Kisakausihan on jo takana, mutta kausi vielä jatkuu treenaamisen merkeissä. Taivalvaaralla on olosuhteet vielä hyvällä mallilla. Parasta-aikaa olemme Rukalla nuorten olympiavalmennusryhmän ja Skill Teamin leirillä. Mäki on täälläkin hyvässä kunnossa ja kelikin aurinkoinen. Kyllä passaa treenailla! Tähän aikaan vuodesta on hyvä alkaa hiomaan uusia asioita. Pitkän kauden jäljiltä laskutuntuma on erinomainen ja enää ei ole esim. kisojen tuomia paineita, jotka voisivat harjoitteluun vaikuttaa. On hyvä saada jonkinlainen tuntuma uusista asioista pääkoppaan muhimaan. Kun sitten syksyllä varsinainen uusi kausi alkaa, on pohjalla jonkinlainen liikemalli jota lähteä jalostamaan.
Ruka ja hieno kevät sää.
Tehdäänpä pientä yhteenvetoa kaudesta, vaikka se nyt ei varsinaisesti siis olekaan ohi. Heti alkutalvesta oli nähtävissä että treenikaudella hyvin parantunut fysiikka edesauttaa laskemista. Laskuvauhti oli selvästi aiempaa parempaa ja laskutekniikkakin mennyt eteenpäin. Vesihyppyrillä tehty työ näkyi puhtaampina hyppyinä. Veteen Riku hyppäsi varsin paljon korkkeja, mutta se ei oikein lumella lähtenyt kulkemaan. Sitä kyllä hypättiin treeneissä pitkin kautta ja muutamassa kisassakin, mutta ihan kunnon kisahyppyä siitä ei vielä tälle kaudelle tullut. Mutta hyviäkin korkkiseiskoja on sekaan mahtunut ja luotto siihen että ensi kaudella se alkaa kulkemaan on kova.
Loop 3 truck driver gräpillä Taivalvaaralla
Kotimaisemissa Taivalvaaralla kumpareikko saatiin kuntoon jo ennätysaikaisen eli 13.11. Siitä asti on laskua saatu hinkata hyvissä olosuhteissa ja kausi jatkuu edelleen. Oletus on että kumparelaskukausi Taivalvaaralla on tänä vuonna yli puoli vuotta. Rikun kauteen on mahtunut todella paljon laskemista, reissaamista ja kilpailemista. Rikulla kisakausi sisälsi yhteensä 22 kilpailua, joista 12 ulkomailla, viidessä eri maassa. Mukaan mahtui yhteensä 11 Eurooppa Cupin osakisaa, kaksi juniorien MM-kisaa ja kolme Skandinavian cupin kisaa. Maalis-huhtikuussa, reilun kuukauden aikana oli yhteensä 13 kilpailua. Kova kisatahti ja reissaaminen alkoi näkyä maaliskuun loppu puolella, mutta siitä huolimatta huhtikuun neljä kisaa menivät hyvin.
"krossi kolomonen"
Tuloksen teon kannalta ei noin kova kisaaminen ole ihan optimaalista. On selvää että ihan joka kisaan ei voi kaivaa sitä parasta tsemppiä, eikä kroppa ole aina ihan herkimmillään. Mutta Riku on tällä hetkellä sellaisessa uravaiheessa, jossa tehdään pohjia myöhempiä kausia silmällä pitäen. Vielä ei ole varsinaisen tuloksen teon aika aikuisten sarjassa. Tällä kaudella Riku sai hyvää kokemusta isommista kilpailuista ulkomailla ja paljon startteja erilaisissa olosuhteissa, joihin piti sopeutua nopeassa tahdissa. Tulevina kausina onkin sitten moni asia jo tutumpaa ja energiaa voi paremmin kohdentaa oleelliseen. Jossain määrin reissaaminen vähentää harjoitteluun käytetettävissä olevaa aikaa, mutta toisaalta harjoitteluolosuhteet ovat olleet todella monipuoliset. Kumparelaskussa jokainen rinne on omanlaisensa. Kumpareikkojen jyrkkyys, muoto ja välimatka toisiinsa vaihtelevat, sekä lumen laatu on usein erilainen. Myös sää vaikuttaa laskemiseen. Välillä esimerkiksi näkyvyys on vähäisen valon takia huono. Kaikki edellä mainittu vaikuttaa laskemiseen, mutta hyvältä laskijalta vaaditaan sopeutumista vaihteleviin olosuhteisiin. Pelkästään kotimäessä laskemalla ei harjoittelu ole tarpeeksi laadukasta ja se ei valmista riittävästi muuttuviin olosuhteisiin.
