa oli kropalle rankka. Rikun selkä kipeytyi, mutta nyt kipu oli normaalia lihaskipua, millaista tulee kun jotain rasittavampaa liikuntaa tekee pitkän tauon jälkeen. Eilen ohjelmassa oli kevyttä liikuntaa (sulkapallo, kiipeily) ja lihashuoltoa (kevyt hieronta ja passiivisia venytyksiä). Hierojalle ei ole pitkä matka. Allekirjoittanut on aikoinaan opiskellut urheiluhierojaksi ja hierontapöytäkin kotoa löytyy. Tänään sunnuntaina on lepäilty.
Rikulla alkaa leiri Rukalla huomenna. Leiri kestää torstaihin asti. Leiri on tärkeä. Nyt päästään hiomaan kaikkia osa-alueita ja yhdistelemään niitä, niin että päästään kisamittaisiin suorituksiin. Leirin lopuksi on leirikisa, jonka perusteella karsitaan Suomalaiset laskijat Rukan Maailman Cup kisaan 12.12. Jos Riku saa laskun kokonaisuudessaan kuntoon, niin paikka MC viivalle on mahdollinen. Mutta sen suhteen ei oteta stressiä. Selkävaivojen takia takana on haastava syksy. Lämmin syksy on myös haitannut lajiharjoittelua. Kauden päätavoite on tammikuun loppupuolella alkavassa Eurooppa Cupissa ja juniorien MM-kisoissa, jotka ovat huhtikuussa Åressa. Toki MC startti olisi hieno kokemus. Joka tapauksessa Rikun seuraavat kaksi viikkoa menevät varsin tiiviisti Rukalla. Toivotaan että sen jälkeen alkaisi kotonakin olla lunta rinteessä, Jos ei niin sitten jatketaan Taivalkoski - Ruka välin kruisailua.
Lämpimät säät jatkuvat ja talvi antaa vielä odottaa itseään. Talviurheilijalle tällaiset säät ovat ns. syvältä. Luonnollisesti toiveissa on aikainen talvi ja hyvät treeniolosuhteet. Välttämättä luonnonlunta ei tarvita, kunhan olisi keli kunnolla pakkasella jotta lumitykkejä voisi huudattaa. Taivalkoskella vesi tykkeihin otetaan pohjavedestä. Se on hieman lämpimämpää kuin jos käytettäisiin vettä suoraan vesistöistä. Ja sehän tarkoittaa että lumen teko vaatii enemmän pakkasta. Lukemina se tarkoittaa n. -5 - 7 astetta ja mielellään matalaa ilman kosteutta. Tällaisia kelejä ei ole ollut kuin parina yönä. Viime vuonna tähän aikaan meillä oli lunta tehtynä jo melkoinen määrä ja saatiinpa treenikumpareikkokin valmiiksi 13.11. No vuodet ei ole veljeksiä. Toivotaan kuitenkin että säät tästä kylmenevät. Onneksi Rukalla on päästy laskemaan, vaikkakin vain pelkkää rinnelaskua.
Mutta jotain valoakin tähän pimeään syksyyn. Rikulla on noin kahden ja puolen kuukauden treenirajoitteet ohi ja nyt on lupa treenata normaalisti. Kotimaan lumien suhteen ei ole menetetty mitään, kun kumpareita ja hyppypaikkaa ei ole ollut vielä tarjolla. Tärkeintä on että selkä on kunnossa ja Riku pääsee nyt treenaamaan normaalisti.
Lihashuoltoa
Nopeus- ja pomppu-/kimmoisuustreenaaminen luonnollisesti kärsi syksyn aikana. Jotain ominaisuuksia ylläpitäviä juttuja Riku pystyi kuitenkin tekemään. Ensimmäiset seitsemän viikkoa otettiin erityisen varovaisesti, mutta viimeisen kuukauden aikana, lääkäriltä saadun luvan mukaisesti, mukana oli vähän räväkämpiäkin juttuja. Kuntosalitreenin yhteydessä Riku teki hyppyjä korokkeen päälle ja koulun liikuntasalissa treenatessa pehmeälle patjalle. Näin alaselkään ei kohdistu kovia iskuja. Korokkeelle hyppyjä tehtiin myös 20 kg painoliivi päällä.
Tällä viikolla Riku pääsi jo hyppäämään aitoja ja ottamaan lyhyitä spurtteja. Alkuun tosin pitää olla maltti mukana, eikä pidä innostua liikaa. Yllättävän terävälle Rikun juoksu ja aitahypyt näyttivät. Eli näyttäisi siltä että ainakaan kovin paljoa ei ominaisuudet ole kärsineet. Nyt alkukaudesta treenataan fysiikkaa sen verran että ominaisuudet saadaan ainakin elokuun alun tasolle.
Spurtteja pitkästä aikaa
Rikulla alkoi tänään perjantaina kauden ensimmäinen lumileiri. Haastajaryhmän leiri kestää sunnuntaihin asti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan se olisi ollut kotimaisemissa Taivalvaaralla. Mutta kun meillä ei vielä ole olosuhteet kunnossa, niin leiri siirtyi Rukalle. Olosuhteiden pakosta leirillä keskitytään hiomaan tasaisen laskutekniikkaa. Nyt marraskuussa leirejä on joka viikko, aina perjantaista sunnuntaihin. Paikkana Ruka tai Taivalvaara, riippuen miten harjoitusolosuhteet kehittyvät. Sitten joulukuun toisella viikolla on koko viikon leiri Rukalla. Leirin päätteeksi onkin sitten kumparelaskun Maailman cup avaus. Kisapäivä on lauantai 12.12. Siellä Riku pääsee laskemaan ainakin esilaskijana. Mutta nyt keskitytään tekemään töitä ja katsellaan MC-kuvioita sitten lähempänä.
Se on lokakuu puolessa välissä. Syksy on mennyt nopeasti. Tai no, Rikun kannalta katsoen olisi saanut mennä nopeamminkin. Noin kaksi kuukautta sittenhän Rikulla todettiin alaselässä rasitusosteopatia eli rasitusmurtuman esiaste ja sen seurauksena tuli rajoitteita harjoitteluun. Kaikki hyppääminen ja juokseminen on ollut kieltolistalla. Voimaharjoittelua Riku on onneksi pystynyt tekemään, tosin joitain liikkeitä esim. jalkakyykkyä ei ole voinut tehdä. Jalkaprässi, sekä etu- ja takareisipenkit ovat olleet onneksi sallittujen listalla. Ylävartaloliikkeitä on tehty aiempaa enemmän. Onpahan pojalle tullut massaa ja voimaa vähän sinnekkin, eikä epäsuhta ala-/ylävartalon välillä ole päässyt kasvamaan turhan suureksi. Tärkeintä on kuitenkin ollut keskivartalon
vahvistaminen. Sitä Riku on treenannut selvästi aiempaa enemmän. Keskivartalotreeniä on ollut ohjelmassa myös varsinaisten voimaharjoitusten lisäksi. Keskivartaloliikkeitä on tehty monipuolisesti ja uskotaan että vahvistuneesta tukilihaksisto on hyötyä myös rinteessä.Voimaharjoittelun lisäksi ohjelmaan on kuulunut vesijuoksua. Ei mitään pitkäkestoista, vaan lyhyitä spurtteja. Niillä on saatu, toivon mukaan, pidettyä jalkojen nopeutta yllä.
