EC, osa 1.

Suomen tiimin majapaikassa oli uima-allas ihan kohtuullisella näköalalla 

Henkisesti haastavaa. Noilla sanoilla voisi kuvailla Eurooppa Cupin alkua Rikun osalta tänä vuonna. Viimeiset harjoitukset kotimaisemissa olivat lupauksia antavia. Ensimmäinen kisalasku EC:ssa onnistui myös hyvin Albiezin kisan karsinnassa sijoitus hieno viides. Ja lasku ei ollut täydellinen. Odotusarvo nousee.

Finaaliin hyvällä itseluottamuksella ja  hakemaan uran parasta EC-sijoitusta. Finaalilaskun alku oli hyvä, kunnes yksi käännös jää takapainoiseksi ja loppulaskun aikana asento ei korjaannu ja tekniikka ei pysy kasassa. Iso pettymys, joka heijastuu tulevien päivien tekemiseen. Sijoitus 13.

Olosuhteet Ranskan Alpeilla ovat olleet varsin keväiset. Lumiraja on vetäytynyt ylemmäs ja Albiezin kisakumpareikko, joka on noin 1 600 metrin korkeudessa, oli nippa nappa saatu rakennettua lumen rippeistä Mutta lämpimistä keleistä huolimatta kumpareikko pysyi tarvittavan ajan laskukunnossa ja kaikkiaan neljä EC-kisaa pystyttiin siellä järjestämään. Kumpareikko on yläosaltaan jyrkkä ja loivenee reilusti loppua kohti. Haastavin osa mäkeä onkin ylähyppy ja sen jälkeinen osa. Rikulla oli treeneissä jonkin verran ongelmia juuri ylähypyn jälkeen. Siitä varmaan jäi päähän pieni epävarmuus.

Toinen kisa oli parikumpareformaatilla. Karsintalasku ei Rikulla onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla ja sijoitus oli karsinnan inhottavin, seitsemästoista. Finaaliin pääsee 16 parasta eli Riku oli ensimmäinen karsiutuja. Rikun laskussa ei ollut mitään isoja virheitä, mutta se oli varsin hidas. Näin videon laskusta. Se näytti sellaiselta jäykältä, varman päälle suoritukselta. Ja sitä se varmasti olikin. Ilmeisesti edellisen päivän pettymys oli jäänyt kalvamaan. Rentous on tipotiessä ja laskeminen oli vähän väkisin tekemistä. Se näkyi loppupisteissä. Taas iso pettymys, joka söi itseluottamusta.

Alkuperäisen EC-ohjelman mukaan tässä vaiheessa olisi siirrytty toisiin maisemiin, uudelle kisapaikalle. Mutta Chatelin kisa peruttiin ja korvaavat kisat päätettiin järjestää Albiezissa, jossa mäki ja kisaorganisaatio oli valmiina. Luulen että Rikulle olisi ollut henkisesti helpompi, jos kisapaikka olisi vaihtunut. Tavallaan edessä olisi ollut uusi startti, uusi mäki, josta ei olisi alla negatiivisia kokemuksia.

Kahden ensimmäisen kisan jälkeen oli kolme välipäivää, joista kahtena ensimmäisenä kisakumpareikko pidettiin kiinni, jotta se pysyisi laskukunnossa. Viralliset kisatreenit olivat keskiviikkona. Torstaina ohjelmassa oli sinkku- ja perjantaina dual-kisa, ensin siis normaali kumparekisa ja sitten parikumpareet. Torstain kisan karsinnan jälkeen tuli Rikulta teksti viesti: hyvä lasku pa***t pisteet. Paikka kuitenkin finaaliin sijoituksen ollessa 15. Finaalilaskussa oli ollut ongelmia ylähypyn jälkeen ja alahyppy oli tullut väärän rännin puolelle, josta sakotetaan niin hyppy-, kuin laskupisteissä. Sijoitus nouseen kuitenkin pari pykälää, ollen tuttu 13. Illalla katselin kisan tuloksia. Vaikka Rikun oman tuntemuksen mukaan karsintalasku oli ollut hyvä, niin finaalilaskun laskutekniikkapisteet olivat, virheistä huolimatta, paremmat. Äkkisiltään arvioiden, laskua näkemättä, karsintalasku oli edellisen kisan tapaan jäykkää tekemistä. Taas pojalle iso pettymys.