Tuloksellisesti kausi oli onnistunut. Kilpailuissa tuli mm. ensimmäiset miesten sarjan palkintopallipaikat kansallisissa ja Skandinavian cupin osakisoissa ja sopa voitto Audi Freestyle Ski Tourin kokonaispisteissä. Eurooppa cupissa tavoitteena oli kaksi finaalipaikkaa (16 parasta). Finaalipaikkoja tuli yhteensä seitsemän, joista kolmen kisan sijoitus oli kymmenen parhaan joukossa. Paras EC-sija, kuudes, tuli Sveitsin Airolossa. EC-yhteispisteissä tuli hieno 12. tila. SM-kisoissa tuli sijat neljä (parikumpareet) ja viisi (kumpareet). Mutta kisatuloksia tärkeämpää oli se seikka, että kehitystä edelliskaudesta tuli paljon. Laskutekniikka, jolla on kumparelaskussa suurin merkitys, on Rikulla mennyt hyvin eteenpäin. Sen kanssa on toki vielä paljon tehtävää, jotta parempiin sijoituksiin kansainvälisellä tasolla on mahdollisuuksia. Lasku puolella eniten ongelmia tuotti ylähyppyjen jälkeinen osa. Varsinkin jyrkemmissä mäissä. Ylähyppyjen koko kasvoi viime kaudesta selvästi. Se tarkoittaa samalla kovempaa vauhtia heti hypyn jälkeen, joka taas tuo lisähaastetta saada lasku kontrolliin. Tällä saralla on siis vielä petrattavaa. Pojan laskuvauhti alkaa olla jo lähes Eurooppa cupin kärkitasoa. Mutta kyllä sitäkin on vielä tarpeen kiristää. Jotta vauhtia tulisi lisää, vaatii se laskutekniikan ja fysiikankin paranemista. Rikun heikoin alue on hyppääminen. Tällä kaudella siinäkin mentiin hyvin eteenpäin. Viime kaudella isoja vaikeuksia oli saada kisaan kaksi hyvää hyppyä. Tällä kaudella niitä tuli jo selvästi enemmän. Hyppyjen puhtaus parani paljon. Seuraava askel on vaikeampien hyppyjen saaminen kisatilanteisiin mukaan, hyppypuhtaudesta tinkimättä.
Summa summarum. Rikun ura ja kehitys menee siihen suuntaan mihin pitääkin. Kehitys on ollut osin odotettua nopeampaa, mutta sehän ei tietysti haittaa, vai mitä? Vielä on kuitenkin paljon kumpuja paukutettava ja ilmojen teillä lenneltävä, jotta päästään sille tasolle mitä Riku tavoittelee. Mutta eteenpäin mennään askel kerraallaan, pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti. Motivaatiosta ja työmoraalista se ei ainakaan Rikun kohdalla jää kiinni. Me vanhempina teemme myös kaikkemme, jotta tavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista.
Viime viikon torstaina, lasten koulujen loputtua, pakkasimme viimeiset tavarat, ahtauduimme autoon ja suuntasimme nokan kohti Kuusamoa. Edessä SM-kisat
Rukalla. Nämä kisat olivat sitten viimeiset tälle kaudelle ja sen
vuoksi niihin lähdettiin hieman erilaisissa tunnelmissa, ainakin me
vanhemmat.