Rikusta on huomannut, että välillä on aika käynyt pitkäksi ja mieli olisi tehnyt päästä treenaamaan kunnolla. Varsinkin kun talvi on lähestynyt ja sosiaalisen median kautta on välittynyt kuvia ja videoita lumella leireilevistä kilpakumppaneista. Selän takia Rikulla jää nyt väliin syksyn leireily Sveitsin Zermatin jäätiköllä. Mutta ei siitä isompaa haittaa ole. Tehdään sitten enemmän ja paremmin hommia kotilumilla.
SUPpailut huikeassa syyskesän säässä.
Selän jälkikontrolli oli kaksi viikkoa sitten. Vaikka selkä ei enää ole oireillutkaan, niin magneettikuvissa näkyi vielä pientä turvotusta selkänikamassa. Se ei siis vielä ole kokonaan parantunut. Harjoittelu rajoitetta tuli vielä neljäksi viikoksi, mutta jonkin verran lisää on lupa tehdä. Lokakuun lopussa pitäisi päästä sitten harjoittelemaan täydellä teholla. Toki tuntemuksia pitää vielä herkällä korvalla kuunnella senkin jälkeen. Jokin aika sitten oli uutisissa, että hiihtäjä Matti Heikkiselle oli tullut sama vaiva, mutta vielä astetta pahempana eli nikamaan oli tullut jo selvä murtuma ja sen seurauksena ainakin 3 kk taukoa täysipainoisesta harjoittelusta. Onneksi Rikulla ei vaiva ehtinyt vielä niin pahaksi.
Viime viikon yöpakkaset mahdollistivat Rukalla lumetuksen aloittamisen ja ensimmäinen rinne avattiin tämän viikon maanantaina eli 12.10. Ja mehän tietysti oltiin heti rinteessä. Riku voi jo laskea tasaista. Kumparelaskijalle se tarkoittaa normaalia kunnostettua rinnettä ei siis tasamaata :). Hyppääminen ja kumpareiden laskeminen on vielä kieltolistalla, mutta niitä ei ihan heti Suomessa vielä laskemaan pääsisikään. Tuleepahan haettua kerralla hyvä tuntumaa laskemiseen ja hiottua niin perusrinnekäännöstä, kuin kumparelaskukäännöstäkin. Kumpareikkoon totutteleminen sujuu sitten nopeasti, kun perusteita on hinkattu, ehkä jopa, kyllästymiseen asti. Eka kerralla laskeminen tuntui pojalle maistuvan ja rinteessä oltiin nelisen tuntia (sisältäen yhden puolen tunnin tauon). Saaruan rinne ei ollut vielä missään "tykki" kunnossa. Vähän oli epätasaisuutta suuntaan jos toiseen, mutta eihän se kumparelaskijaa haittaa. Onpahan vähän enemmän haastetta tasapainoisen asennon ja käännöksen vääntämisessä. Varsinkin kovempaa laskiessa.
Vaikka syksy on ollut haastava, niin valoisin mielin siis ollaan ja innolla odotetaan talven tuloa ja Taivalvaaran kotimäen aukeamista. Toivotaan että sää pakkastuu ja lumitykit pääsevät työstämään rinteet valkeaksi. Ja toki saa sitä luonnon luntakin jo tulla, vaikkapa puolisen metriä näin alkuun.
Kesä oli ja meni. Ja vieläpä, turhankin, nopeasti. Toki se tarkoittaa että talvi on taas askeleen lähempänä :) Lomat on takana ja arkeen palattu. Riku on ehtinyt jo muutaman päivän opiskellakin. Tai no opiskelusta en tiedä, mutta ainakin lukiossa poika on käynyt. Tosin tänään tuli ensimmäinen poissaolopäiväkin. Oli reissu Ouluun magneettikuvaukseen ja sen perään lääkärin vastaanotto. Mutta palataan siihen blogin loppupuolella. Viime kirjoituksen aikoihin oltiin Savossa lomailemassa ja odoteltiin kielipitkällä Norjan reissua.
Ridderspranget Sjoassa
Taukojumppaa, Sognefjelletvegen
Kovasti odotettu reissu tehtiin ja hieno reissuhan se olikin. Lähdettiin Rikun ja Riikan kanssa reissuun suoraan Kuopiosta. Turun kautta laivalla Tukholmaan ja sieltä päivän spurttaus Norjan puolelle Sjoaan. Siellä yksi yö ja pariksi yöksi Lomiin. Siellä ihasteltiin hienoja maisemia ja välillä etsiskeltiin kiipeilykallioita. Muutaman päivän lomailun jälkeen auton nokka kohti reissun varsinaista määränpäätä eli Jondalin kylää, joka sijaitsee Folgefonnan jäätikön juurella. Automatka Lomista Jondaliin oli kyllä yksi hienoimpia mitä on tullut vastaan. Ja vastaan on tullut melkoisen monta tietä ja maisemaa ympäri Eurooppaa.
Taukojumppaa osa II, Myrkdalen
Vesiputous Vossissa
Jondaliin saavuimme päivää ennen Suomen maajoukkuetta. Päivän käytimme, mihinkäs muuhun, laskemiseen. Riku otti varsin leppoisan laskusetin ja haki lähinnä tuntumaa laskemiseen. Olihan edessä monta tiukkaa leiripäivää. Olosuhteet Fonnan jäätiköllä olivat hyvät. Lunta oli vielä todella paljon ja kumpareikkokin oli hyvä. Ehkä hyppyrit olisi voinut tehdä paremminkin, mutta kyllähän ajoivat asiansa. Vielä kun Suomen koutsit Late ja Eemeli tekaisivat pari erillistä hyppypaikkaa, niin hyvät setit oli tarjolla. Lumi oli kesäistä eli pehmeää sohjoa. Se loi laskemiseen oman haasteensa. Noissa oloissa kummut kasvavat isoiksi ja sohjo kasaantuu. Toisaalta hauskempaahan se on kuin jään hankaaminen.