Alkupäivinä keskuksesta löytyi pehmeääkin laskettavaa.

Viimeinen kisa Albiezissa laskettiin eilen perjantaina. Jotain oli yön aikana tapahtunut. Karsintalasku onnistui Rikulla hyvin, ei vieläkään paras mahdollinen lasku, mutta selvästi jo parempaa. Sijoitus oli kahdeksas. Kotia laitetun tekstiviestin perusteella poika oli helpottunut. Parikumparevaiheessa Riku hävisi ensimmäisen laskunsa Venäläiselle kilpakumppanille. Laskuvauhti oli ollut heikompaa ja laskuun oli tullut pari virhettä. Mutta loppusijoitus kuitenkin vuoden paras, yhdeksäs. Päivä kuulosti poikaa tyydyttävän.

Ihmismieli on erikoinen. Vaikka kuinka keskittyisit ja tsemppaisit itseäsi hyvään suoritukseen, voi alitajuisesti pelätä epäonnistumista. Suorituksesta voi tulla vähän väkinäinen ja se näkyy, ennenkaikkea taitolajeissa, Itseluottamuksella on iso merkitys kilpailutilanteissa. Varsinkin lajeissa joissa ison virheen seurauksena voi olla loukkaantuminen. Luulen että Rikulla hiipi ensimmäisen kisan jälkeen puseroon pieni epäonnistumisen pelko ja se söi itseluottamusta. Kun homma ei täysin toiminut kisatreeneissäkään, oli kierre valmis. Olemme parhaamme mukaan koittaneet etänä luoda fiilistä ja tsempata poikaa. Samaa on paikan päällä tehnyt Suomen tiimin valmentaja Eemeli Kallas. Pojan kanssa viestitellessä kävi selväksi miten pettynyt Riku oli itseensä ja omiin laskuihinsa. Paikka on ollut kova nuorelle miehen alulle. Miten negatiiviset ajatukset saa käännettyä ja homman taas toimimaan normaalisti? Hienosti Riku sai itsensä kasattua itsensä Albiezin viimeiseen kisaan. Täytyy olla ylpeä pojasta. Kokemus on ollut varmasti rankka, mutta urheilu-uraa ja elämääkin ajatellen opettavainen. Töitä tekemällä ja uskomalla itseensä on vaikeudetkin voitettavissa.

Tänään Suomen joukkue on matkannut Milanoon latailemaan akkuja ja vähän lomailemaan. Maanantaina tiimi siirtyy Valmalencoon, jossa EC-jatkuu torstaina. Luvassa on todella jyrkkä ja haastava mäki. Toivotaan että se ei ole kovin jäinen. Rikulle paikka on tuttu viime vuoden EC:n ja junnujen MM-kisojen tiimoilta.

-petri-

Pointe D´emy 2 797 m

Jännitystä kotisohvalla

Millaista on olla kotona, kun lapsi kilpailee Eurooppa Cupissa?

Ihana pakkasaamu. Ilma on lauhtunut kovasti edellisen viikon pakkasista. Aamulla muistan ensimmäisenä, että Rikulla on tänään ensimmäinen kilpailu tälle kaudelle. Se saa mahassa tuntumaan pientä kipristelyä, mikä johtuu jännityksestä. Siinä vaiheessa, kun minä ensimmäisen kerran jotain mainitsen kisoista, on isä jo ennättänyt katsoa netistä paikallisen sään ja lumitilanteen sekä kisojen aikataulun. Tietokoneelle on ladattu valmiiksi sivut, mistä voi seurata tuloksia, tosin huomattavalla viiveellä, joka päivän aikana tullaan huomaamaan. Tämän päivän karsintakisa alkaa klo 12.30 ja finaalit klo 15. Päivän kisa on Albiez-Montrondissa Ranskassa. Harmi, ettei kisaa voi seurata netin kautta livenä.