Kisaviikonlopuiksi, laskukamppeiden lisäksi, joutuu pakkaamaan
aina enemmän tai vähemmän myös muuta kampetta, riippuen siitä
missä kulloinkin yövytään. Tällä kertaa ei tarvinnut pakata
pyyhkeitä eikä muita liinavaatteita. Onneksi, sillä tämä
helpottaa sitten myöhemmin kotona pyykinpesu-urakkaa huomattavasti.
Auto oli kuitenkin, taas jälleen kerran, tupaten täynnä siitäkin huolimatta,
että meillä on iso kattoboksi, minne myös tungetaan tarpeen tullen
tavaroita.
Torstai-iltana Riku ennätti vielä treenaamaan kumpareikkoon ja
koko perhe olimmekin siellä sen parituntisen, samalla odotellen ajan
kulumista siihen, että voisimme mennä varaamaamme majoituspaikkaan.
Suurimmaksi osaksi Rikun laskutreeneissä on mukana isä.
Kisapaikoilla on minusta itsestänikin mukava käydä katsomassa
harjoitusten sujumista ja ottamassa valokuvia.
Perjantai oli pyhitetty treenipäiväksi ja Rikulla olikin
suunnitelmissa kaksi treeniä. Toinen iltapäivällä ja toinen
illasta. Iltapäivän treeni ei ollut mennyt ihan putkeen. Näin Rikusta
heti, että jotakin oli sattunut. Ajattelin ensin, että on vain
väsynyt ja ehkä pikkuisen joku paikka ottanut osumaa, kunnes
kuulin, että tällä kertaa osumaa oli kumpuihin otettu
reilumminkin. Ilmat oli lähteneet pihalle ja kunnon kuperkeikka kovasta vauhdista heitetty. Isä oli siinä vaiheessa pelännyt, että
nyt meni solisluu pojalta poikki. Tässä kohtaa tunnustan ajatelleeni, että onneksi sää oli surkea enkä
lähtenyt katsomaan harjoituksia. En pelkää tai mieti koko ajan
sitä kaikkea mitä tässä lajissa voi sattua. En vain halua
välttämättä nähdä ikäviä kaatumisia, kenenkään kohdalla. Majapaikassa Riku lepäili ja oli tosi huonovointinen. Ruoka ei maistunut, mikä
on Rikun kohdalla erittäin "huolestuttavaa", sillä hän syö usein ja
paljon, joka päivä :)
Useamman tunnin lepäilyn jälkeen, Riku nousi ylös ja totesi
kireyttä lihaksissa ympäri kroppaa, sekä olkapään ja hartian
seuduissa kipua. Särkylääkettä annettiin ja pikkuhiljaa myös
ruoka maistui. Suunnitelmissa oli jättää illan treenit väliin,
mutta kun iltatreenien aika koitti, ei Rikua pidätellyt enää
mikään sisällä lepäilemässä. Kumpareikkoon oli päästävä,
ainakin kokeilemaan, miten kestää laskea. Ja hyvin kesti, tosin
kipuja oli, mutta niitä hoidettiin sitten myöhemmin kylmällä ja
särkylääkkeillä.
Takaperin voltti ylähyppyristä. Taustalla Rukan kylä.
Lauantaiaamuna ei tarvinnut nousta kovin aikaisin. Kerrankin sai
nukkua pitkään tai lähinnä lapset nukkui. Kilpailut kumpareiden osalta
alkoivat vasta iltapäivällä. Puolenpäivän aikaan kehoitin Rikua
pikkuhiljaa nousemaan yläasentoon ja kevyesti herättelemään
kipeitä ja hieman jumissa olevia lihaksia. Nuorukainen kun niin
mielellään vain makaisi ipadin kanssa ja katselisi kaikessa
rauhassa videoita ym., kunnes olisi aika lähteä kohti kisapaikkaa.