Rikulla lasku kulki pienen alku hapuilun jälkeen hyvin. Hyppäämisen kanssa oli enemmän hakemista. Sitten kuvaan astui vielä jo pidempään piinannut alaselkä. Kipu äityi välillä sen verran kovaksi että hyppääminen piti lopettaa ja keskittyä pelkkään laskemiseen. Välipäivän jälkeen Riku pystyi onneksi vielä jonkin verran hyppäämäänkin. Tuossa vaiheessa alkoi olla selvää että reissun jälkeen oli syytä mennä tohtorin juttusille.
Sää jäätiköllä oli vaihteleva ja kun Norjassa oltiin, niin vettäkin taivaalta tipahteli. Ja joskus vuorilla saattaa tuulahdellakin. Tosin on tuota vesisadetta ja tuulta tänä kesänä täällä kotosallakin ollut riittämiin. Yhtään laskupäivää ei leirillä kuitenkaan sään takia peruuntunut.. Riku sai leirillä kahdeksan laskupäivää. Reissusta hän kotiutui 6.8., me Riikan kanssa jo vähän aiemmin.
Varasimme Rikulle ajan Oulun Terveystalon fysiatrille ja vastaanotolla käytiin 10.8. Fysiatri antoi lähetteen magneettikuviin, epäilynä lannerangan välilevyvamma. Magneettikuvaus oli sitten tänään ja siihen perään fysiatrin vastaanotto. Syy alaselän kipuihin löytyi. Neljännessä lannenikamassa, toiseksi alin selkänikama, on rasitusosteopatia eli rasitusmurtuman esiaste. Magneettikuvissa se näkyy ödeemana eli turvotuksena nikamakaaressa. Kyseinen, hiljalleen kehittyvä vamma, on varsin yleinen nuorten urheiljoiden keskuudessa. Kasvuvaiheessa nikamat eivät ole vielä täydessä vahvuudessa ja ovat näin alttiimpia rasitusvammoille, varsinkin lajeissa joissa tulee paljon tärähdyksiä, hyppyjä, nopeita suunnanmuutoksia ja/tai selän toistuvia taaksetaivutuksia. Kumparelasku oheisharjoitteluneen kuuluu selkeästi alaselän rasitusosteopatialle /- murtumille altistaviin lajeihin. Täältä löytyy hyvää asiaa rasitusosteopatiasta. Viimeisen vuoden aikana Rikun fysiikka ja laskutekniikka ovat kehittyneet paljon. Se taas on mahdollistanut kovemman laskuvauhdin ja isommat hypyt. Sen seurauksena kehoon kohdistuneet voimat ovat kasvaneet merkittävästi. Selkänikamat, ja ehkä osin myös keskivartalon tukilihaksisto, taasen eivät ole olleet rasituksen kestävyydeltään niihin kohdistuneiden voimien tasolla.
Rikun kohdalla diagnoosi tarkoittaa seuraavaa. Kaikki hyppääminen on kiellettyä ainakin seuraavat kuusi viikkoa. Myös vesihyppääminen eli vesihyppykausi on tältä vuodelta taputeltu. Lokakuussa ei enää veteen hypitä. Trampoliinillä ei hypitä. Kiellettyjen listalla on kaikki iskuja ja tärinää aiheuttavat lajit/harjoitteet. Eli kimmoisuus-/pompputreenit ja juokseminen, älä tee. Kieltolistalla on myös moottorikelkkailu ;). Onneksi emme sellaista omista ja luntakaan ei ole viime aikoina, vaikka kesä kylmä on ollutkin, sadellut. Toki sitä voi reilun kuukauden päästä tiputellakin. Sohvalla makoilu ja sitä myötä mahan kasvatus on myös kielletty. Se ei tosin sen takia että selkä rasittuisi siinä liikaa, vaan jotta tukilihaksisto pysyy kunnossa. Tulevina viikkoina ohjelmassa onkin paljon keskivartaloharjoittelua. Mukaan mahtuu myös vesijuoksua ja pyöräilyä (tasaisella pinnalla tai kuntopyörällä). Alavartalon voimaharjoitteluakin pystyy tekemään sovelletusti. Esim. jalkaprässillä voi hyvin treenata raskaammillakin painoilla.
Kuuden viikon jälkeen on edessä uusi magneettikuvaus ja lääkärin vastaanotto. Toivon mukaan silloin selkä on, jo jos nyt ei täysin, niin ainakin selvästi paremmassa kunnossa. Sitä ennen on Rikulla edessä uran ensimmäinen todellinen kuntoutusjakso, jolloin harjoittelua pitää soveltaa. Kuntousvaiheessa on omat hyvätkin puolensa. Nyt on hyvää aikaa vahvistaa kehon heikoimpia osia ja tehdä vartalon tukilihaksisto täyttä terästä.
Kesä on vierähtänyt nopeasti ja on aika päivitellä kuulumisia. Kesä tosin ei säiden puolesta ole oikein alkanutkaan, sen verran koleaa ja sateista on ollut. Mutta eipä sää treenaamista ole estänyt.
Riku aloitti treenikauden kesäkuun alussa. Ensimmäisellä treeniviikolla testasimme vähän fyysisien ominaisuuksien talvehtimista. Ja hyvin ominaisuudet olivat talven aikana säilyneet. Maksivoima oli samalla tasolla kuin syksyllä ja juoksunopeus jopa hieman parempi. Pomppu oli hieman heikentenyt. Eli hyvä lähtökohta fysiikan kehittämiselle. Ei tarvitse ensin treenata ominaisuuksia syksyiselle tasolle, vaan päästään heti kehittämään uudelle tasolle.
Treenaaminen on sujunut hyvin. Fysiikkatreeneissä on haettu lisää nopeutta, kimmoisuutta, voimaa ja vähän nopeuskestävyyttäkin. Jonkin verran treenaamista on häirinnyt alaselkäkipu. Sitä Rikulla oli jo talvikaudella. Varsinkin hyppääminen provosoi kipua esiin. Keskivartalon treenaamiseen on nyt keskitytty aiempaa enemmän. Toivotaan että siitä löytyisi apua. Rikulla on lievä notkoselkä, joka lisää alaselkään kohdistuvaa kuormitusta hyppyjen alastulossa. Tarvittaessa käydään
Yhden jalan kyykkyjä
lääkärissä tutkituttamassa, josko kivulle löytyisi rakenteellista syytä. Treenaamaan Riku on kuitenkin pystynyt ja tarvittaessa treenejä on hieman sovellettu.
