Talvi ei sään puolesta ole ottanut tullakseen, mutta laskukausi on saatu säilölumella avattua. Riku on käynyt kurvailemassa Rukalla ja hyppäämässä Taivalvaaralla. Rukalla on yksi säilölumella lumetettu rinne ja Taivalvaaralla säilölumesta rakennettu hyppyri. Vielä eivät keskukset ole päässeet lunta tykittämään, mutta nyt onneksi sää on osoittanut viilenemisen merkkejä. Kyllä se talvi sieltä taas tulee.
Taivalvaaran hyppypaikka saatiin käyttökuntoon 10.10. Samana päivänä avattiin myös rinne Rukalla. Vaaran hyppyriin tehtiin vähän pohjatöitä kaivinkoneella. Hyppyri rakennettiin soramontun seinämälle, aivan säilölumiläjän viereen. Näin lunta ei tarvinnut kuskata ja hyppyri voitiin toteuttaa pienemmin kustannuksin. Lunta hyppyrin tekoon meni n. 250-300 kuutiota, joka on varsin vähän. Mutta mäen kuntoon laittaminen ei ollut ihan vähäinen urakka. Kaivinkoneella ei saatu koko vauhtimäkeä lumetettua, vaan jyrkkään penkkaan lunta jouduttiin siirtämään käsivoimin. Apuna ahkio ja köysi. Vaan valmista tuli ja hyppäämään on päästy. Tulevaisuutta varten on muutamia ideoita, joilla mäen kuntoon laittamista saadaan helpotettua. Säilölumella toteutettuna hyppyri lienee ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.
Viime talven viimeisiä treenejä Taivalvaaralla.
Rikulla on takana kymmenen hyppytreeniä ja hieman vajaa sata hyppyä. Joukossa omia treenejä, mutta myös yksi haastajaryhmän leiri. Ihan leppoisaa puuhaa hyppääminen ei ole ollut. Jotta hyppäämään pystyy, pitää kavuta ylös jyrkkää ja pehmeää hiekkapenkkaa. Ensi kesänä pitääkin tehdä penkkaan rappuset, jolloin ylös kapuaminen vähän helpottuu. Riku on viime päivinä vähän valitellut jalkojen tukkoisuudesta, johtuen juuri tuosta kapuamisesta. Nyt onkin sitten otettu pari viime päivää iisimmin.
Kauden 2016-2017 ensimmäisiä hyppyjä
Shamaanit (Shaman skis= kotimainen kumparelaskusuksi merkki, joka muuten toimii perusrinnesuksenakin) huollettuna kurvailimme perjantaina Kuopioon. Täältä Riku jatkaa Helsinkiin ja maanantai-aamuna sitten maajoukkueen A-ja haastaryhmän kanssa Sveitsiin. Lentämällä Zurichiin ja sieltä junalla Zermattiin. Zermatt sijaitsee kuuluisan Matterhorn vuoren kupeessa, lähellä Italian rajaa. Kylä on noin 1 600 m korkeudessa ja sitä ympäröivät useat yli 4 000 metrin vuoren huiput. Laskemaan pääsee jäätiköllä. Ylin hissiasema sijaitsee Kleine Matterhornilla aina 3 883 metrin korkeudessa. Kumpareikko hieman tätä alempana. Korkealla siis treenataan ja sehän onkin sitten vähähappisemman ilman takia tavallista raskaampaa. Tämän lisäksi Zermattin kumpareikko on varsin haastava ja jyrkkä. Toivotaan että olosuhteet muutoin ovat kohdillaan ja joukkue pystyy treenaamaan suunnitellusti. Parille ensimmäiselle pävälle ennuste lupailee lumisadetta. Toivottavasti sade ei ylly liian sakeaksi ja jäätikkö ole kiinni sen takia. Uusi lumi ei sinällään haittaa. Sopiva määrä uutta lunta tekee vain hyvää kumpareikolle.