Isä meni jo aiemmin talkoohommiin ja niin nuorison patistelu jäi
minulle. Onneksi tämä patistelu on vuosi vuodelta minulle
helpompaa, kun lapset hoitavat itsenäisesti treenikamppeensa
mukaansa. Tosin saan myös välillä soittoja milloin mistäkin
unohtuneesta tavarasta, jonka vien sitten mennessäni. Toisinaan
lähden myös vartavasten hakemaan unohtuneen asian. Tämä niissä
tapauksissa, kun majapaikka on siinä lähellä (=kävelymatkan
päässä).
Alahyppy
Kisapaikalle meneminen on aina yhtä jännittävää myös
äidistä, lähinnä siltä osin, että siellä vasta näkee ja
kuulee miten treenit on menneet ja millä mielin kisastarttiin ollaan
lähdössä. Lauantaina treenit oli menneet hyvin ja kumpareikkokin
edellisen päivän lumisateiden jälkeen hyvässä ellei jopa
loistavassa kunnossa. Minulla ei siis ollut tarvetta jännittää
kisalaskuja tältä osin. Jännitystä ilmassa kuitenkin oli ja tällä
kertaa piti jännittää laskujen videoimista. Yllättäin oli minun
kuvattava kisalaskut, isän ollessa tulospalvelun hommissa. Olisin
tehnyt melkein mitä muuta tahansa, kuin kuvannut kylmiltään
kameralla, jolla en vielä ollut ennättänyt kertaakaan kuvaamaan,
olihan se uusi. Olen kuitenkin kuvannut aiemmin vanhalla kameralla,
niin en voinut yrityksistäni huolimatta luistaa tästä
velvollisuudestani.
Mietteliäänä ennen parikumpareiden alkua.
Lauantain kilpailussa Riku onnistui hyvin. Karsinassa hieman varman päälle lasku ja sillä sillä irtosi finaalipaikka. Isän ohje ennen finaalia oli, että vauhtia lisää. Hienosti meni finaalilaskukin. Oikeastaan ainoa missä jäi parannettavaa, oli ylähyppy, joka meinasi jäädä vajaaksi. Muutoin selkeästi oman tason ylärajoilla oleva suoritus. Ensimmäisessä miesten sarjan SM-kisoissa tulokseksi tuli hieno viides tila.
AFST kokonaiskisan palkintopallilla.
Sunnuntaina vuorossa oli parikumpareet. Sunnuntain kilpailut
alkoivat aiemmin ja yön pakkasten jäljiltä kumpareikko oli vielä
jäinen. Jäin siivoilemaan ja pakkailemaan tavaroita treenien ajaksi
ja vasta kisapaikalle mennessäni näin Rikun mietiskelevän ja
pohtivan ilmeen. Kuulenkin samantien, että harjoitukset eivät ole
menneet hyvin. Riku ei ollut saanut yhtään kunnon laskua alas,
joten hermoili todella pajon tulevaa kisaa. Parikumparekaavio oli tehty edellisen päivän tulosten perusteella. Riku onnistui ensimmäissä kisalaskussa ihan kelvollisesti ja varmisti voitolla paikan neljän joukkoon. Seuraavassa laskussa olikin sitten vastassa edellispäivän voittaja maailmalla parhaillaan TOP 10 sijoituksia napannyt Jimi Salonen. Rikulle ainoa vaihtoehto oli lähteä vetämään riskirajoilla. Se sitten kostautui laskun puolivälissä ja finaalipaikka jäi vielä haaveeksi. Paikka kuitenkin pronssitaistoon. Siellä vastus oli myös kova. Tämän kauden Eurooppa Cupin voittaja Topi Kanninen olikin vielä liian kova vastus. Loppusijoitus Rikulla kuitenkin upeasti neljäs. Kaikin puolin onnistunut kisaviikonloppu ja samalla hieno päätös onnistuneelle kisakaudelle. Hyvät sijoitukset SM-kisoissa varmistivat Rikulle Audi Freestyle Ski Tourin kokonaiskisan voiton. Kahdella viime kaudella vastaava voitto on tullut rookie-sarjassa, nyt ensimmäistä kertaa pro-sarjassa.
