Paluu arkeen

Kesä oli ja meni. Ja vieläpä, turhankin, nopeasti. Toki se tarkoittaa että talvi on taas askeleen lähempänä :) Lomat on takana ja arkeen palattu. Riku on ehtinyt jo muutaman päivän opiskellakin. Tai no opiskelusta en tiedä, mutta ainakin lukiossa poika on käynyt. Tosin tänään tuli ensimmäinen poissaolopäiväkin. Oli reissu Ouluun magneettikuvaukseen ja sen perään lääkärin vastaanotto. Mutta palataan siihen blogin loppupuolella. Viime kirjoituksen aikoihin oltiin Savossa lomailemassa ja odoteltiin kielipitkällä Norjan reissua.

Ridderspranget Sjoassa

Taukojumppaa, Sognefjelletvegen

Kovasti odotettu reissu tehtiin ja hieno reissuhan se olikin. Lähdettiin Rikun ja Riikan kanssa reissuun suoraan Kuopiosta. Turun kautta laivalla Tukholmaan ja sieltä päivän spurttaus Norjan puolelle Sjoaan. Siellä yksi yö ja pariksi yöksi Lomiin. Siellä ihasteltiin hienoja maisemia ja välillä etsiskeltiin kiipeilykallioita. Muutaman päivän lomailun jälkeen auton nokka kohti reissun varsinaista määränpäätä eli Jondalin kylää, joka sijaitsee Folgefonnan jäätikön juurella. Automatka Lomista Jondaliin oli kyllä yksi hienoimpia mitä on tullut vastaan. Ja vastaan on tullut melkoisen monta tietä ja maisemaa ympäri Eurooppaa.

Taukojumppaa osa II, Myrkdalen

Vesiputous Vossissa

Jondaliin saavuimme päivää ennen Suomen maajoukkuetta. Päivän käytimme, mihinkäs muuhun, laskemiseen. Riku otti varsin leppoisan laskusetin ja haki lähinnä tuntumaa laskemiseen. Olihan edessä monta tiukkaa leiripäivää. Olosuhteet Fonnan jäätiköllä olivat hyvät. Lunta oli vielä todella paljon ja kumpareikkokin oli hyvä. Ehkä hyppyrit olisi voinut tehdä paremminkin, mutta kyllähän ajoivat asiansa. Vielä kun Suomen koutsit Late ja Eemeli tekaisivat pari erillistä hyppypaikkaa, niin hyvät setit oli tarjolla. Lumi oli kesäistä eli pehmeää sohjoa. Se loi laskemiseen oman haasteensa. Noissa oloissa kummut kasvavat isoiksi ja sohjo kasaantuu. Toisaalta hauskempaahan se on kuin jään hankaaminen.

Rikulla lasku kulki pienen alku hapuilun jälkeen hyvin. Hyppäämisen kanssa oli enemmän hakemista. Sitten kuvaan astui vielä jo pidempään piinannut alaselkä. Kipu äityi välillä sen verran kovaksi että hyppääminen piti lopettaa ja keskittyä pelkkään laskemiseen. Välipäivän jälkeen Riku pystyi onneksi vielä jonkin verran hyppäämäänkin. Tuossa vaiheessa alkoi olla selvää että reissun jälkeen oli syytä mennä tohtorin juttusille.

Sää jäätiköllä oli vaihteleva ja kun Norjassa oltiin, niin vettäkin taivaalta tipahteli. Ja joskus vuorilla saattaa tuulahdellakin. Tosin on tuota vesisadetta ja tuulta tänä kesänä täällä kotosallakin ollut riittämiin. Yhtään laskupäivää ei leirillä kuitenkaan sään takia peruuntunut.. Riku sai leirillä kahdeksan laskupäivää. Reissusta hän kotiutui 6.8., me Riikan kanssa jo vähän aiemmin.

Varasimme Rikulle ajan Oulun Terveystalon fysiatrille ja vastaanotolla käytiin 10.8. Fysiatri antoi lähetteen magneettikuviin, epäilynä lannerangan välilevyvamma. Magneettikuvaus oli sitten tänään ja siihen perään fysiatrin vastaanotto. Syy alaselän kipuihin löytyi. Neljännessä lannenikamassa, toiseksi alin selkänikama, on rasitusosteopatia eli rasitusmurtuman esiaste. Magneettikuvissa se näkyy ödeemana eli turvotuksena nikamakaaressa. Kyseinen, hiljalleen kehittyvä vamma, on varsin yleinen nuorten urheiljoiden keskuudessa. Kasvuvaiheessa nikamat eivät ole vielä täydessä vahvuudessa ja ovat näin alttiimpia rasitusvammoille, varsinkin lajeissa joissa tulee paljon tärähdyksiä, hyppyjä, nopeita suunnanmuutoksia ja/tai selän toistuvia taaksetaivutuksia. Kumparelasku oheisharjoitteluneen kuuluu selkeästi alaselän rasitusosteopatialle /- murtumille altistaviin lajeihin. Täältä löytyy hyvää asiaa rasitusosteopatiasta. Viimeisen vuoden aikana Rikun fysiikka ja laskutekniikka ovat kehittyneet paljon. Se taas on mahdollistanut kovemman laskuvauhdin ja isommat hypyt. Sen seurauksena kehoon kohdistuneet voimat ovat kasvaneet merkittävästi. Selkänikamat, ja ehkä osin myös keskivartalon tukilihaksisto, taasen eivät ole olleet rasituksen kestävyydeltään niihin kohdistuneiden voimien tasolla.

Rikun kohdalla diagnoosi tarkoittaa seuraavaa. Kaikki hyppääminen on kiellettyä ainakin seuraavat kuusi viikkoa. Myös vesihyppääminen eli vesihyppykausi on tältä vuodelta taputeltu. Lokakuussa ei enää veteen hypitä. Trampoliinillä ei hypitä. Kiellettyjen listalla on kaikki iskuja ja tärinää aiheuttavat lajit/harjoitteet. Eli kimmoisuus-/pompputreenit ja juokseminen, älä tee. Kieltolistalla on myös moottorikelkkailu ;). Onneksi emme sellaista omista ja luntakaan ei ole viime aikoina, vaikka kesä kylmä on ollutkin, sadellut. Toki sitä voi reilun kuukauden päästä tiputellakin. Sohvalla makoilu ja sitä myötä mahan kasvatus on myös kielletty. Se ei tosin sen takia että selkä rasittuisi siinä liikaa, vaan jotta tukilihaksisto pysyy kunnossa. Tulevina viikkoina ohjelmassa onkin paljon keskivartaloharjoittelua. Mukaan mahtuu myös vesijuoksua ja pyöräilyä (tasaisella pinnalla tai kuntopyörällä). Alavartalon voimaharjoitteluakin pystyy tekemään sovelletusti. Esim. jalkaprässillä voi hyvin treenata raskaammillakin painoilla.

Kuuden viikon jälkeen on edessä uusi magneettikuvaus ja lääkärin vastaanotto. Toivon mukaan silloin selkä on, jo jos nyt ei täysin, niin ainakin selvästi paremmassa kunnossa. Sitä ennen on Rikulla edessä uran ensimmäinen todellinen kuntoutusjakso, jolloin harjoittelua pitää soveltaa. Kuntousvaiheessa on omat hyvätkin puolensa. Nyt on hyvää aikaa vahvistaa kehon heikoimpia osia ja tehdä vartalon tukilihaksisto täyttä terästä.

-petri-