Vesihyppäämässäkin on käyty. Ensimmäiset hypyt Rikulle tuli juhannusviikolla Nurmeksessa. Sen jälkeen on ollut kaksi maajoukkueleiriä, joissa on keskitytty hyppyjen hiomiseen. Ensimmäinen leiri oli Jyväskylässä ja toinen Kemijärvellä. Suomen kaikissa kolmessa vesihyppypaikkassa on Riku siis tälle suvelle vieraillut. Tänä kesänä tärkein asia vesihyppäämisessä on korkkiseiskan hiominen.
Parasta-aikaa lomailemme Rikun isovanhempien luona Savon "sydämmessä". Tai eihän tämä nyt puhdasta lomailua ole, vaan samalla tehdään fysiikkaharjoituksia. Harjoittelu onnistuu lähes missä tahansa. Tarvitaan urheilukenttä ja vähän aitoja, sekä kuntosali mistä löytyy irtopainoja. Ja tarvittaessa joitain harjoitteita voi tehdä ilman mitään apuvälineitä. Välillä käydään pelailemassa frisbeegolfia, kalastamassa ja onpa matkassa myös kiipeilyvälineet. Tarkoitus on käydä vähän kalliollakin kapuilemassa. Ja otetaan välillä ihan rennostikin :)
Kesän kohokohta Rikulle on kuitenkin maajoukkueen lumileiri Norjan Folgefonnan jäätiköllä. Leirin ensimmäinen laskupäivä on 29.7. Myös allekirjoittanut ja Rikun sisko Riikka, suuntaavat Norjaan. Lähdemme (Riku, Riikka ja minä) omalla autolla matkaan jo hieman aiemmin. Suunnitelmana on ajella pienen mutkan kautta Fonnaan. Matkan varrella on tarkoituksena katsella maisemia, vähän kiipeillä ja ehkäpä käydä jo lumillakin. Sekä puuhastella muuta mukavaa. Kotoa lähdettäessä auto oli täyteen pakattu eli tavaraa on vähän joka lähtöön. Riikan kanssa olemme takaisin kotona 3.8.. Riku palailee Suomeen maajoukkueen mukana 7.8. Siitähän ei sitten enää ole kuin muutama päivä koulujen alkuun.
Kirjoitellaan seuraavan kerran viimeistään Norjasta palattua.
Sitten viime postauksen on Taivalkoskessa vettä virrannut melkoisen paljon, itseasiassa aivan hillittömän paljon. Iijoessa oli nimittäin kovin tulva vuosi kymmeniin. Kisakauden loppumisesta on jo puolisentoista kuukautta, mutta laskuhommat ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Kauden viimeiset laskut väännettiin 21.5. Taivalvaaralla. Koskaan aiemmin ei olla päästy laskemaan ihan näin pitkään. Ja kun kumpareikko saatiin tehtyä ennätys aikaisin, oli laskukausi kotimaisemissa pidempi kuin koskaan aiemmin. Kumpareikko saatiin laskukuntoon 13.11. Sehän tarkoittaa meikäläisen matikalla reilua puolta vuotta lajitreeniä kotimäessä. Riku oli lokakuussa leireilemässä Sveitsissä. Yhtenäinen laskukausi olikin siten noin seitsemän kuukautta. Kauden ensimmäiset käännökset tulivat vieläkin aikaisemmin. 24.9. oli lunta maassa varsin mukavasti ja se mahdollisti ensimmäiset kurvit Taivalvaaralla. Talvilajin harrastajan näkövinkkelistä Taivalkoski on oiva paikka. Pitkä kausi ja laadukkaat harjoitusolosuhteet.
Kauden viimeinen laskukerta 21.5.
Kaikkinensa kauden aikana Rikulle tuli n. 140 laskupäivää, joka alkaa olla jo melkoinen määrä. Laskemaan ei opi muuta kuin laskemalla. Oheisharjoittelulla voidaan edesauttaa kehittymistä, mutta tärkein työ tehdään suksien päällä. Sen takia viimeisetkin lumet pyritään hyödyntämään.
Nyt loppukeväästä ei enää ihan niin usein mäesssä oltu kuin aiemmin talvella, mutta sellaiset 3-4 kertaa viikossa kuitenkin. Samalla on vähän tehty nopeus- ja kimmoisuusharjoitteita ja sitä kautta totutettu kehoa tulevaan treenikauteen, joka starttaa kesäkuun alusta. Kevään rinnetreeneissä on hiottu laskua ja hyppyjä, mutta ennen kaikkea nautiskeltu hienoista kevät keleistä ja pidetty hauskaa suksien päällä. Ja sitähän sen urheilun pitäisikin olla. Ei väkisin puurtamista, vaan nauttimista joka hetkestä, oli harjoitus miten raastava tahansa.
Kesäkuussa starttaava uusi kausi tuo mukanaan myös joitain muutoksia. Huhtikuun lopulla tuli tieto, jota olimme odottaneetkin, että Riku on valittu maajoukkueeseen. Kumparelaskussa maajoukkueita on kaksi. Varsinaisessa maajoukkueessa on tulevalla kaudella kolme laskijaa. Haastajaryhmässä, johon Riku kuuluu, on viisi mies- ja kolme naislaskijaa. Nyt on siis otettu taas yksi askel kohti tavoitteita. Paikka maajoukkueessa ei tuo mukanaan kovin suurta muutosta arjen tekemiseen, mutta tehostaa harjoittelua entisestään lisääntyvien leirivuorikausien kautta.
Näissä iloisissa mietteissä kohti tulevaa kesää. Alla lyhyt pätkä talven viimeisiltä lumilta. Tekaistaan kausikoostetta vähän myöhemmin.
Kisakausihan on jo takana, mutta kausi vielä jatkuu treenaamisen merkeissä. Taivalvaaralla on olosuhteet vielä hyvällä mallilla. Parasta-aikaa olemme Rukalla nuorten olympiavalmennusryhmän ja Skill Teamin leirillä. Mäki on täälläkin hyvässä kunnossa ja kelikin aurinkoinen. Kyllä passaa treenailla! Tähän aikaan vuodesta on hyvä alkaa hiomaan uusia asioita. Pitkän kauden jäljiltä laskutuntuma on erinomainen ja enää ei ole esim. kisojen tuomia paineita, jotka voisivat harjoitteluun vaikuttaa. On hyvä saada jonkinlainen tuntuma uusista asioista pääkoppaan muhimaan. Kun sitten syksyllä varsinainen uusi kausi alkaa, on pohjalla jonkinlainen liikemalli jota lähteä jalostamaan.
Ruka ja hieno kevät sää.