Kisakausi on taas saatu päätökseen ja perheen reissaaminen hieman rauhoittuu hetkiseksi. On mukava kuulua hyvään porukkaan, jonka kumparelaskijoiden vanhemmat, huoltajat sekä valmentajat yhdessä muodostavat. Porukka on pieni ja tiivis sekä erittäin hyvällä huumorilla varustettu. On mukava vaihtaa välillä kuulumisia toisten samanlaista arkea elävien kanssa. Ensi lumilla sitten uudestaan...
Koutsi Kallas antaa ohjeita.
Nyt nautiskellaan kevään lumista ja lasketaan niin pitkään kuin vain on mahdollista. Edessä on vielä yksi leiri Rukalla 24.-26.4. Sieltä suoraan Riku lähtee Vuokattiin, missä on nuorten olympiapäivät talvilajien edustajille. Riku edustaa siellä kumparelaskijoita yhdessä Kreeta Holopaisen kanssa.
Rikulla on tiukat kolme viikkoa takana ja se onkin ollut
varsin tapahtumarikas. Enimmäkseen reissaamista ja kisailua. Käydäänpä vähän
läpi mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua.
Parisen viikkoa seitten Rikulla oli elämänsä ensimmäiset maailmanmestaruuskisat. Alle 20-vuotiaiden MM mittelöt olivat Italian Valmalencossa.
Suomen kumparelaskujoukkueessa oli neljä mies- ja kaksi naislaskijaa. Sen
kummempia tavoitteita Rikulle ei asetettu. Noihin kisoihin Riku voi ikänsä
puolesta osallistua vielä kolmena seuraavana vuonna. Paikka oli Rikulle
entuudestaan tuttu, olihan siellä tällä kaudella pari Eurooppa cupin osakilpailua. Niiden
kisojen perusteella oli odotettavissa todella haastava mäki. Ja sitä se olikin.
Ensimmäinen kisapäivä oli keskiviikko 25.3. Maanantai ja tiistai olivat
harjoituspäiviä. Harjoituksissa Rikulla oli isoja ongelmia laskun kanssa.
Erityisen haastavaa oli saada lasku ns. kiinni ylähypyn jälkeen. Ylähypyn
alastulo Valmalencossa on jyrkkä ja ensimmäinen kumpu oli varsin kaukana
hyppyristä. Ennen kisaa Riku ei saanut kuin yhden onnistuneen kokonaisen
laskun. Eli varsin epävarmalla pohjalla oltiin. Kisalasku oli kohtuullinen
alahyppyyn asti. Alahyppynä Riku hyppäsi takaperin voltin. Se oli varsin iso.
Heti hypyn jälkeen Riku tuli hieman takapainossa ensimmäiseen kumpuun. Seurauksena kaatuminen. Maaliin asti päästiin, mutta luonnollisesti pisteet
jäivät alhaiseksi. Sijoitus 29. Jos Riku olisi laskun pysynyt pystyssä olisi
sillä menty finaaliin eli 16 parhaan joukkoon.
Torstaina 26.3. oli parikumpareiden vuoro. Karsintalaskussa Riku veti ylähypyn
jälkeen pihalle ja lasku, sekä kisat oli siinä. Tuloksena iso pettymys.
Valmalencon mäki osoittautui vielä liian haastavaksi. Totuuden nimissä se oli
sitä suurimmalle osalle kilpailijoista. Vain pieni joukko pystyi laskemaan
noissa olosuhteissa hyvällä tasolla. Kärkipään laskijat ovatkin jo
kansainvälisen tason tekijöitä aikuisten sarjoissa. Hyvän kuvan olosuhteiden
haastavuudesta kertoo se, että ensimmäisenä kisapäivänä lähemmäs kymmenen laskijaa
vietiin loukkaantumisten takia mäestä pois moottorikelkalla ja yksi laskija
helikopterilla. Nyt Rikulla on vuoden verran aikaa nostaa omaa tasoaan ja olla
ensi vuonna valmiimpi taistelemaan hyvistä sijoituksista junnu MM-kisoissa.