Tärkeintä leirillä on saada hyvä tuntuma laskemiseen ja pikku hiljaa rakentaa laskua kohti kokonaisia kisasuorituksia hyppyineen. Leiriltä Riku kotiutuu 3.11. Kirjoitellaan kuulumisista viimeistään leirin päättymisen jälkeen.
Tässä vielä kuva-/videokooste säilölumihyppyrin rakentamisesta.
Syksy on edennyt jo varsin pitkälle. Näppäimistön äärellä ollaan oltu laiskoja ja viimeisimmästä kirjoituksesta on ikuisuus. Onkin aika vähän läpi kesän ja alkusyksyn kuulumisia.
Uimahyppyjä Kuopion Vänärin 10 metristä
Rikun kesä meni hyvin pitkälti vanhoissa merkeissä. Perustreeniä kotimaisemissa, sekä vesihyppäämistä Nurmeksessa. Rikun selkä oireili jonkin verran pitkin kesää. Ensimmäinen vesihyppyleiri kesäkuun puolivälissä provosoi kivun esiin. Sen jälkeen kipuja on ollut välillä enemmän, välillä vähemmän. Alaselässähän on pari pientä pullistumaa. Vesihypyissä tulee varsin kova isku veteen tullessa ja se aiheuttaa selän kipeytymistä. Muuta oheisharjoittelua on sovellettu tarpeen mukaan, jotta kipu selässä ei pahenisi. Riku on saanut tehtyä hyviä voima-, nopeus- ja kimmoisuusharjoituksia ongelmista huolimatta.
Vesihyppyleirejä Rikulla oli kaikkiaan viisi. Näistä kolme oli maajoukkueen haastajaryhmän leirejä ja kaksi omaa. Ja pääsi Riku kesällä lumellekin. Norjan Folgefonnassa oli leiri elokuun alussa. Laskupäiviä leirillä oli seitsemän. Norjassa käytiin koko perheellä ja ennen Fonnaa kierreltiin Norjassa lomailemassa muutaman päivän ajan. Säät ei reissussa ja treenatessa oikein suosineet. Aika paljon sateisia päiviä ja jäätiköllä lisäksi vielä sumua. Mutta hieno reissu kuitenkin, upeita maisemia ja hyviä laskuja.
Rikun kesään kuului toki muutakin kuin treenaamista. Poika täytti heinäkuun alussa 18 vuotta ja ajokorttikin tuli hankittua. Autokoulu hoidettiin opestusluvalla, minun toimiessa opetttajana. Reilussa kuukaudessa homma saatiin hoidettua ja kaikin puolin kuvio toimi hyvin. Yhtään kertaa emme saaneet riitaa aikaiseksi, vaikka autossa olikin kaksi jääräpäätä. Ajokortti helpottaa tulevana talvena meitä vanhempia, kun Riku pääsee kulkemaan treeneissä tarvittaessa ihan omikseen.
Nurmes ja korkki seiska
Nyt talvi on tuossa ihan nurkan takana ja pitkä odotus lumelle pääsystä alkaa olla ohi. Ruka avaa ensimmäiset rinteensä näillä näkymin jo 10.10. Heillä on vime talvisia lumia varastoituna ja niiden avulla saataneen yksi rinne kuntoon jo viikon päästä. Taivalvaaralle on taas tarkoitus tehdä hypypaikka säilölumesta. Aiempaa kokemusta säilölumihyppyristä ei ole, mutta eiköhän homma saada toimimaan. Maajoukkueen hyppyleiri on tarkoitus pitää näissä maisemissa 14.-16.10. Riku on myös lähdössä Sveitsin Zermattiin leireilemään 25.10. Sille leirille on hyvä lähteä, kun ehtii ottamaan tuntumaa laskemiseen Rukalla ja hiomaan hyppyjä kotimaisemissa Taivalvaaralla. Leirin pystyy aloittamaan tehokkaammin, kun suksituntuma on jo etukäteen hankittuna.
Sitten päivän lupaus. Seuraavaa kirjoitusta ei tarvitse odotella viikko tolkulla, vaan se tärähtää tänne kunhan lumileikit on päästy aloitamaan eli reilun viikon päästä.