Tehdäänpä pientä yhteenvetoa kaudesta, vaikka se nyt ei varsinaisesti siis olekaan ohi. Heti alkutalvesta oli nähtävissä että treenikaudella hyvin parantunut fysiikka edesauttaa laskemista. Laskuvauhti oli selvästi aiempaa parempaa ja laskutekniikkakin mennyt eteenpäin. Vesihyppyrillä tehty työ näkyi puhtaampina hyppyinä. Veteen Riku hyppäsi varsin paljon korkkeja, mutta se ei oikein lumella lähtenyt kulkemaan. Sitä kyllä hypättiin treeneissä pitkin kautta ja muutamassa kisassakin, mutta ihan kunnon kisahyppyä siitä ei vielä tälle kaudelle tullut. Mutta hyviäkin korkkiseiskoja on sekaan mahtunut ja luotto siihen että ensi kaudella se alkaa kulkemaan on kova.
Loop 3 truck driver gräpillä Taivalvaaralla
Kotimaisemissa Taivalvaaralla kumpareikko saatiin kuntoon jo ennätysaikaisen eli 13.11. Siitä asti on laskua saatu hinkata hyvissä olosuhteissa ja kausi jatkuu edelleen. Oletus on että kumparelaskukausi Taivalvaaralla on tänä vuonna yli puoli vuotta. Rikun kauteen on mahtunut todella paljon laskemista, reissaamista ja kilpailemista. Rikulla kisakausi sisälsi yhteensä 22 kilpailua, joista 12 ulkomailla, viidessä eri maassa. Mukaan mahtui yhteensä 11 Eurooppa Cupin osakisaa, kaksi juniorien MM-kisaa ja kolme Skandinavian cupin kisaa. Maalis-huhtikuussa, reilun kuukauden aikana oli yhteensä 13 kilpailua. Kova kisatahti ja reissaaminen alkoi näkyä maaliskuun loppu puolella, mutta siitä huolimatta huhtikuun neljä kisaa menivät hyvin.
"krossi kolomonen"
Tuloksen teon kannalta ei noin kova kisaaminen ole ihan optimaalista. On selvää että ihan joka kisaan ei voi kaivaa sitä parasta tsemppiä, eikä kroppa ole aina ihan herkimmillään. Mutta Riku on tällä hetkellä sellaisessa uravaiheessa, jossa tehdään pohjia myöhempiä kausia silmällä pitäen. Vielä ei ole varsinaisen tuloksen teon aika aikuisten sarjassa. Tällä kaudella Riku sai hyvää kokemusta isommista kilpailuista ulkomailla ja paljon startteja erilaisissa olosuhteissa, joihin piti sopeutua nopeassa tahdissa. Tulevina kausina onkin sitten moni asia jo tutumpaa ja energiaa voi paremmin kohdentaa oleelliseen. Jossain määrin reissaaminen vähentää harjoitteluun käytetettävissä olevaa aikaa, mutta toisaalta harjoitteluolosuhteet ovat olleet todella monipuoliset. Kumparelaskussa jokainen rinne on omanlaisensa. Kumpareikkojen jyrkkyys, muoto ja välimatka toisiinsa vaihtelevat, sekä lumen laatu on usein erilainen. Myös sää vaikuttaa laskemiseen. Välillä esimerkiksi näkyvyys on vähäisen valon takia huono. Kaikki edellä mainittu vaikuttaa laskemiseen, mutta hyvältä laskijalta vaaditaan sopeutumista vaihteleviin olosuhteisiin. Pelkästään kotimäessä laskemalla ei harjoittelu ole tarpeeksi laadukasta ja se ei valmista riittävästi muuttuviin olosuhteisiin.
Tuloksellisesti kausi oli onnistunut. Kilpailuissa tuli mm. ensimmäiset miesten sarjan palkintopallipaikat kansallisissa ja Skandinavian cupin osakisoissa ja sopa voitto Audi Freestyle Ski Tourin kokonaispisteissä. Eurooppa cupissa tavoitteena oli kaksi finaalipaikkaa (16 parasta). Finaalipaikkoja tuli yhteensä seitsemän, joista kolmen kisan sijoitus oli kymmenen parhaan joukossa. Paras EC-sija, kuudes, tuli Sveitsin Airolossa. EC-yhteispisteissä tuli hieno 12. tila. SM-kisoissa tuli sijat neljä (parikumpareet) ja viisi (kumpareet). Mutta kisatuloksia tärkeämpää oli se seikka, että kehitystä edelliskaudesta tuli paljon. Laskutekniikka, jolla on kumparelaskussa suurin merkitys, on Rikulla mennyt hyvin eteenpäin. Sen kanssa on toki vielä paljon tehtävää, jotta parempiin sijoituksiin kansainvälisellä tasolla on mahdollisuuksia. Lasku puolella eniten ongelmia tuotti ylähyppyjen jälkeinen osa. Varsinkin jyrkemmissä mäissä. Ylähyppyjen koko kasvoi viime kaudesta selvästi. Se tarkoittaa samalla kovempaa vauhtia heti hypyn jälkeen, joka taas tuo lisähaastetta saada lasku kontrolliin. Tällä saralla on siis vielä petrattavaa. Pojan laskuvauhti alkaa olla jo lähes Eurooppa cupin kärkitasoa. Mutta kyllä sitäkin on vielä tarpeen kiristää. Jotta vauhtia tulisi lisää, vaatii se laskutekniikan ja fysiikankin paranemista. Rikun heikoin alue on hyppääminen. Tällä kaudella siinäkin mentiin hyvin eteenpäin. Viime kaudella isoja vaikeuksia oli saada kisaan kaksi hyvää hyppyä. Tällä kaudella niitä tuli jo selvästi enemmän. Hyppyjen puhtaus parani paljon. Seuraava askel on vaikeampien hyppyjen saaminen kisatilanteisiin mukaan, hyppypuhtaudesta tinkimättä.
Summa summarum. Rikun ura ja kehitys menee siihen suuntaan mihin pitääkin. Kehitys on ollut osin odotettua nopeampaa, mutta sehän ei tietysti haittaa, vai mitä? Vielä on kuitenkin paljon kumpuja paukutettava ja ilmojen teillä lenneltävä, jotta päästään sille tasolle mitä Riku tavoittelee. Mutta eteenpäin mennään askel kerraallaan, pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti. Motivaatiosta ja työmoraalista se ei ainakaan Rikun kohdalla jää kiinni. Me vanhempina teemme myös kaikkemme, jotta tavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista.
Viime viikon torstaina, lasten koulujen loputtua, pakkasimme viimeiset tavarat, ahtauduimme autoon ja suuntasimme nokan kohti Kuusamoa. Edessä SM-kisat
Rukalla. Nämä kisat olivat sitten viimeiset tälle kaudelle ja sen
vuoksi niihin lähdettiin hieman erilaisissa tunnelmissa, ainakin me
vanhemmat.