Italiasta Riku suuntasi suoraan Ruotsin Åreen. Siellä oli ohjelmassa
Skandinavian cupin finaalit ja samalla Pohjoismaiden Mestaruuskisat. Rikun
sisko Riikka kilpailee myös ja hänelle olimme luvanneet osallistua noihin
kisoihin. Jos emme olisi Riikan kanssa sinne menneet, niin Rikukin olisi jättänyt
kisat väliin. Jännitimme etukäteen miten matka
menee. Matkustihan Riku ensimmäistä kertaa itse lentokoneella. Toki kokemusta
lennoista on jo varsin paljon. Tsekkaus Milanossa onnistui perille asti ja
oletus oli että Riku pääsisi perille ilman isompia kommervenkkejä. Mutta ihan
niin helppo matkasta ei tullutkaan. Oslossa matkatavarat joutui ottamaan ”ulos”
ja viemään drop in tiskille. Sinällään ei iso ja vaikea juttu, mutta ongelmaa
aiheutti kaaosmainen tilanne Oslon kentällä. Sinä päivänä eli perjantai 27.3.
Gardermoenin kentältä matkusti Rikun lisäksi ”pari” muutakin matkustajaa.
Norjalaiset olivat suuntaamassa jo pääsiäisloman viettoon ja ne pari muuta
olivat tässä tilanteessa 90 000 matkustajaa. Eikä siinä kaikki.
Edellispäivänä Oslon liikenne oli sekaisin kovan lumimyräkän takia.
Lentokenttäkin oli pari tuntia kokonaan suljettuna ja iso määrä lentoja
peruuntui. Myös nämä matkustajat olivat perjantaina lähdössä matkaan noiden 90 000
muun kanssa. Eikä siinä vielä kaikki. Häikkää oli myös
matkatavarajärjestelmässä, joka aiheutti ruuhkautumista vielä lisää. Jono drop
in tiskille oli valtava ja saimme Rikulta hieman hätääntyneen puhelun, että hän
ei tule ehtimään jonojen takia koneeseen. Riku oli pyytänyt apua jo muutamalta
virkailijalta ilman mitään tulosta ja aikomusta auttaa. Lopulta löytyi onneksi
yksi virkailija jolta apua tuli. Lento oli onneksi myöhässä ja Riku ehti
koneeseen, mutta oli aika varmaa että matkatavarat eivät ehtineet.
Åre, päällä lainakamppeita
Olimme ajaneet Åresta n.130 km matkan hakemaan Rikua. Poika tuli
koneesta, mutta matkatavarat eivät. Mutta näytti kamoja puuttuvat muiltakin.
Äkkisiltään arvioiden ainakin puolelta Oslosta tulleita puuttui tavaroita. Jono SAS:n arrival serviceen oli pitkä. Meillä meni noin tunti, ennen kuin pääsimme
tekemään ilmoituksen puuttuvista matkatavaroista. Oslosta tuli vielä sinä
iltana useita lentoja ja päätimme jäädä vähäksi aikaa odottamaan, josko edes
suksipussi tulisi. Ja tulihan se. Monot Rikulla oli mukana käsimatkatavaroissa Tärkeimmät työkalut oli siis tallessa. Varsinainen matkatavaralaukku jäi tulematta ja siellä olikin sitten aikalailla kaikki muut kamppeet. Laukku kotiutui vasta viikon kuluttua ja toimitus Helsingistä meille ei ihan ongelmitta ja suunnitellusti sujunut, mutta se on sitten jo ihan oma tarinansa.