Edellisenä iltana on Rikun kanssa viestitelty ja toivoteltu tsempit kisaan ja kehoitettu nauttimaan laskemisesta. Aamulla harmittelen, että olisi ollut niin ihana vielä saada viestitellä, mutta päätän jättää tekstiviestin lähettämättä ja annan lapselle rauhan keskittyä tulevaan kisaan. Ajattelen vielä mielessäni, että toivottavasti kaikki menee hyvin. Aamupäivä menee onneksi nopeasti ja alamme jännityineinä odotella viestiä siitä, miten karsinta on mennyt.

Vihdoinkin viesti tulee ja Riku ilmoittaa, että oli karsinnassa 5. Jesssss!!! Mahassa tuntuu vielä suurempi jännitys ja sanon ääneen toiveen, että voi kun nyt onnistuisi myös finaalissa, niin saisi tarvittavaa itseluottamusta myös seuraaviin kisoihin. Hermostuttaa odottaminen ja ei auta muu, kuin alkaa siivoamaan, jotta on jotain tekemistä ja aika kuluu suuremmin asiaa miettimättä. Päätänkin käydä Rikun huoneen kimppuun, missä onkin siivottavaa kerrakseen :D Isä alkaa imuroimaan, ilmeisesti hänkin kaipaa jotain tekemistä.

Kello on pykälässä ja finaalit Ranskassa alkaneet. Huh, kun jännittää! Saan siivottua ja yhdessä odotetaan jotain viestiä tulosten suhteen. Mitään ei kuulu. Alan hermoilemaan. Kuljen ympäri taloa huoneesta toiseen tietämättä minne olen menossa. Kohta isä tulee sanomaan, että vituiks on mennyt, Rikun sanojen mukaan. Eikä!!?! No höh!  Mitä tapahtui?! Poika ei kommentoi enempää. Me, hölmistyneet vanhemmat, harmittelemme, ettei Riku onnistunutkaan tällä kertaa finaalissa. Ärsyttää, kiukuttaa ja tympäsee pojan puolesta. Molemmat vanhemmat vetäytyy omiin oloihinsa.

Meille vanhemmille ei ole tärkeää Rikun menestyminen itsemme takia. Riku on ihan yhtä tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin on ja juuri niillä sijoituksilla mitä hän kussakin kilpailussa saavuttaa. Kuitenkin kilpaurheiluun kuuluu myös menestymisen tavoittelu. Eihän sitä harrasteta vain osallistumisen ilosta. Se, että menestyy ja pystyy laskemaan ehjiä laskuja vaatii treenejä sekä kisoissa että kisojen ulkopuolella. Nappisuoritus on kumparelaskussa hyvinkin pienestä kiinni. Me vanhemmat näämme ja tiedämme ihan jokaisen treenin mitä Riku tekee. Tiedämme myös kaikki vammat ja kolhut mitä matkan varrella on sattunut. Tiedämme tasan tarkkaan kuinka paljon Riku itse on töitä tehnyt sen eteen, että menestyminen olisi mahdollista. Kaiken sen työn vuoksi toivomme Rikulle menestystä. Tällä kertaa ei täydellistä laskua vielä tullut. Rikun itsensä takia toivoimme niin kovasti onnistumista juuri tässä kisassa, jotta hän saisi sitä kautta tarvittavaa itseluottamusta kauden muihin koitoksiin. Täydellinen suoritus antaa vielä odottaa itseään.

