EC, väliraportti

Alppien yllä

Riku on ollut reilun viikon verran reissussa. Ensimmäinen kisaviikko on takana ja on aika käydä viikon antia läpi näin koti Suomesta käsin. Niinkuin ennakkoon oli odotettavissa, on viikko ollut melkoinen "härkäviikko". Viikon sisällä viisi kilpailua ja mahtuipa väliin vielä yksi vajaan 600 km matkustuspäiväkin.

Tämän kauden Eurooppa Cup alkoi viime viikonlopulla Krisplissä. Suomen tiimi saapui perille pienen pieneen Itävaltalais kylään torstai-iltana. Perjantaina oli ohjelmassa viralliset harjoitukset. Aikaa tuntuman hakemiseen oli parin tunnin verran. Kun mäessä oli samaan aikaan noin 80 laskijaa, ei kovinkaan montaa laskua tuossa ajassa ehdi tekemään. Vaihdoimme perjantai-iltana Rikun kanssa muutaman viestin. Hän ei ollut kovin innostunut kisakumpareikosta. Hyppyrit olivat liian laakoja eli niissä ei ollut Rikun mieleen riittäväti heittoa ja hyppyrien alastulot liian lyhyitä. Eli kovinkaan isoja hyppyjä ei pystynyt hyppäämään.

Lauantaina oli ohjelmassa ensimmäinen kilpailu. Kisan alku viivästyi kovan sumun takia kolmisen tuntia. Sumu saa aikaan sen että tuomarit eivät näe koko mäkeä ja silloinhan ei laskua voi kokonaisuudessaan tuomaroida. Viivästys aiheutti sen että finaalit peruttiin eli kaikkien sijoitus määräytyi alkukilpailujen tulosten perusteella. Riku onnistui laskussaan hyvin. Hyppypisteet olivat tosin jääneet alhaisiksi vaikka pojan oma tuntemus oli että hypyt olivat hyviä. Ylhäältä Riku hyppäsi takaperin voltin krossilla (huom. sukset ristissä ilmassa, ei keulalla tai alastulossa :)) Alahyppynä loop. Kun tuon päivän tuloksia katselee niin kisailijoiden hyppypisteet olivat varsin alhaiset. Kun en paikalla ollut, niin vaikea sanoa olivatko hypyt sitten niin heikkoja, vai tuomareiden pisteystysskaala vähän hakusessa. Laskuvauhti Rikulla oli kuitenkin kohdallaan. Ajoissa hän oli koko porukan viidenneksi nopein. Lopputuloksissa sijoitus oli 18. EC-startteja Rikulla on viime vuodelta kaksi. Niissä tuli sijoitukset 24 ja 19 eli heti uran paras EC-sijoitus plakkariin.

Sunnuntain kisa saatiin vetää aikataulun mukaisesti. Rikun alkukilpailusijoitus oli 14. Eli nyt napsahti uran ensimmäinen EC-finaalipaikka. Finaaliin pääsee alkukilpailun 16 parasta. Nyt hyppypisteet olivat porukan parhaasta päästä. Ylähyppy oli Rikun omien sanojen mukaan lähes samanlainen kuin edellisenä päivänä. Nyt siitä vain tuplasti enemmän pisteitä. Alanokasta hypättyyn loopiin Riku lisäsi critical gräpin (ote kädellä vastakkaisen suksen sisäkantista). Sillä saatiin hyppykerrointa vähän nostettua ja hyppyyn lisää näyttävyyttä. Finaalissa lasku kulki taas hyvin ja loppusijoituksena 13 sija. Isoin ero kärkeen tuli laskutekniikkapisteissä.