Matkapäivä Åreen kesti Rikulla 17 tuntia. Ei ihan parasta mahdollista valmistautumista seuraavan päivän kisaan. Laskuhousuja lukuun ottamatta kampeet saimme haalittua kasaan. Kypärä ja selkäpanssari saatiin lainaan paikallisilta ja muita kamppeita löytyi isältä. Housut ostettiin paikallisesta urheilukaupasta. Ennen lauantain kisaa Riku ehti tekemään neljä treenilaskua. Se on vähän, mutta toisaalta mäki oli tuttu EC-reissulta. Ennen kisaa Riku oli varsin rento ja luottavaisen oloinen, Kisalasku ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Keskipätkällä lasku karkasi vähän käsistä ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Poika oli luonnollisesti pettynyt. Kisan jälkeen keskustelimme asioista ja oli ilmeistä että takki alkaa olla aika tyhjä paljosta reissaamisesta ja kisailusta. Kisatilanne on aina henkinen stressi. Kisajännitys ja latautuminen suoritukseen vaativat paljon, on selvää että jossain vaiheessa raja tulee vastaan ja pääkoppa ei ole enää täysin valmis kisasuoritukseen. Päälle fyysinen väsymys, sekä matkustamisen aiheuttama rasite, niin ei ole ihme että nuorella miehellä ei homma enää toiminut 100 % tavalla. Riku päätyi viisaaseen ratkaisuun ja päätti jättää sunnuntain kisan väliin. Oman kisaamisen sijaan hän keskittyi auttamaan pikkusiskoa. Ja hyvinhän homma toimi, Riikka nappasi parikumparekisan voiton, Sunnuntain kisan jälkeen suuntasimme kohti kotia. Reilu tuhat kilometriä autoilua ja kotona oltiin maanantain puolella klo 4.30.
Åren ylähyppy
Pääsiäsenä oli ohjelmassa kauden toiseksi viimeinen kisaviikonloppu, onneksi kotimaisemissa eli Taivalvaaran lumisilla rinteillä. Olosuhteet Taivalvaaralle olivat hyvät ja kisarinteitä oli peräti kaksi. Toinen vähän loivempi 218 m pitkä ja toinen hieman alamittainen (168 m), mutta jyrkempi mäki. Lauantain Audi Freestyle Ski Tourin kumparekisassa alle 13 ja 16 v. sarjat laskettiin loivemmassa mäessä ja pro-sarja jyrkemmässä. Eipä ole meidän freestylehiihtouralla tullut vielä vastaan vastaavaa set uppia. Kisaviikolla Riku kävi kolmena päivänä laskemassa ja oli rennolla fiiliksellä ennen kisaa. Onneksi hukassa ollut matkalaukkukin löysi tiensä perille perjantaina, joten varuste puolikin oli kunnossa. Lauantain kisan karsintalaskussa Riku otti alahypyksi korkki seiskan. Muutoin hyvä lasku, mutta korkki ei mennyt ihan nappiin. Karsinnan sijoitus oli kolmas. Finaaliin alahyppy vaihtui takaperin volttiin. Lasku oli hyvä ja alahyppy erinomainen. Suoritus riitti tiukan kisan voittoon.
Taivalvaara ja korkin loppuvaihe
Sunnuntaina oli vuorossa parikumpareet. Ne laskettiin myös pro-sarjan osalta loivemmassa mäessä. Jyrkempi mäki on sen verran kapea, että siinä ei parikumpareita voi laskea. Odotettavissa oli tiukka kisa. Helppo mäki ja tasoltaan tasaisia laskijoita. Kisa, jossa pienet toisen laskijan pienet virheet tai yksittäinen virhe usein ratkaisee voittajan. Riku eteni finaaliin jossa tuli niukka tappio, mutta loppusija kuitenkin hienosti toinen. Onnistunut ja itseluottamusta ruokkiva kisaviikonloppu.
Taivalvaaran kaksi kumpareikkoa
Nyt kisakautta ei ole enää jäljellä kuin yhden rupeaman verran. 10.-12.4. Rukalla kisaillaan freestylehiihdon suomenmestaruuksista. Kumparelaskun kisapäivä on lauantai 11. ja parikumpareiden sunnuntai 12.4. Tiistaina käydään Taivalvaaralla vielä treenaamassa. Silloin keskityttään enemmän hyppäämiseen. Torstaina suuntaamme Rukalle ja siellä on torstai-ilta ja perjantai aikaa ottaa tuntumaa kisamäkeen.