Iltaruokaa laitetaan sitten yhdessä. Isä kuitenkin on selvästi äksyllä tuulella ja olen ajamassa hänet useasti pois keittiöstä. En nyt jaksaisi kenenkään kiukuttelua tai mitään ylimääräistä tunnemylläkkää. Yritän tapani mukaan kysellä mikä pännii ja tarpeeksi sinnikkäästi udellen saan sen verran irti, että isää tympäsee, kun Rikulla ei lasku onnistunut. Ketäpä ei tympäisisi! Ehkä tästä kaikesta tekee meille vaikeampaa käsitella se, kun ei itse ole nähnyt tilannetta eikä voi itse suhteuttaa asiaa mihinkään. On vai pojan lyhyt kommentti, eikä mitään muuta.

Illalla isä vielä viestittelee Eemelin (valmentajan) kanssa, joka enemmän avaa ja analysoi laskua ja sitä mikä meni pieleen. Loppujen lopuksi ei kovin suuresta virheestä ollut edes kyse. Isäkin rentoutuu ja Voutilaisen perheeseen laskeutuu iltarauha ja tyyneys.

Eemeli Kallas on erittäin hyvä valmentaja. Hänellä on erittäin ammattitaitoinen ote valmennukseen. Hän on päämäärätietoinen, luova, sinnikäs, rohkaiseva ja hän omaa erittäin hyvät sosiaaliset taidot valmentaa lapsia, nuoria sekä aikuisia. Hän osaa valmentaa jokaista laskijaa yksilönä ja löytää ratkaisut yksilölliseti jokaisen tarpeisiin. Nämä ovat varmaankin syitä, miksi myös Riku arvostaa Eemeliä ja luottaa siihen, että tarvittaessa Eemeli ratkaisee erilaiset ongelmat mitä eteen ilmaantuu. Eemelin valmennustyyli sopii Rikulle ja on hyvä, että juuri hänet valittiin nuorten valmentajaksi.

Huomenna sitten uusi kisa ja uudet jännitykset. Onneksi jätin lattiat luuttuamatta...


Minna

EC-kiertueella

Tätä kirjoitellessa on torstai ja Riku on Rankassa. Eurooppa Cup starttaa Albiezista. Se on Savoien Alpeilla, lähellä Italian rajaa ja varsin lähellä vuoden 1992 talviolympialaisten pitopaikkaa, Albertvilleä. Albiezin kylä on noin 1 600 metrin korkeudessa. Mutta käydäänpä vähän läpi mitä tämän vuoden aikana on laskurintamalla tapahtunut.

Viime kirjoituksen aikaan vuosi oli juuri vaihtunut. Kotikeskukseen, Taivalvaaralle, saatiin täysimittainen treenimäki kuntoon juuri ennen vuoden vaihdetta. Treenaaminen on sujunut ongelmitta ja selkäkin on ollut varsin hyvässä kunnossa. Ainoa harjoittelua haitannut seikka ennen EC-reissua oli kovat pakkaset. Sää on ollut "varsin" talvinen koko alkuvuoden. Välissä on ollut joku yksittäinen lauhempi päivä, mutta muutoin pakkanen on ollut - 20 - 30 asteen hujakkeilla.

Joulun ja uuden vuoden välisellä leirillä Rikun laskun palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Homma on toiminut myös sen jälkeen ja lasku on koko ajan mennyt parempaan suuntaan. Maajoukkueen haastajaryhmän leiri oli Taivalvaaralla 7.-10.1. Leiri onnistui erinomaisesti, vaikka kylmää oli. Leirin aloituspäivänä oli kylmintä, hissin ala-aseman mittarin näyttäessä -32 astetta. Leiriläiset tekivät joka treeniin  alkuverryttelyn viereisen monitoimitalon kuntosalilla. Näin lihaksisto oli valmiiksi lämmin suksille siirryttäessä. Kuvio toimi hyvin. Leirin parhaat laskut Riku teki lauantaina, joka oli leirin kolmas päivä. Leirin lopuksi pidettiin leirikisa. Siellä laskeminen ei enää ollut kovin herkkää, mutta hyvät laskut Riku sai vielä tsempattua. Yksi tärkeä anti leirillä oli tasaisuus. Eli Riku pystyi tasaisen varmasti laskemaan oman tason laskuja. Se on tärkeä ominaisuus kisoihin mentäessä. Mitä varmemmalla pohjalla lasku on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä onnistumisia ja oman tason mukaisia suorituksia tulee sitten kisoissa. Ei voi odottaa että joka kerta venyy parempiin suorituksiin kuin harjoituksissa, itseasiassa niin käy aika harvoin.