Airolon kisamäki

Maanantaina oli vuorossa matkapäivä. Vuokra-autoilla poppoo siirtyi Sveitsin Airoloon. Paikka oli kokonaisuutenaan enemmän Rikun mieleen, niin kylä, hiihtokeskus, kuin kumpareikkokin. Kumpareikko oli todella pitkä, 265 m. Esim. Rukalla Battery run on n. 210 m. Laskut olivat ajalliseti muutaman sekunnin pidempiä ja kun mäki vielä oli hieman vajaan 2000 m korkeudessa, olivat laskut fyysisesti normaalia raskaampia. Yhden treenipäivän jälkeen ohjelmassa oli tiukka kolmen päivän kisaputki. Ensimmäisen kisan karsintalasku onnistui Rikulta todella hyvin. Nyt ylähyppy vaihtui korkki seiskaksi krossilla (kaksi kierrettä=720 astetta vaaka ja pystyakselin välissä, sukset ristissä). Alhaalta sama hyppy kuin Itävallassa. Finaalilasku ei sujunut ongelmitta. Lasku oli lähtenyt vähän lapasesta. Loppusijoitus kuitenkin hienosti 13. Muillakin oli ongelmia. Kisan jälkeen Riku vähän harmitteli sitä että todella hyvä sijoitus olisi ollut otettavissa hyvällä peruslaskulla.

Airolon 

Torstain kisapäivä oli Rikulle tähän astisista kisoista vaikein. Ongelmia ylähypyssä ja laskemisessa. Sen tarkempaa tietoa en pojalta saanut ulos, ei meinaan ollut kisan jälkeen parhaalla mahdollisella juttutuulella. Sijoitus kuitenkin 23, eihän se nyt mitenkään huono ole. Mutta olipa sijoitus mikä tahansa, niin jos Riku ei omaan laskuunsa ole tyytyväinen, niin hän tuo sen varsin selvästi esiin. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa viestittelyn mm. Facebookin tai WhatsApp:n kautta. Näppäimistö savuten vaihtelimme (poika, äiti ja isä) viestejä pitkin iltaa. Rikun fiilis oli että hän on ihan paska laskemaan ja hyppäämään. Vastaavissa tilanteissa reaktio voisi olla että haluaa laittaa kamat myyntiin. Rikulla se oli päinvastainen. Lukio pitäisi lopettaa, jotta ehtisi treenaamaan paljon enemmän ja sitä kautta oppisi laskemaan. Ilta meni meillä vanhemmilla "etäpsykologeina". Ehkä kehissä alkoi olla jo niin henkistä, kuin fyysistäkin matkaväsymystä. Edellispäivän kisan jälkeen odotusarvo oli varmaankin noussut selvästi aiempaa korkeammalle. Ja kun tuli pieni notkahdus, tuntui se lähestulkoon maailmanlopulle. Valoimme itseluottamusta ja minä isänä pystyin hyödyntämään omia kokemuksiani joita on mukaan tarttunut pitkällä kilpaurheilu-uralla. Niin kilpaurheilussa kuin elämässä muutoinkin, joutuu välillä ottamaan askeleen taaksepäin päästäkseen kaksi askelta eteenpäin.

Kotona jännityksellä odotettiin mitä perjain kisa tuo tullessaan. Kisapaikalla oli sadellut lunta reippaanlaisesti torstaina ja perjantaiaamuun mennessä sitä oli ehtinyt kertyä jo kuutisenkymmentä senttiä. Mäki oli siis todella pehmeä ja kummut kasvoivat isoiksi. Ennakkoon ajatellen se sopisi Rikulle. Talvi on täällä kotimaisemissakin ollut runsas sateinen ja isoilla +  pehmeillä kummuilla on laskettu paljon. Ja Rikun laskutekniikka on niissä oloissa toiminut hyvin. Alkukilpailulasku onnistui Rikulla erittäin hyvin, sijoituksena kahdeksas tila. Pientä epävarmuutta pääkoppaan tuonut korkkiseiska oli vaihdettu paljon varmemmin toimivaan krossi bäkkäriin. Hypyt olivar puhtaita ja laskutekniikkapisteetkin reissun parhaat. Edellispäivän itseluottamuksen säröily oli poissa ja pienen viestittelyn perusteella aistin fiiliksen olevan kohdillaan. Finaalilasku sujui aika samaan tyyliin. Sijoitus upeasti kuudes. Pakko myöntää että tulosviestin saadessani kylmän väreet kulkivat kehon läpi. Hieno palkinto pojalle kovasta työnteosta. Ja osoitus hyvästä henkisestä kantista, sekä siitä että hommat etenevät oikeaan suuntaan. Henkisesti tiukalla hetkellä pystyi venymään huippusuoritukseen. Viimeisen parin vuoden aikana Riku on osoittanut olevansa kova kilpailija. Huonoa kisapäivää ja kovaa pettymystä, on aina seurannut hyvin tai erittäin hyvin onnistunut kilpailu. Tärkeä ominaisuus niin kilpaurheilussa, kuin elämässä yleensäkin. Ja kyllähän hyvät tulokset antavat myös meille vanhemmille lisäpontta lasten harrastusten tukemiseen. Vaikka toki tätä tehtäisiin vaikka tulokset olisivat huonompiakin. Mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi. Yhdessä eletään, yhdessä tehdään. Hienoja kokemuksia, elämyksiä ja muistoja tarttuu puseroon puolin ja toisin.

