Aletaan olla Marraskuun puolivälissä. Riku kotiutui Zermattin leiriltä puolitoista viikkoa sitten. Tässä välissä talvi on ottanut aimo harppauksen. Lunta on vähän maassa ja reilun viikon verran sääkin on ollut reipusti pakkasella. Ja sehän on tarkkoittanut sitä että lumitykit on vihdoin pääseet jauhamaan lunta niin Taivalkoskella, kuin muuallakin. Viime päivät Taivalvaaralla on lunta tehty treenikumpareikkoon. Minäkin olen ollut lumetustalkoissa mukana. Ja itse asiassa parasta aikaa olen tykkejä vahtimassa. Jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin saamme treenikumpareikkoon riittävästi lunta viikonlopun aikana. Ensi viikoksi on siis tiedossa lapiointi hommia :)
 |
| Zermattin kumpareikko, näkymät kohdillaan |
Samaan aikaan on valmistumassa myös Rukan kumpareikko. Sen tehdään ilmeisesti torstaina. Treeniolosuhteet ovat siis muutamassa päivässä kunnossa. Taivalvaaralla treenataan hieman lyhyemmässä ja loivemmassa, kun taas Rukalla päästään täysimittaiseen ja haastavampaan kumpareikkoon. Hieno homma. Vime talvena Rukan ja meidän kumpareikon tekeminen meni selvästi myöhemmäksi.
Riku siis kävi leirillä Sveitsin Zermattissa. Leiri meni hyvin ja olosuhteet olivat hyvät. Ensimmäinen laskupäivä jäi väliin, kun lumisatinen ja tuulinen sää jäätiköllä esti laskemisen. Mutta silloin satanut lumi teki harjoitusoloista hyvät. Treenaaminen Zermattissa on raskasta. Kumpareikko on vaikea. Se on jyrkkä ja paikoin jäinen. Lisäksi se sijaitsee korkealla. Ylin hissiasema on 3 800 m korkeudessa, kumpareikko pari sataa metriä alempana. Mutta mikä tekee korkealla harjoittelusta raskaampaa kuin merenpinnan tasolla?
 |
| Kuuluisa Matterhorn 4 478 m |
Niin kuin kaikki tiedämme, tarvitsemme happea pysyäksemme hengissä. Hengityksen kautta happi siirtyy keuhkoihin. Sieltä se siirtyy veren punasolujen mukana kehon eri osiin mm. aivoihin ja lihaksiin. Lihakset hyödyntävät happea omassa aineenvaihdunnassaan. Lihakset voivat toimia pienen hetken ilmankin happea, mutta ilman happea liike loppuu lyhyeen. Merenpinnan tasolla ilma sisältää happea 20,9% ja normaali ilmanpaine on 1013 hPa. Ilmankoostumus säilyy n. 20 km korkeuteen asti suurinpiirtein samana eli happea ilmassa on prosentuaalisesti sama määrä myös merenpintaa korkeammalla. Sitä vastoin ilmanpaine laskee mitä korkeammalle mennään. 5 500 m korkeudessa ilmanpaine on enää puolet merenpinnan tasosta. Samalla laskee myös hapen osapaine. Mitä alhaisempi hapen osapaine on, sitä vähemmän happea siirtyy keuhkojen kautta verenkiertoon. Kun kehon saama hapen määrä vähenee, alkaa elimistön normaali toiminta häiriintymään. Mitä nopeammin ja mitä korkeammalle noustaan, kasvaa riski saada ns. vuoristotauti. Oireita ovat mm. väsymys, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, huimaus, päänsärky, näköhäiriöt. Pahimmillaan aivot turpoavat ja keuhkot romahtavat. Seurauksena voi olla kuolema. 2 000-2 500 metrin korkeudessa joka neljäs ja 4 200 m korkeudessa 40 % saa vuoristotaudin oireita. Yksilölliset erot ovat suuria ja paljon on merkitystä miten nopeasti ylös noustaan ja miten pitkään siellä ollaan. Elimistö sopeutuu hiljalleen korkealla olemiseen. Korkeille vuorille noustessa, tärkeää onkin antaa elimistölle aikaa sopeutua.
Zermattin jäätikkö on sen verran korkealla, että nopeasti sinne siirryttäessä, elimistö voi romahtaa jo 24 tunnissa ja seurauksena voi olla jopa kuolema. Mutta eihän treenatessa jäätiköllä oleskella koko ajan, vaan muutama tunti kerrallaan. Näin oireiden riski jää pienemmäksi. Ja vaikka jotain oireita tulisikin, niin ne helpottavat kun siirrytään alemmas. Vaikka varsinaisia oireita ei jäätiköllä saisikaan, vaikuttaa korkeus fyysiseen suorituskykyyn. Kumparelaskussa suoritus on lyhyt, noin 20-30 s, riippuen kumpareikon pituudesta ja laskijasta. Suoritus on hyvinkin anaerobinen eli iso osa energiantuotosta tapahtuu ilman happea. Eli sinällään hapen saannilla laskun aikana ei ole niin isoa merkitystä, kuin pidemmässä suorituksessa. Mutta kehon vähäisempi hapen saanti vaikuttaa myös palautumiseen suorituksesta. Se hidastuu. Sitä kautta harjoitellu on kuormittavampaa kuin merenpinnan tasolla. Myös syke on ylhäällä normaalia korkeampi ja tämän Rikukin oli huomannut.
Harjoittelu normaaleissa korkeuksissa on tehokkaampaa. Mutta valitettavasti kesällä ja syksyllä vuorille joudutaan menemään lumen perässä. Korkealla sijatsevilla jäätiköillä harjoittelusta ei päästä kokonaan eroon oikein mitenkään. Maailmalta löytyy lasketteluhalleja jotka sijaitsevat alhaalla. Mutta valitettavasti hallien rinteet ovat sen verran loivia, että niihin ei saa tehtyä riittävän vaativaa kumpareikkoa. Niin kauan kuin jyrkemmän rinteen omaavaa hallia ei rakenneta, pitää jäätiköillä harjoitella. No ainakin maisemien puolesta jäätiköillä harjoitelu hakkaa hallissa laskemisen 100-0.
Riku on nyt viikonlopun Rukalla. Siellä on Rukan kauden avajaiset. Ruka on freestylehiihdon yhteistyökumppani ja harjoittelukeskus. Maajoukkuelaskijat ovat avajaismenossa mukana. Seuraavan kuukauden aikana poika taita olla enemmän leirillä kuin kotona. Kuukausi huipentuu kumparelaskun Maailman Cupin avaukseen, joka lasketaan Rukalla 10.12. Toivon mukaan Riku on silloin mukana.
-petri-