Leirin jälkeen Riku oli kotosalla reilun viikon verran. Ajan Riku otti iisisti ja kävi rinteessä kolme kertaa. Ennen EC-reissua viimeinen treeni jossa olin mukana, oli viime viikon keskiviikkona. Treenin teemana oli kokonaiset kisasuoritukset. Määrällisesti ei kovinkaan montaa laskua, mutta mahdollisimman laadukkaasti. Treeni onnistui erinomaisesti. Ainoa miinus seikka oli kova ja pyörivä tuuli, jonka takia Riku ei hypännyt kisahyppyjä ylähyppyristä, vaan pelkästään suoria "kynttilöitä". Tällä varmistettiin ettei mitään haaveria pääsisi tapahtumaan. Tuulen takia vauhdin arvioiminen ja saaminen hyppyyn oli haastavaa. Riku teki kaikkiaan kuusi kokonaista laskua. Niihin ei tullut yhtään isompaa, eikä oikein pienempiäkään, virhettä ja laskeminen oli parempaa kuin mitä olen Rikulta koskaan nähnyt. Ja pojan laskuja on tullut nähtyä todella paljon. Viimeisen laskutreenin Riku kävi tekemässä perjantaina. Itse olin silloin Riikan, Rikun pikkusisko, kanssa kisareissussa. Kävimme Åressa, Nordic cupin kilpailuissa. Åren reissu vaati yhteensä vuorokauden verran autossa istumista. Tästä syystä Riku ei matkaan lähtenyt. Oli turha rasittaa kroppaa reissaamisella juuri EC-turneen alla. Niin ja erinomaisesti Rikun lasku oli perjantainakin kulkenut.

Eli lähtökohdat kisakaudelle ovat erinomaiset. Poika on terveenä ja lasku on kehittynyt. Asennepuolellakin on tullut muutosta. Riku on ollut aina motivoitunut harjoittelemaan. Se ei ole ollut ongelma. Kun homma ei ole toiminut toivotusti, on tuskastuminen ollut varsin näkyvää ja kuuluvaa. Tälle kaudelle Riku on ottanut uudenlaisen ajattelumallin. Hän lähtee joka treeniin ja kisaan nauttimaan. Jos joku asia ei toimi, siitä ei oteta "pulttia", vaan tehdään töitä jotta homma korjaantuu. Muutos onkin alkanut jo näkymään. Tämä on varmaankin sitä aikuistumista.

Viime kaudella Rikun perustaso Eurooppa Cupissa oli sijoilla 10-14. Nyt on realistista odottaa että oman tason mukaisilla laskuilla ollaan kymppisakissa. Ensimmäinen kisa on lauantaina 23.1. ja toinen heti perään sunnuntaina. Viikonlopun jälkeen kiertueen piti siirtyä Ranskan Chateliin, mutta kisat siellä on peruttu. Korvaavat kisat lasketaan Albiezissa 28.-29,1, Hyvä puolihan siinä on, että autossa istuminen vähenee. Huono puoli, että näkee vähän vähemmän maailmaan. No eiköhän Riku ehdi maailmaan ihan riittäviin vielä näkemään ;)

Täällä kotisohvalla kisajännitys alkaa pikkuhiljaa hiipimään jäseniin. Luulenpa että täällä jännitetään enemmän kuin Riku lauantaina lähtöviivalla.

-petri-

Rikun nappaama kuva Albiezista.

