Rikun tammi-helmikuun Eurooppa cup reissun aikaan tuli mieleen asia, josta voisi kirjoittaa. Se on kisajännitys. Ja nimenomaan se jännitys, mitä me vanhemmat koemme, kun omat lapset kilpailevat.
Omalta kilpaurheilu-uralta on vielä hyvin muistissa se fiilis, kun startti lähestyy ja kropassa on jännityksen tuntua. Fiilis on aikalailla samanlainen kun oma lapsi seisoo starttipaikalla. Luonnollisesti sitä toivoo, että hän suoriutuu laskustaan oman tasonsa mukaisesti. Kukapa sitä huonoa suoritusta jälkikasvulleen toivoo. Sekin on hyvässä muistissa, miltä kilpailusuorituksessa epäonnistuminen tuntuu. Toisinaan vertaus maailman lopusta ei ole kovin kaukaa haettu. Voisi ajatella, että se on vain urheilua ja maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita, mutta epäonnistumisen hetkellä sellaiset ajatukset eivät, ainakaan omalla kohdalla ja luulenpa ettei Rikunkaan kohdalla, lohduta pätkääkään. Oikein asennoitunut kilpaurheilija tekee työtään vain ja ainoastaan onnistuneet kisasuoritukset mielessään. Jos siihen päämäärään ei pääse, niin se on pettymys. Pettymyksen suuruus sitten on suhteessa tavoitteen eteen tehdyn työnmäärään ja kuinka pahasti tavoitteesta on jääty. On sitten urheilijan luonteesta ja tukijoukoista kiinni, miten pettymys käsitellään ja miten siitä päästään yli, ilman että se näkyy negatiivisesti kun on seuraavan kisastartin aika. Oikein käsiteltynä pettymys on mahdollista kääntää voimavaraksi.
Eka kisat ulkomailla. Bygsiljum, Ruotsi 2011
Pienen harharetken jälkeen taas otsikon mukaiseen asiaan. Jos oli EC matka Rikulle uusi kokemus, sitä se oli myös meille vanhemmille. Olen itse ennen noita kisoja ollut joka kerta paikan päällä katsomassa kun Riku kilpailee. Nyt väliin jäivät myös kisaa edeltävien treenien näkeminen ja lapsen fiiliksen aistiminen. Toki kisoja edeltävän illan viestittelyn kautta jotain fiiliksistä oli aistittavissa. Kisapäivien aikataulu oli meillä kotonakin suurin piirtein selvillä. Pakko myöntää että iltapäivät olivat jännityksen sekaista tulosten odottelua. Varsinkin ensimmäisen kisan aikaan oli olo todella jännittynyt. Lasten harrastus on meillä perheen yhteinen juttu ja tavallaan enemmän kuin harrastus. Sanoisiko että elämäntapa, johon suhtaudutaan intohimolla. Meillä viikkojen sisältö rytmittyy pitkälti harjoitusten ja kilpailujen perusteella. Hommia tehdään suurella tunteella ja tiiviinä tiiminä. Lapset tekevät varsinaisen työn, mutta me vanhempina tuemme harrastusta kaikin mahdollisin keinoin. Välillä mennään tukka putkella ja aika ajoin takki on aika tyhjä. Mutta kliseisesti sanoen päivääkään en vaihtaisi pois. Yhteiset kokemukset, tunteiden vuoristorata, iloiset ilmeet, pettymyksen purkaukset, niistä jää varmasti elinikäiset muistot niin lapsille, kuin meille vanhemmillekin. En keksi mitään asiaa, joka olisi antoisampaa kuin yhteinen tekeminen omien lasten kanssa. Toki toisinaan vähän harmittaa kun aika ja virta ei tahdo riittää joihinkin omiin harrastuksiin, mutta aikansa kutakin. Olen ehtinyt itseäni toteuttaa ihan riittämiin ennen lasten syntymää ja jossain vaiheessa aikaa taas vapautuu, kun lapset kasvavat meidän ympyröistä pois.
Eka kertaa SM-kisoissa palkinnoilla 2011.
Lapsen puolesta jännittäminen ei aina liity pelkkään kisasuoritukseen. Kumparelasku on vauhdikas laji, jossa loukkaantumisriski on kohtalaisen suuri. Paradoksaalista kyllä, riski pahemmille loukkaantumisille taitaa olla suurempi mitä paremmalla tasolla mennään. Vauhdit kasvavat, hypyt vaikeutuvat ja niiden ilmavuus on suurempi. Mitä kovempi vauhti, sitä isommat voimat kaatumisen hetkellä vaikuttavat. Sehän on ihan perusfysiikkaa. Eli riski vakavammille loukkaantumisille kasvaa. Minnalla EC-reissun aikainen jännitys oli pahimmillaan Italian ensimmäistä kisaa edeltäneenä iltana ja kisapäivänä. Rikuhan kaatui treeneissä ja sai omasta polvesta päähänsä. Varmasti tuo tapaturma ja esiin noussut tietoisuus loukkaantumisriskistä lisäsivät Minnan jännitystä. Kukapa äiti (ja isä) sitä ei lapsensa turvallisuuden puolesta pelkäisi?
Kisarinteen juurelle. Voss, Norja 2013
Seuraavat kisat saadaan taas jännittää paikan päältä, kun suuntaamme Jyväskylän Scandinavian ja Eurooppa cupin kisoihin koko perheen voimin. Ja hyvä niin. Paikan päällä jännittäminen on monin verroin mukavampaa kuin kotona. Mutta oletus valitettavasti on, että pikkuhiljaa kotona jännitettävien kisojen määrä vain lisääntyy.
EC:n jälkeistä treenitaukoa alkaa olla takana reilut kaksi viikkoa. Rikun arki on pyörinyt tuttuun tapaan laskemisen ja opiskelun ympärillä. Pojan tuntevat arvaavat varmaan kumpiko noista on maistunut paremmin. No opiskelu hommatkin on hoidettu ja reissun takia rästiin jääneet kokeet suoritettu. Motivaatio treenaamiseen on kova. Halu tulla entistä paremmaksi on onnistuneen EC-reissun myötä vain kasvanut.
"Bäkkäri" Taivalvaaran ilmatilassa
Olosuhteet Taivalvaaralla ovat tuttuun tapaan olleet kohdillaan. Sää on täällä meilläkin ollut poikkeuksellisen lämmin. Välillä lämpötila on ollut plussan puolella ja onpa taivaalta tipahdellut vesipisaroitakin! Luulenpa että helmikuussa todennäköisyys reilun kolmenkymmenen asteen pakkasille on suurempi kuin vesisateella. Mutta lunta meillä piisaa vaikka hanget ovatkin painuneet ja puuterikelit ainakin hetkeksi takana päin. Lumimäärän virallinen lukema taitaa olla 80 cm hujakkeilla. Lämpimät kelit tekivät kuitenkin kumpareikostamme jäisen. Sinällään sillä on hyvätkin puolensa. On tärkeää päästä treenaamaan erilaisissa olosuhteissa. Tämä talvi on pitkälti laskettu pehmeissä kumpareikoissa. Lunta kun on sadellut niin paljon. Treenit kotimäessä ovat menneet hyvin. Laskeminen treenistä toiseen on ollut mallikasta ja hyppääminenkin hyvällä tasolla. Ainoa asia joka ei ole lähtenyt oikein toimimaan, on korkkiseiska. Ongelma on hypyn lähdössä, joka tahtoo olla liian räväkkä. Mutta ei oteta sen suhteen liikaa stressiä. Se alkaa kulkemaan kun sen aika on. Muu hyppääminen on kuitenkin kauden aikana mennyt hyvin eteenpäin.
Flat spin 3 critical gräpillä
Sunnuntai-iltana kotiuduttiin Jyväskylästä. Laajavuoren kumpareikossa laskettiin kolme tiukkaa leiripäivää (yhteensä seitsemän treeniä). Leiri oli nuorten olympiavalmennusryhmän ja Skill Teamin yhteinen, koutsina kova kovempi Kallas :) Kumpareikko oli hyvässä tikissä. Sää oli koko leirin ajan lämpimän puolella eli mäki oli pehmeä. Ja kummut sitä myötä kasvoivat varsin isoiksi. Rikun lasku kulki leirillä todella hyvin. Toki loppua kohti alkoi väsymys painamaan, mutta väsyneenäkin poika sai tehtyä hyviä laskuja. Leirin ehkä tärkeintä antia olivat laadukkaat kokonaiset laskut kisahypyillä. Ja kun seuraavat kisat lasketaan samat mäessä vajaan kahden viikon päästä, niin oli hyvä saada tuntumaa kisamäkeen ja hyvä luotto omaan tekemiseen.
Laajavuoren kumpareikko
Riku Taivalvaaran seikkailupuistossa
Yhteistyörintamalla saimme hyviä uutisia. Taivalkosken kunta lähti tukemaan Rikua. Meille sillä on iso merkitys. Tuo yhteistyön tuoma lisäresurssi varmistaa sen että loppukausi saadaan vietyä läpi suunnitellusti. Iso kiitos kunnan päättäjille! Teemme parhaamme että TAIVALKOSKI saa kauttamme positiivista näkyvyyttä. Kunnassamme on panostettu paljon liikuntaolosuhteiden kehittämiseen ja kunnossapitoon. Pieneksi paikkakunnaksi lajitarjonta on laajaa ja olosuhteet laadukkaat. Vai mitä sanotte näistä liikuntapaikoista: Taivalvaaran hiihtokeskus (laskettelurinteitä, hyppyrimäkiä, upea maastohiihtostadion) aivan kuntataajamassa, melontakeskus koskimelontaratoineen, Taivalvaaran seikkailupuisto (kiipeilyseinä, seikkailuratoja, köysilaskeutumista ja -liukuja), frisbeegolfpuisto (18- ja 9-väyläiset radat), jousiammuntaa, urheilukenttä, sisäkiipeilyseinä, kalliokiipeilyä, tennis- ja beachvolleykenttiä jne. Kunnassamme järjestetään vuosittain useita kansallisia ja myös kansainvälisiä kilpailuja. Esimerkiksi vielä tänä talvena Taivalvaaralla kisataan koiravaljakoiden SM-kisat, Metsätaito SM-kisat, veteraanien MM-kisat mäkihypyssä ja yhdistetyssä, maastohiihdon FIS-kisat ja kumparelaskun Audi Freestyle Ski Tour. Ja viime kesänä pidettiin SM-kisat kolmessa eri koskimelonnan muodossa. Vaikka Taivalkoski ehkä parhaiten tunnetaan Kalle Päätalosta ja kulttuurista, niin voidaan sanoa että olemme myös liikuntapitäjä.
Nyt hiotaan laskua puolitoista viikkoa ja sen jälkeen on edessä taas tiukka kisarupeama. Tärkeintä ei enää ole tehdä määrällisesti paljon töitä, vaan löytää laskuun sopiva herkkyys ja tehdä laadukkaita, kisanomaisia harjoituksia. 7.-8.3. on ohjelmassa Scandinavian cup ja 10.-11.3. Eurooppa cup Laajavuoressa, sekä 15.-16.3. Eurooppa cup Ruotsin Åressa. Eli kymmenen päivää ja kuusi kilpailua. Alla yksi treenilasku Laajavuoren leiriltä.
Viime bloggauksessa käytiin läpi Eurooppa Cup - kiertueen alkua ja jäätiin tilanteeseen jossa turnee oli siirtymässä Italian puolelle. Tässäpä Chiesa in Valmalencon anti ja vähän yhteenvetoa koko reissusta.
Suomen tiimi siirtyi Valmalencoon viime sunnuntaina. Ensimmäinen treeni kisakumpareikossa oli ohjelmassa maanantaina. Oli jo ennakkoon tiedossa että mäki tulisi olemaan koko Eurooppa Cup kiertueen vaikein ja samalla vaikein kisamäki missä Riku on laskenut. Mäki on todella jyrkkä ja nyt se oli vielä jäinen ja kummut pieniä. Rikulla sattui lipsahdus ensimmäisessä treenissä. Valmentajat olivat varoitelleet että ylähyppyriin pitää tulla riittävän hiljaa. Riku oli ehtinyt jo muutaman laskun vetämään, kunnes sattui virhearvio. Hän tuli ylähyppyriin liian kovaa ja takaperinvoltista tuli liian iso. Hypyn jälkimainingeissa Riku sai polvesta naamaansa ja treeni oli siltä osin taputeltu. Illalla oli naama hellänä ja päänsärkyä. Ja ymmärettävästi fiilis ei ollut ihan parhaasta päästä.
Ensimmäinen kisapäivä oli tiistaina. Kisa-aamun treeneissä Riku oli löytänyt tuntuman mäkeen. Mutta karsintakisassa edellispäivän virhe toistui. Vauhtia ylähypyriin tullessa oli hieman liikaa ja lasku päättyi kaatumiseen. Nyt sattui vähän kylkeen. Reissun ensimmäinen DNF Rikulle. Mäki osoittautui muillekin haastavaksi. Keskeyttäneitä miesten sarjassa oli kymmenkunta molempina kisapäivänä.
Reissun viimeinen kisa oli ohjelmassa keskiviikkona. Karsinnassa Riku onnistui tekemään hyvän laskun. Sijoitus 11. Finaalissa alku sujui erinomaisesti, mutta keskipätkällä vauhti oli päässyt liian kovaksi ja lasku lähti hallinnasta. Sijoitus kuitenkin 13. Luonnollisesti Riku ei ollut tyytyväinen kun ei saanut lopettettua Keski-Euroopan kiertuetta onnistuneeseen laskuun, mutta sijoitus oli kuitenkin hyvä. Viimeisen kisan jälkeen Suomen joukkueella oli pari päivää aikaa lomailla ennen kotiinpaluuta joka oli lauantaina.
Rikulle EC-kiertue Keski-Euroopassa oli kliseisesti sanottuna opintomatka. Ensimmäiset kisat Pohjoismaiden ulkopuolella, ensimmäiset kisat ilman että jompikumpi vanhemmista on mukana ja ensimmäinen reissu jossa kisapaikat vaihtuvat tiiviseen tahtiin. Ennen kauden alkua olimme yhteisesti asettaneet tavoitteeksi paikan EC-kiertueella ja siellä kaksi finaalipaikkaa eli sijoitusta16 joukkoon. Riku on menestynyt ennakko-odotuksia paremmin. Nyt plakkarissa on neljä finaalipaikkaa ja EC-kisoja on tälle kaudella jäljellä vielä neljä, joista ainakin kahteen Riku varmuudella starttaa. EC-kisat osoittivat että omalla peruslaskulla, jossa voi olla pieniä virheitäkin, Rikun taso on sijoilla 10-15 ja todella hyvällä laskulla selvästi kymmenen joukossa. EC toimii hyvänä mittarina omasta tasosta ja laskurutiinista. Samalla saa arvokasta kokemusta isommissa kisoissa kisaamisesta, sekä pääsee laskemaan uusissa paikoissa ja uudenlaisissa olosuhteissa. Tulokset osoittavat että kova harjoittelu on tuottanut tulosta ja Riku on ottanut ison askeleen eteenpäin. Kiertueen jälkeen fiilikset niin laskijalla, kuin meillä vanhemmillakin ovat hyvät. Tästä on hyvä jatkaa työntekoa.
Riku kotiutui eilen (lauantai) illalla ja tänään kävimme jo Taivalvaaralla laskua hiomassa. Lumisateiden ja tuulisten päivien jäljiltä kummut olivat pieniä ja pehmeitä. Tuollaisiin oloihin en ole Rikulta aiemmin niin hyvää laskemista nähnyt mitä hän tänään treeneissä esitti. Laskeminen erilaisissa oloissa on selvästi tehnyt laskulle hyvää ja taas on otettu askel oikeaan suuntaan. Nyt jatketaan harjoittelua kotioloissa. Seuraava reissu on Jyväskylään, jossa on ohjelmassa Nuorten Olympiavalmennusryhmän ja Skill Teamin leiri 20-22.2. Leiri pidetään Laajavuoressa. Seuraavat kisat ovat ohjelmassa juuri Laajavuoressa 7.-8.3. jolloin lasketaan Skandinavian Cupin kisat. Samassa paikassa jatketaan Eurooppa Cupin merkeissä 10.-11.3. Sen jälkeen kisaohjelma on Rikun osalta vielä vähän auki.