Kisaviikonlopuiksi, laskukamppeiden lisäksi, joutuu pakkaamaan
aina enemmän tai vähemmän myös muuta kampetta, riippuen siitä
missä kulloinkin yövytään. Tällä kertaa ei tarvinnut pakata
pyyhkeitä eikä muita liinavaatteita. Onneksi, sillä tämä
helpottaa sitten myöhemmin kotona pyykinpesu-urakkaa huomattavasti.
Auto oli kuitenkin, taas jälleen kerran, tupaten täynnä siitäkin huolimatta,
että meillä on iso kattoboksi, minne myös tungetaan tarpeen tullen
tavaroita.
Torstai-iltana Riku ennätti vielä treenaamaan kumpareikkoon ja
koko perhe olimmekin siellä sen parituntisen, samalla odotellen ajan
kulumista siihen, että voisimme mennä varaamaamme majoituspaikkaan.
Suurimmaksi osaksi Rikun laskutreeneissä on mukana isä.
Kisapaikoilla on minusta itsestänikin mukava käydä katsomassa
harjoitusten sujumista ja ottamassa valokuvia.
Perjantai oli pyhitetty treenipäiväksi ja Rikulla olikin
suunnitelmissa kaksi treeniä. Toinen iltapäivällä ja toinen
illasta. Iltapäivän treeni ei ollut mennyt ihan putkeen. Näin Rikusta
heti, että jotakin oli sattunut. Ajattelin ensin, että on vain
väsynyt ja ehkä pikkuisen joku paikka ottanut osumaa, kunnes
kuulin, että tällä kertaa osumaa oli kumpuihin otettu
reilumminkin. Ilmat oli lähteneet pihalle ja kunnon kuperkeikka kovasta vauhdista heitetty. Isä oli siinä vaiheessa pelännyt, että
nyt meni solisluu pojalta poikki. Tässä kohtaa tunnustan ajatelleeni, että onneksi sää oli surkea enkä
lähtenyt katsomaan harjoituksia. En pelkää tai mieti koko ajan
sitä kaikkea mitä tässä lajissa voi sattua. En vain halua
välttämättä nähdä ikäviä kaatumisia, kenenkään kohdalla. Majapaikassa Riku lepäili ja oli tosi huonovointinen. Ruoka ei maistunut, mikä
on Rikun kohdalla erittäin "huolestuttavaa", sillä hän syö usein ja
paljon, joka päivä :)
Useamman tunnin lepäilyn jälkeen, Riku nousi ylös ja totesi
kireyttä lihaksissa ympäri kroppaa, sekä olkapään ja hartian
seuduissa kipua. Särkylääkettä annettiin ja pikkuhiljaa myös
ruoka maistui. Suunnitelmissa oli jättää illan treenit väliin,
mutta kun iltatreenien aika koitti, ei Rikua pidätellyt enää
mikään sisällä lepäilemässä. Kumpareikkoon oli päästävä,
ainakin kokeilemaan, miten kestää laskea. Ja hyvin kesti, tosin
kipuja oli, mutta niitä hoidettiin sitten myöhemmin kylmällä ja
särkylääkkeillä.
Takaperin voltti ylähyppyristä. Taustalla Rukan kylä.
Lauantaiaamuna ei tarvinnut nousta kovin aikaisin. Kerrankin sai
nukkua pitkään tai lähinnä lapset nukkui. Kilpailut kumpareiden osalta
alkoivat vasta iltapäivällä. Puolenpäivän aikaan kehoitin Rikua
pikkuhiljaa nousemaan yläasentoon ja kevyesti herättelemään
kipeitä ja hieman jumissa olevia lihaksia. Nuorukainen kun niin
mielellään vain makaisi ipadin kanssa ja katselisi kaikessa
rauhassa videoita ym., kunnes olisi aika lähteä kohti kisapaikkaa.
Isä meni jo aiemmin talkoohommiin ja niin nuorison patistelu jäi
minulle. Onneksi tämä patistelu on vuosi vuodelta minulle
helpompaa, kun lapset hoitavat itsenäisesti treenikamppeensa
mukaansa. Tosin saan myös välillä soittoja milloin mistäkin
unohtuneesta tavarasta, jonka vien sitten mennessäni. Toisinaan
lähden myös vartavasten hakemaan unohtuneen asian. Tämä niissä
tapauksissa, kun majapaikka on siinä lähellä (=kävelymatkan
päässä).
Alahyppy
Kisapaikalle meneminen on aina yhtä jännittävää myös
äidistä, lähinnä siltä osin, että siellä vasta näkee ja
kuulee miten treenit on menneet ja millä mielin kisastarttiin ollaan
lähdössä. Lauantaina treenit oli menneet hyvin ja kumpareikkokin
edellisen päivän lumisateiden jälkeen hyvässä ellei jopa
loistavassa kunnossa. Minulla ei siis ollut tarvetta jännittää
kisalaskuja tältä osin. Jännitystä ilmassa kuitenkin oli ja tällä
kertaa piti jännittää laskujen videoimista. Yllättäin oli minun
kuvattava kisalaskut, isän ollessa tulospalvelun hommissa. Olisin
tehnyt melkein mitä muuta tahansa, kuin kuvannut kylmiltään
kameralla, jolla en vielä ollut ennättänyt kertaakaan kuvaamaan,
olihan se uusi. Olen kuitenkin kuvannut aiemmin vanhalla kameralla,
niin en voinut yrityksistäni huolimatta luistaa tästä
velvollisuudestani.
Mietteliäänä ennen parikumpareiden alkua.
Lauantain kilpailussa Riku onnistui hyvin. Karsinassa hieman varman päälle lasku ja sillä sillä irtosi finaalipaikka. Isän ohje ennen finaalia oli, että vauhtia lisää. Hienosti meni finaalilaskukin. Oikeastaan ainoa missä jäi parannettavaa, oli ylähyppy, joka meinasi jäädä vajaaksi. Muutoin selkeästi oman tason ylärajoilla oleva suoritus. Ensimmäisessä miesten sarjan SM-kisoissa tulokseksi tuli hieno viides tila.
AFST kokonaiskisan palkintopallilla.