Uusi vuosi, uusi laskuvauhti

Rukan Maailman cup 

Viime kirjoituksessa oltiin Rukan Maailman Cupin alustunnelmissa. Kisa tuli ja meni. Riku oli siellä esilaskijana. Kovaa maailman parhaat laskijat Rukan jyrkässä kumpareikossa tulivat. MC:n jälkeen Rikulla on ollut kaksi leiriä, molemmat Rukalla. Ja mikä Rukalla on ollut laskiessa. Mäki oli ja on edelleen loistavassa kunnossa.

Kotimaisemissakin on vihdoin päästy treenaamaan. Taivalvaaralla laskettiin kauden ensimmäiset siivut 18.12. Silloin alkoi Ski Sport Finlandin seurantaryhmän leiri. Riikka eli Rikun sisko on mukana kyseisessä ryhmässä. Leiriä varten teimme lyhyen kumpareikon, hyppypaikan ja rollerit eli aaltoladun. Vaikka Riku ei varsinaisesti leirillä mukana ollutkaan, treenasi hän muiden mukana ja sai varsin tehokkaan treeniviikonlopun. Leirille tehty kumpareikko on Rikun tarpeisiin loivahko, mutta teki ihan hyvää treenata perusasioita loivemmassa mäessä.

Laskeminen on Rikulla ottanut aimo harppauksen eteenpäin viimeisen kolmen viikon aikana. Varsinkin viimeisin leiri joulun ja uuden vuoden välissä oli anniltaan erinomainen. Laskuasentoa on saatu hieman säädettyä ja se mahdollistaa tehokkaamman ja nopeamman laskemisen jyrkemmässäkin mäessä. Lisäksi Riku oivalsi jo aiemmin joitakin pikkuseikkoja jotka ovat edesauttaneet tekniikan kehittymisessä. Tekniikka ei luonnollisesti ole vielä vakiintunut, vaan virheitä vielä tulee. Toistoja toistojen perään ja sieltä muutokset saadaan "selkäytimeen".  Aiemminhan Rikun tekniikka on toiminut paremmin loivemmissa mäissä, mutta nyt kun tekniikkaa on hiottu, alkaa lasku toimimaan paremmin myös jyrkemmällä.

Lasku on siis hyvällä mallilla. Hyppäämisen treenaamista on jonkin verran häirinnyt selkä. Se välillä provosoituu hypyistä ja sen takia hyppäämistä joutuu toisinaan rajoittamaan. Se tulee varmaankin olemaan tämän kauden teema. Perushypyt ovat kuitenkin jo hyvässä kunnossa. Vaikeampia hyppyjä pitää vielä päästä hiomaan. Mutta Rikun perushypyilläkin voi tulevissa kisoissa tavoitteiden mukaisesti menestyä. Jos Riku ei saa vaikeampia hyppyjä kisakuntoon, pitää panostaa hyppyjen suorituspuhtauteen ja ilmavuuteen. Hypyt ovat muutoinkin vain 20 % kokonaispisteistä. Loput pisteet tulevat laskutekniikasta (60 %) ja nopeudesta (20 %). Toki tiukassa kisassa kaikilla pisteillä ja pisteen kymmenyksillä on merkitystä. Mutta laskeminen edellä nyt mennään.

Eilen eli uuden vuoden aattona saatiin Taivalvaaralle täysimittainen kumpareikko eli nyt treeniolosuhde on kotimäessäkin kunnossa. Nyt on neljä viikkoa aikaa hioa suoritusta kuntoon. Sitten starttaa kisakausi Eurooppa cupin merkeissä. Tässä välissä on vielä yksi leiri. Leirin ajankohta on 7.-10.1. ja paikkana Taivalvaara. Ennen leiriä on vielä muutama päivä aikaa treenailla. Luultavasti yhtenä päivän käymme Rukalla, mutta muutoin pysymme kotosalla. Alla vielä lyhyt pätkä joulunalus kurvailuista Rukalla.

Reipasta uutta vuotta,

.petri-