Offaria tutkailemassa Airolossa.

Tänään lauantaina Suomen joukkue siirtyy Italian puolella. Yksi yö vierähtää Varesen kaupungissa, vähän Milanosta pohjoiseen. Sunnuntaina on vuorossa siirtyminen seuraavaalle kisapaikalle eli Chiesa in Valmalencoon. Siellä on maanantaina ohjelmassa treenipäivä. Kisat lasketaan tiistaina ja keskiviikkona. Nyt on siis kaksi päivää aikaa palautella ja latailla akkuja. Tulee varmasti tarpeeseen. Tuossa alla perjantain finaalilasku.


-petri-

Eurooppa Cup - kiertue

Tänään on torstai. Riku lähti eilen Eurooppa Cup kiertueelle. Eilen illalla oli lento Helsinkiin Jäälin keisareiden eli "world famous Hattaja brothers" kanssa :) Pojat oli yötä Hki-Vantaan lentokentällä hotellissa. Tänään aamulla oli lento Milanoon. Milanosta matka on jatkunut parilla vuokra-autolla. Laskijoita Suomen tiimissä tällä EC-turneella on yhdeksän. Kuusi miestä ja kolme naista. Matkassa on kaksi valmentajaa eli Eemeli Kallas ja Ilkka Wright. Keski-Euroopan EC-kiertue on kokenut viime hetken muutoksia. Ranskan kahden eri keskuksen kisat on peruttu ja Sveitsin kisa siirretty eri keskukseen. Alkuperäinen turnee oli varsin tiivis, seitsemän kilpailua 13 päivässä. Muutosten myötä se on vielä pari päivää tiiviimpi! Kisoja on siis todella tiukalla tahdilla. Reissusta on tulossa varmasti raskas niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Mutta kisoja vartenhan sitä töitä tehdään ja ne ovat se syy minkä takia Riku kumparelaskua harrastaa.

Taivalvaaran takamaastossa

Reissuun valmistautuminen meni hyvin. Viime viikonloppuna hiottiin laskua kotimaisemissa eli Taivalvaaralla. Hieman treenaamista häiritsi hillitön lumen tulo. Pe-la aikana uutta lunta tuli kolmisen kymmentä senttiä. Ja kun mäki oli edellisen lumisateen jäljiltä pehmeä, niin nyt oli siis vielä pehmeämpää. Mäen kunnossapito on ollut työlästä ja allekirjoittanut on saanut heiluttaa lapiota ja lanailla mäkeä enemmän kuin riittävästi. No runsas lumen tulo on positiivinen ongelma. Paljon pahempi olisi jos sitä ei sataisi tai että sade ulisi vetenä niinkuin eteläisemmässä Suomessa. Vaikka lunta oli haitoiksi asti, saatiin suunnitellut asiat tehtyä ja Rikun lasku kulki hyvin. Sunnuntai aamuna käytiin myös nauttimassa tuosta runsaasta ja kevyestä lumesta, jota myös puuteriksi. pow powksi tai putikaksi kutsutaan. Taivalvaaralta löytyy kelpo pätkiä metsäoffarin laskemiseen. Puusto on harvaa ja jyrkyyttä löytyy. Pituutta laskuilla saisi vain olla enemmän. Parhaat paikat ovat hieman sivussa rinteistä ja siten säilyvät laskemattomina pitkään. Hissillä ja pienellä hiihtämisellä ovat kuitenkin helpohkosti saavutettavissa. Kaikin puolin  hyvillä mielin Riku suuntasi kohti yhtä isoa ura-askelmaa.

