Mikä on selvä merkki siitä että on syksy ja lunta odotellaan malttamattomana? Meidän perheessä merkki on se että olohuoneen TV:ssä pyörii nauhoitettuja kumparelaskun MM- ja MC-kisoja. Viikonloppuna oli jo pientä kuumetta havaittavissa ja sitä lääkittiin osin sohvalta käsin. Mahtui sateiseen viikonloppuun kyllä sitä treeniäkin. Lauantaina miehet suuntasivat yläkoulun liikuntasaliin tekemään yhdistetyn nopeus-, kimmoisuus- ja taitotreenin. Sunnuntaina heiluteltiin rautaa Taivalvaaran monitoimitalon urheilijoille suunnitellulla salilla. Rinnallevetoa, etukyykkyä, takareisien pumppausta, penkkiä + pari muuta ylävartaloliikettä ja tietysti keskivartaloharjoitteita. Nuo siis kuuluivat Rikun ohjelmaan. Muut vetivät omaa ohjelmaansa. Vielähän tuo oheisharjoittelu tuntuu maistuvan vaikka junnarit varmaankin mieluiten tekisivät sitä itseään eli suihkisivat suksilla alamäkeen ja mieluiten möykkyiseen sellaiseen. No eiköhän sitä noin kuukauden päästä ensi lumille Rukalla päästä, näin vakaasti uskomme. Toivon mukaan uskoamme ei koitella. Mahtuihan siihen viikonloppuun vielä vähän frisbeegolfia, joka välillä (vai pitäiskö jopa sanoa että lähes poikkeuksetta) meni kirjaimellisesti päin mäntyä ja penkkiurheiluakin. Mm. lentopalloa tuli katseltua. On se hienoa kun Suomi alkaa menestymään laajemmin myös palloilussa.
Bloggaus tuli taas isältä. Riku ei ole ihan innokkaimasta päästä purkamaan tuntojaan, varsinkaan näin kirjallisesti. Kummaltakohan vanhemmalta tuo on perittyä? No meidät tuntevat taitavatkin tietää, että isäänsä on tuossa(kin) asiassa tullut. Mutta kun minullakin on iän myötä jotain kehitysaskeleita tällä saralla otettu, niin uskotaan että näin käy Rikunkin kohdalla ja tarinaa tänne pikkuhiljaa ilmestyy itse urheilijaltakin.
Eipä siinä sitten kun hyvää alkanutta viikkoa,
-petri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti