Millaista on olla kotona, kun lapsi kilpailee Eurooppa Cupissa?
Ihana pakkasaamu. Ilma on lauhtunut kovasti edellisen viikon pakkasista. Aamulla muistan ensimmäisenä, että Rikulla on tänään ensimmäinen kilpailu tälle kaudelle. Se saa mahassa tuntumaan pientä kipristelyä, mikä johtuu jännityksestä. Siinä vaiheessa, kun minä ensimmäisen kerran jotain mainitsen kisoista, on isä jo ennättänyt katsoa netistä paikallisen sään ja lumitilanteen sekä kisojen aikataulun. Tietokoneelle on ladattu valmiiksi sivut, mistä voi seurata tuloksia, tosin huomattavalla viiveellä, joka päivän aikana tullaan huomaamaan. Tämän päivän karsintakisa alkaa klo 12.30 ja finaalit klo 15. Päivän kisa on Albiez-Montrondissa Ranskassa. Harmi, ettei kisaa voi seurata netin kautta livenä.
Edellisenä iltana on Rikun kanssa viestitelty ja toivoteltu tsempit kisaan ja kehoitettu nauttimaan laskemisesta. Aamulla harmittelen, että olisi ollut niin ihana vielä saada viestitellä, mutta päätän jättää tekstiviestin lähettämättä ja annan lapselle rauhan keskittyä tulevaan kisaan. Ajattelen vielä mielessäni, että toivottavasti kaikki menee hyvin. Aamupäivä menee onneksi nopeasti ja alamme jännityineinä odotella viestiä siitä, miten karsinta on mennyt.
Vihdoinkin viesti tulee ja Riku ilmoittaa, että oli karsinnassa 5. Jesssss!!! Mahassa tuntuu vielä suurempi jännitys ja sanon ääneen toiveen, että voi kun nyt onnistuisi myös finaalissa, niin saisi tarvittavaa itseluottamusta myös seuraaviin kisoihin. Hermostuttaa odottaminen ja ei auta muu, kuin alkaa siivoamaan, jotta on jotain tekemistä ja aika kuluu suuremmin asiaa miettimättä. Päätänkin käydä Rikun huoneen kimppuun, missä onkin siivottavaa kerrakseen :D Isä alkaa imuroimaan, ilmeisesti hänkin kaipaa jotain tekemistä.
Kello on pykälässä ja finaalit Ranskassa alkaneet. Huh, kun jännittää! Saan siivottua ja yhdessä odotetaan jotain viestiä tulosten suhteen. Mitään ei kuulu. Alan hermoilemaan. Kuljen ympäri taloa huoneesta toiseen tietämättä minne olen menossa. Kohta isä tulee sanomaan, että vituiks on mennyt, Rikun sanojen mukaan. Eikä!!?! No höh! Mitä tapahtui?! Poika ei kommentoi enempää. Me, hölmistyneet vanhemmat, harmittelemme, ettei Riku onnistunutkaan tällä kertaa finaalissa. Ärsyttää, kiukuttaa ja tympäsee pojan puolesta. Molemmat vanhemmat vetäytyy omiin oloihinsa.
Meille vanhemmille ei ole tärkeää Rikun menestyminen itsemme takia. Riku on ihan yhtä tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin on ja juuri niillä sijoituksilla mitä hän kussakin kilpailussa saavuttaa. Kuitenkin kilpaurheiluun kuuluu myös menestymisen tavoittelu. Eihän sitä harrasteta vain osallistumisen ilosta. Se, että menestyy ja pystyy laskemaan ehjiä laskuja vaatii treenejä sekä kisoissa että kisojen ulkopuolella. Nappisuoritus on kumparelaskussa hyvinkin pienestä kiinni. Me vanhemmat näämme ja tiedämme ihan jokaisen treenin mitä Riku tekee. Tiedämme myös kaikki vammat ja kolhut mitä matkan varrella on sattunut. Tiedämme tasan tarkkaan kuinka paljon Riku itse on töitä tehnyt sen eteen, että menestyminen olisi mahdollista. Kaiken sen työn vuoksi toivomme Rikulle menestystä. Tällä kertaa ei täydellistä laskua vielä tullut. Rikun itsensä takia toivoimme niin kovasti onnistumista juuri tässä kisassa, jotta hän saisi sitä kautta tarvittavaa itseluottamusta kauden muihin koitoksiin. Täydellinen suoritus antaa vielä odottaa itseään.
Iltaruokaa laitetaan sitten yhdessä. Isä kuitenkin on selvästi äksyllä tuulella ja olen ajamassa hänet useasti pois keittiöstä. En nyt jaksaisi kenenkään kiukuttelua tai mitään ylimääräistä tunnemylläkkää. Yritän tapani mukaan kysellä mikä pännii ja tarpeeksi sinnikkäästi udellen saan sen verran irti, että isää tympäsee, kun Rikulla ei lasku onnistunut. Ketäpä ei tympäisisi! Ehkä tästä kaikesta tekee meille vaikeampaa käsitella se, kun ei itse ole nähnyt tilannetta eikä voi itse suhteuttaa asiaa mihinkään. On vai pojan lyhyt kommentti, eikä mitään muuta.
Illalla isä vielä viestittelee Eemelin (valmentajan) kanssa, joka enemmän avaa ja analysoi laskua ja sitä mikä meni pieleen. Loppujen lopuksi ei kovin suuresta virheestä ollut edes kyse. Isäkin rentoutuu ja Voutilaisen perheeseen laskeutuu iltarauha ja tyyneys.
Eemeli Kallas on erittäin hyvä valmentaja. Hänellä on erittäin ammattitaitoinen ote valmennukseen. Hän on päämäärätietoinen, luova, sinnikäs, rohkaiseva ja hän omaa erittäin hyvät sosiaaliset taidot valmentaa lapsia, nuoria sekä aikuisia. Hän osaa valmentaa jokaista laskijaa yksilönä ja löytää ratkaisut yksilölliseti jokaisen tarpeisiin. Nämä ovat varmaankin syitä, miksi myös Riku arvostaa Eemeliä ja luottaa siihen, että tarvittaessa Eemeli ratkaisee erilaiset ongelmat mitä eteen ilmaantuu. Eemelin valmennustyyli sopii Rikulle ja on hyvä, että juuri hänet valittiin nuorten valmentajaksi.
Huomenna sitten uusi kisa ja uudet jännitykset. Onneksi jätin lattiat luuttuamatta...
Minna