Milanosta joukkueen matka on jatkunut kohti Itävallan Krisplin kylää, joka on aivan Salzburgin naapurissa. Sieltä löytyy Gaissau-Hintersee hiihtokeskus, jossa ensimmäiset EC-kisat pidetään. Keskus ei ole Keski-Euroopan mittapuulla iso. Eikä rinteiden määrässä kyllä pärjää isoimmille keskuksille Suomessakaan, mutta korkeuseroa on enemmän kuin Suomessa missään eli n. 700 m. Krisplissä on single formaatin kisat la 24.1. ja su 25.1. Tätä näin torstai-iltana kirjoitellessa tiimi on vielä matkalla kisapaikalle. Treenaamiseen jää siis yksi päivä eli perjantai.

Itävallasta matka jatkuu heti sunnuntain kisan jälkeen Sveitsiin. Kisapaikka siellä on Airolo. Airolo sijaitsee n. 100 km Zurichistä etelään, lähellä Italian rajaa. Myöskään Airolo ei ole iso keskus, mutta korkeuseroa löytyy reilut 1000 m ja rinteet ovat pääasiassa punaisia ja mustia eli jyrkkää laskettavaa löytyy. Airolossa kisapäivät ovat 28.-30.1. eli peräti kolme kisaa peräkkäisinä päivinä! Siellä myös lasketaan kaikki kisat perinteisellä single formaatilla. Eka viikko tulee siis olemaan todella rankka, viisi kisaa viikon sisään...

Viimeinen kisapaikka on Italian Chiesa in Valmalenco. Alun perin Italiassa ei pitänyt olla kisaa, mutta kun Ranskan Megeven kisa peruuntui, tuli Valmalenco tilalle. Varmistus korvaavan kisan järjestymisestä tuli vasta tänään. Hienoa että uusi paikka kisoille löytyi. Valmalencossa lasketaan maaliskuulla junnujen MM-kisat. Kooltaan Valmalencon hiihtokeskus on samaa kategoriaa Airolon kanssa. Täällä kisakumpareikko on koko turneen jyrkin ja samalla haastavin. Kisat Valmalencossa lasketaan 3.-4.2. Eli Airolon kisojen jälkeen on kolme välipäivää. Myöskään täällä ei lasketa parikumpareformaatilla. Eli koko Keski-Euroopan kiertueella ei ole yhtään dualia. Alkuperäisessä kalenterissa niitä oli mukana, mutta kisapaikkojen vaihtumisen myötä ne ovat poistuneet. Mutta mikäpä siinä, pääasia että korvaavat kisapaikat löytyivät.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat Rikulla siis työntäyteiset. Autossa istumista noin 1700 km ja paljon laskemista. Mutta EC-kiertue on ollut Rikun haave ja tavoite jo pidemmän aikaa. Tälle kaudelle sille pääsy oli yksi tärkeimmistä tavoitteista. Nyt siis on otettu yksi tärkeä askel uralla kohti suurempia tavoitteita. Tärkeintä reissussa on saada hyviä kisastartteja, oman tason mukaisia suorituksia ja arvokasta kokemusta tulevia vuosia varten.

-petri-

Rukalla 11.1.2015

Epäonnistuminen ja onnistuminen

Rikun kisakausi on nyt avattu. Viime viikonloppuna Rukalla laskettiin Audi Freestyle Ski Tourin avauskisat varsin arktisissa olosuhteissa. Ruka on varsin tuulinen paikka. Peruskeli on 10 ja 10. Eli kymmenen astetta pakkasta ja 10 m/s tuulta. Kisaviikonlopun ajan tuuli oli 14-20 m/s välillä. Kun pakkastakin oli lauantaina -16 ja sunnuntaina -19, niin keli oli sanalla sanoen jäätävä. No kisat kuitenkin saatiin vietyä läpi sujuvasti ja järjestelyt toimivat, eikä kukaan, ainakaan tietääkseni, paleltunut. Suomalaisten lisäksi mukana oli ryhmä Venäläisiä laskijoita, joista osa tuli Rukalle valmistautumaan Eurooppa Cup kiertueelle.

Rukan kumpareikko eli Battery run osoittautui jälleen haastavaksi. Kummut olivat isot ja pakkasen jäljiltä, ei nyt jäiset, mutta kovat. Niinkuin tämän postauksen otsikko kertoo, oli Rikun viikonloppu kaksijakoinen. Lauantain kisa ei mennyt Rikulla putkeen. Karsintalaskussa oli ongelmia ylähypyn jälkeen. Pienen ylimääräisen mutkan kautta Riku kuitenkin pääsi maaliin asti. Sijoituksena viides. Positiivista oli että Riku hyppäsi kisalaskussa ensimmäistä kertaa korkki seiskan. Finaalissa sama ongelma toistui ja lasku päättyi ulosajoon. Molemmissa laskuissa ongelma oli sama. Kovalla vauhdilla ylähyppyyn (takaperin voltti), joka suuntautui hieman vinoon. Vauhdin haltuunotto ensimmäisissä kummuissa ei onnistunut ja homma karkasi lapasesta. Kuka Rikun tuntee, tietää että epäonnistumisen jälkeen hän ei ole parasta juttuseuraa ;) No pienen rauhoittumisen jälkeen saimme käytyä asiat läpi ja analysoitua kisalaskut videolta. Sen pohjalta valmistauduttiin seuraavaan päivään

Lauantaina kisaa edeltävä treeni meni mukavasti. Riku päätti helpottaa alahyppyä eli korkki seiska pois ja looppi tilalle. Karsintalasku sujui ongelmitta. Varmalla laskulla neljäs tila. Kello kertoi että sijoituksen parantamiseksi pitäisi laskuvauhtia hieman nostaa. Eli finaalin taktiikkana vetää muuten samallalailla, mutta vauhdikkaammin Kuitenkin niin, että lasku pysyy kontrollissa. Taktiikka onnistui. Molemmat hypyt onnistuivat hyvin, varsinkin alahyppy oli erinomainen. Lasku pysyi kaikin puoli kasassa ja karsintalaskun ajasta lähti reilun sekunnin verran aikaa pois. Loppusijoitus hienosti toinen. Näin plakkarissa on ensimmäinen palkintopallisijoitus miesten sarjassa. Tästä on hyvä jatkaa kautta eteenpäin.

Palkintopallilla: vas. Riku, kesk. Topi Kanninen, oik. Evgeny Gedrovich

Tällä viikolla pidetään muutama päivä taukoa kumpareiden laskemisesta. Annetaan kehon ja mielen palautua. Viikon päästä on lähtö Eurooppa cup kiertueelle ja siellä on tarkoitus olla hyvässä tikissä. Eilen käytiin kuitenkin rinteessä, mutta laskettiin pelkästään "tasaisen" rinteen puolella ja hiottiin leikkaavaa rinnekäännöstä. Viikonloppuna on tarkoitus palailla kumpareikkoon. Määrällisesti ei varmasti lasketa paljon, mutta sitäkin laadukkaammin, kaikkiin suorituksiin hyvin keskittyen. Sekaan mahtuu vielä pari kehoa herättelevää fysiikkatreeniä. Eurooppa cup reissusta lisää seuraavassa kirjoituksessa. Alla finaalilasku sunnuntain kisasta.

-petri.

Kisakausi alkamassa

Taivalvaara uuden vuoden aattona.