Sunnuntaina vuorossa oli parikumpareet. Sunnuntain kilpailut
alkoivat aiemmin ja yön pakkasten jäljiltä kumpareikko oli vielä
jäinen. Jäin siivoilemaan ja pakkailemaan tavaroita treenien ajaksi
ja vasta kisapaikalle mennessäni näin Rikun mietiskelevän ja
pohtivan ilmeen. Kuulenkin samantien, että harjoitukset eivät ole
menneet hyvin. Riku ei ollut saanut yhtään kunnon laskua alas,
joten hermoili todella pajon tulevaa kisaa. Parikumparekaavio oli tehty edellisen päivän tulosten perusteella. Riku onnistui ensimmäissä kisalaskussa ihan kelvollisesti ja varmisti voitolla paikan neljän joukkoon. Seuraavassa laskussa olikin sitten vastassa edellispäivän voittaja maailmalla parhaillaan TOP 10 sijoituksia napannyt Jimi Salonen. Rikulle ainoa vaihtoehto oli lähteä vetämään riskirajoilla. Se sitten kostautui laskun puolivälissä ja finaalipaikka jäi vielä haaveeksi. Paikka kuitenkin pronssitaistoon. Siellä vastus oli myös kova. Tämän kauden Eurooppa Cupin voittaja Topi Kanninen olikin vielä liian kova vastus. Loppusijoitus Rikulla kuitenkin upeasti neljäs. Kaikin puolin onnistunut kisaviikonloppu ja samalla hieno päätös onnistuneelle kisakaudelle. Hyvät sijoitukset SM-kisoissa varmistivat Rikulle Audi Freestyle Ski Tourin kokonaiskisan voiton. Kahdella viime kaudella vastaava voitto on tullut rookie-sarjassa, nyt ensimmäistä kertaa pro-sarjassa.
Kisakausi on taas saatu päätökseen ja perheen reissaaminen hieman rauhoittuu hetkiseksi. On mukava kuulua hyvään porukkaan, jonka kumparelaskijoiden vanhemmat, huoltajat sekä valmentajat yhdessä muodostavat. Porukka on pieni ja tiivis sekä erittäin hyvällä huumorilla varustettu. On mukava vaihtaa välillä kuulumisia toisten samanlaista arkea elävien kanssa. Ensi lumilla sitten uudestaan...
Koutsi Kallas antaa ohjeita.
Nyt nautiskellaan kevään lumista ja lasketaan niin pitkään kuin vain on mahdollista. Edessä on vielä yksi leiri Rukalla 24.-26.4. Sieltä suoraan Riku lähtee Vuokattiin, missä on nuorten olympiapäivät talvilajien edustajille. Riku edustaa siellä kumparelaskijoita yhdessä Kreeta Holopaisen kanssa.
Rikulla on tiukat kolme viikkoa takana ja se onkin ollut
varsin tapahtumarikas. Enimmäkseen reissaamista ja kisailua. Käydäänpä vähän
läpi mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua.
Parisen viikkoa seitten Rikulla oli elämänsä ensimmäiset maailmanmestaruuskisat. Alle 20-vuotiaiden MM mittelöt olivat Italian Valmalencossa.
Suomen kumparelaskujoukkueessa oli neljä mies- ja kaksi naislaskijaa. Sen
kummempia tavoitteita Rikulle ei asetettu. Noihin kisoihin Riku voi ikänsä
puolesta osallistua vielä kolmena seuraavana vuonna. Paikka oli Rikulle
entuudestaan tuttu, olihan siellä tällä kaudella pari Eurooppa cupin osakilpailua. Niiden
kisojen perusteella oli odotettavissa todella haastava mäki. Ja sitä se olikin.
Ensimmäinen kisapäivä oli keskiviikko 25.3. Maanantai ja tiistai olivat
harjoituspäiviä. Harjoituksissa Rikulla oli isoja ongelmia laskun kanssa.
Erityisen haastavaa oli saada lasku ns. kiinni ylähypyn jälkeen. Ylähypyn
alastulo Valmalencossa on jyrkkä ja ensimmäinen kumpu oli varsin kaukana
hyppyristä. Ennen kisaa Riku ei saanut kuin yhden onnistuneen kokonaisen
laskun. Eli varsin epävarmalla pohjalla oltiin. Kisalasku oli kohtuullinen
alahyppyyn asti. Alahyppynä Riku hyppäsi takaperin voltin. Se oli varsin iso.
Heti hypyn jälkeen Riku tuli hieman takapainossa ensimmäiseen kumpuun. Seurauksena kaatuminen. Maaliin asti päästiin, mutta luonnollisesti pisteet
jäivät alhaiseksi. Sijoitus 29. Jos Riku olisi laskun pysynyt pystyssä olisi
sillä menty finaaliin eli 16 parhaan joukkoon.
Torstaina 26.3. oli parikumpareiden vuoro. Karsintalaskussa Riku veti ylähypyn
jälkeen pihalle ja lasku, sekä kisat oli siinä. Tuloksena iso pettymys.
Valmalencon mäki osoittautui vielä liian haastavaksi. Totuuden nimissä se oli
sitä suurimmalle osalle kilpailijoista. Vain pieni joukko pystyi laskemaan
noissa olosuhteissa hyvällä tasolla. Kärkipään laskijat ovatkin jo
kansainvälisen tason tekijöitä aikuisten sarjoissa. Hyvän kuvan olosuhteiden
haastavuudesta kertoo se, että ensimmäisenä kisapäivänä lähemmäs kymmenen laskijaa
vietiin loukkaantumisten takia mäestä pois moottorikelkalla ja yksi laskija
helikopterilla. Nyt Rikulla on vuoden verran aikaa nostaa omaa tasoaan ja olla
ensi vuonna valmiimpi taistelemaan hyvistä sijoituksista junnu MM-kisoissa.
Italiasta Riku suuntasi suoraan Ruotsin Åreen. Siellä oli ohjelmassa
Skandinavian cupin finaalit ja samalla Pohjoismaiden Mestaruuskisat. Rikun
sisko Riikka kilpailee myös ja hänelle olimme luvanneet osallistua noihin
kisoihin. Jos emme olisi Riikan kanssa sinne menneet, niin Rikukin olisi jättänyt
kisat väliin. Jännitimme etukäteen miten matka
menee. Matkustihan Riku ensimmäistä kertaa itse lentokoneella. Toki kokemusta
lennoista on jo varsin paljon. Tsekkaus Milanossa onnistui perille asti ja
oletus oli että Riku pääsisi perille ilman isompia kommervenkkejä. Mutta ihan
niin helppo matkasta ei tullutkaan. Oslossa matkatavarat joutui ottamaan ”ulos”
ja viemään drop in tiskille. Sinällään ei iso ja vaikea juttu, mutta ongelmaa
aiheutti kaaosmainen tilanne Oslon kentällä. Sinä päivänä eli perjantai 27.3.
Gardermoenin kentältä matkusti Rikun lisäksi ”pari” muutakin matkustajaa.
Norjalaiset olivat suuntaamassa jo pääsiäisloman viettoon ja ne pari muuta
olivat tässä tilanteessa 90 000 matkustajaa. Eikä siinä kaikki.
Edellispäivänä Oslon liikenne oli sekaisin kovan lumimyräkän takia.
Lentokenttäkin oli pari tuntia kokonaan suljettuna ja iso määrä lentoja
peruuntui. Myös nämä matkustajat olivat perjantaina lähdössä matkaan noiden 90 000
muun kanssa. Eikä siinä vielä kaikki. Häikkää oli myös
matkatavarajärjestelmässä, joka aiheutti ruuhkautumista vielä lisää. Jono drop
in tiskille oli valtava ja saimme Rikulta hieman hätääntyneen puhelun, että hän
ei tule ehtimään jonojen takia koneeseen. Riku oli pyytänyt apua jo muutamalta
virkailijalta ilman mitään tulosta ja aikomusta auttaa. Lopulta löytyi onneksi
yksi virkailija jolta apua tuli. Lento oli onneksi myöhässä ja Riku ehti
koneeseen, mutta oli aika varmaa että matkatavarat eivät ehtineet.
Åre, päällä lainakamppeita
Olimme ajaneet Åresta n.130 km matkan hakemaan Rikua. Poika tuli
koneesta, mutta matkatavarat eivät. Mutta näytti kamoja puuttuvat muiltakin.
Äkkisiltään arvioiden ainakin puolelta Oslosta tulleita puuttui tavaroita. Jono SAS:n arrival serviceen oli pitkä. Meillä meni noin tunti, ennen kuin pääsimme
tekemään ilmoituksen puuttuvista matkatavaroista. Oslosta tuli vielä sinä
iltana useita lentoja ja päätimme jäädä vähäksi aikaa odottamaan, josko edes
suksipussi tulisi. Ja tulihan se. Monot Rikulla oli mukana käsimatkatavaroissa Tärkeimmät työkalut oli siis tallessa. Varsinainen matkatavaralaukku jäi tulematta ja siellä olikin sitten aikalailla kaikki muut kamppeet. Laukku kotiutui vasta viikon kuluttua ja toimitus Helsingistä meille ei ihan ongelmitta ja suunnitellusti sujunut, mutta se on sitten jo ihan oma tarinansa.
Matkapäivä Åreen kesti Rikulla 17 tuntia. Ei ihan parasta mahdollista valmistautumista seuraavan päivän kisaan. Laskuhousuja lukuun ottamatta kampeet saimme haalittua kasaan. Kypärä ja selkäpanssari saatiin lainaan paikallisilta ja muita kamppeita löytyi isältä. Housut ostettiin paikallisesta urheilukaupasta. Ennen lauantain kisaa Riku ehti tekemään neljä treenilaskua. Se on vähän, mutta toisaalta mäki oli tuttu EC-reissulta. Ennen kisaa Riku oli varsin rento ja luottavaisen oloinen, Kisalasku ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Keskipätkällä lasku karkasi vähän käsistä ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Poika oli luonnollisesti pettynyt. Kisan jälkeen keskustelimme asioista ja oli ilmeistä että takki alkaa olla aika tyhjä paljosta reissaamisesta ja kisailusta. Kisatilanne on aina henkinen stressi. Kisajännitys ja latautuminen suoritukseen vaativat paljon, on selvää että jossain vaiheessa raja tulee vastaan ja pääkoppa ei ole enää täysin valmis kisasuoritukseen. Päälle fyysinen väsymys, sekä matkustamisen aiheuttama rasite, niin ei ole ihme että nuorella miehellä ei homma enää toiminut 100 % tavalla. Riku päätyi viisaaseen ratkaisuun ja päätti jättää sunnuntain kisan väliin. Oman kisaamisen sijaan hän keskittyi auttamaan pikkusiskoa. Ja hyvinhän homma toimi, Riikka nappasi parikumparekisan voiton, Sunnuntain kisan jälkeen suuntasimme kohti kotia. Reilu tuhat kilometriä autoilua ja kotona oltiin maanantain puolella klo 4.30.
Åren ylähyppy
Pääsiäsenä oli ohjelmassa kauden toiseksi viimeinen kisaviikonloppu, onneksi kotimaisemissa eli Taivalvaaran lumisilla rinteillä. Olosuhteet Taivalvaaralle olivat hyvät ja kisarinteitä oli peräti kaksi. Toinen vähän loivempi 218 m pitkä ja toinen hieman alamittainen (168 m), mutta jyrkempi mäki. Lauantain Audi Freestyle Ski Tourin kumparekisassa alle 13 ja 16 v. sarjat laskettiin loivemmassa mäessä ja pro-sarja jyrkemmässä. Eipä ole meidän freestylehiihtouralla tullut vielä vastaan vastaavaa set uppia. Kisaviikolla Riku kävi kolmena päivänä laskemassa ja oli rennolla fiiliksellä ennen kisaa. Onneksi hukassa ollut matkalaukkukin löysi tiensä perille perjantaina, joten varuste puolikin oli kunnossa. Lauantain kisan karsintalaskussa Riku otti alahypyksi korkki seiskan. Muutoin hyvä lasku, mutta korkki ei mennyt ihan nappiin. Karsinnan sijoitus oli kolmas. Finaaliin alahyppy vaihtui takaperin volttiin. Lasku oli hyvä ja alahyppy erinomainen. Suoritus riitti tiukan kisan voittoon.
Taivalvaara ja korkin loppuvaihe
Sunnuntaina oli vuorossa parikumpareet. Ne laskettiin myös pro-sarjan osalta loivemmassa mäessä. Jyrkempi mäki on sen verran kapea, että siinä ei parikumpareita voi laskea. Odotettavissa oli tiukka kisa. Helppo mäki ja tasoltaan tasaisia laskijoita. Kisa, jossa pienet toisen laskijan pienet virheet tai yksittäinen virhe usein ratkaisee voittajan. Riku eteni finaaliin jossa tuli niukka tappio, mutta loppusija kuitenkin hienosti toinen. Onnistunut ja itseluottamusta ruokkiva kisaviikonloppu.
Taivalvaaran kaksi kumpareikkoa
Nyt kisakautta ei ole enää jäljellä kuin yhden rupeaman verran. 10.-12.4. Rukalla kisaillaan freestylehiihdon suomenmestaruuksista. Kumparelaskun kisapäivä on lauantai 11. ja parikumpareiden sunnuntai 12.4. Tiistaina käydään Taivalvaaralla vielä treenaamassa. Silloin keskityttään enemmän hyppäämiseen. Torstaina suuntaamme Rukalle ja siellä on torstai-ilta ja perjantai aikaa ottaa tuntumaa kisamäkeen.
.jpg)