Joulu tuli ja meni, samoin vuoden vaihde. Vietimme joulun kotona. Tapanina suunnattiin muutamaksi päiväksi Savoon, josta perheen vanhemmat ovat kotoisin. Reissuun ei otettu suksia mukaan eli otettiin ihan levon ja akkujen latailemisen kannalta. Taukoa laskemisesta tuli neljä päivää. Reissu osui sikäli sopivaan rakoon, että Taivalkoskella oli kovat pakkaset ja niiden takia olisi laskupäiviä jouduttu jättämään väliin joka tapauksessa.

Pienen tauon jälkeen hommia on paiskittukin ihan olan takaa. Pari laskupäivää kotimäessä ja neljän päivän nuorten olympiavalmennusryhmän/Skill Teamin leiri Rukalla 2.-5.1. Rikun suorittaminen on mennyt oikeaan suuntaan koko rintamalla. Hyppääminen on viimeisten viikkojen aikana parantunut selvästi. Takaperin voltti alkaa olla varmalla pohjalla, looppi on kulkenut hyvin koko ajan ja korkkiseiska on alkanut napsumaan hyvin alas. Riku on hypännyt jo hyviä korkkeja myös kokonaisissa laskuissa. Katsotaan joko se on kisahyppynä kauden ensimmäisissä kisoissa, jotka ovatkin jo tällä viikolla Rukalla. Mutta ei oteta sen suhteen paineita, vaan korkki on mukana kisalaskuissa siinä vaiheessa kun Riku kokee olevansa valmis.

Taivalvaara uuden vuoden aattona

Rukan leirillä olosuhteet olivat haastavat. Mäkihän on jyrkkä ja kummut ovat tällä hetkellä isot. Eka päivinä mäki oli pehmeä, mutta parina viimeisenä päivinä lumi alkoi kovettua ilman pakastumisen myötä. Isoimmat ongelmat Rikulla oli, Maailman Cupin aikaisten treenien tapaan, ylähypyn jälkeisessä osassa. Haastetta oli saada lasku hallintaan isohkon ylähypyn jälkeen. Varsinkin parin tiukan treenipäivän jälkeen, kun keho ja mieli eivät enää olleet parhaassa terässä. Leirin lopuksi oli ohjelmassa kaksi kisanomaista laskua. Niihin Riku sai kaivettua taas hyvän tsempin päälle ja molemmat olivat leirin parhaita siivuja. Vauhtikin alkaa olla kohdillaan. Viimeinen lasku oli n. 22,5 s luokkaa. Se on Rukan mäessä jo sen verran hyvä aika, että riittäisi jo vaikka Maailman Cup karkeloissa. Vuosi sitten Rukan MC-kisan finaalissa (16 parasta) suurin osa laskijoista laski 22-23 s sisään. Vaikka laskuvauhti alkaakin olla jo vertailukelpoinen "isojen" miesten kanssa, on laskutekniikassa ja hypyissä vielä töitä tehtävänä että Riku on valmis samalle viivalle maailman parhaiden kanssa, mutta suunta on oikea.

Taivalvaara uuden vuoden aattona

Kisakausi tosiaan alkaa tulevana viikonloppuna. Rukalla lasketaan kaksi Audi Freestyle Ski Tourin osakilpailua. Ne on Rikulle ensimmäiset AFST- kisat pro-sarjassa (miesten sarja). Varsinaisia sijatavoitteita ei ole. Tärkeintä on saada ehjiä, oman tason mukaisia suorituksia. Kisat toimivat samalla hyvänä valmistautumisena Eurooppa Cupin koitoksiin. EC-turneelle pääsy on ollut yksi kauden päätavoitteista ja se on nyt virallisesti jo varmaa. Riku on valittu EC-ryhmään ja reissuun lähtö on edessä 22.1. Mutta palataan siihen sitten tuonnempana. Nyt palautellaan leirin rasituksista. Keskiviikkona käydään hiomassa laskua Taivalvaaralla ja perjantaina palataan taas Rukalle valmistautumaan kisakauden avaukseen.

Lopussa pari videota. Ensimmäisessä kokonainen lasku kotimäessä (ensimmäisiä kokonaisia korkilla). Toisena Rukan leirin viimeinen siivu.

-petri-