H-hetki lähestyy...

Taas se on lähempänä. Ensimmäistä kertaa tälle syksylle auton tuulilasissa jäätä. Perhe hykertää mielissään ja suunnittelee jo ensimmäistä suksille pääsyä. Riku laskee päiviä ja seuraa Rukan lumetustilannetta netistä. Tuskastuminen ja ylienergisyys ovat käsin kosketeltavissa. Ehkä pikkuhiljaa pitää paneutua varusteasioihin ja suksihuoltoon. Onneksi ne ovat kuitenkin enemmän isän heiniä, eikä äidillä tarvitse niihin perehtyä ja puuttua muuten kuin maksajana. Äiti miettii (salaa), että ehkä jopa kolme viikonloppua vielä muulle toiminnalle, ennen kuin tarvitsee suunnitella logistiikkaa, ruokahuoltoa ym., jotta kaikkien perheenjäsenten toiveet tulisivat huomioiduiksi. Lähipiiri tuskailee kylmää ilmaa ja lumisadetta, mutta meillä odotetaan jo lunta. Talvi on paras vuodenaika! 

Minna

Viikonlopun jälkeisiä mietteitä

Mikä on selvä merkki siitä että on syksy ja lunta odotellaan malttamattomana? Meidän perheessä merkki on se että olohuoneen TV:ssä pyörii nauhoitettuja kumparelaskun MM- ja MC-kisoja. Viikonloppuna oli jo pientä kuumetta havaittavissa ja sitä lääkittiin osin sohvalta käsin. Mahtui sateiseen viikonloppuun kyllä sitä treeniäkin. Lauantaina miehet suuntasivat yläkoulun liikuntasaliin tekemään yhdistetyn nopeus-, kimmoisuus- ja taitotreenin. Sunnuntaina heiluteltiin rautaa Taivalvaaran monitoimitalon urheilijoille suunnitellulla salilla. Rinnallevetoa, etukyykkyä, takareisien pumppausta, penkkiä + pari muuta ylävartaloliikettä ja tietysti keskivartaloharjoitteita. Nuo siis kuuluivat Rikun ohjelmaan. Muut vetivät omaa ohjelmaansa. Vielähän tuo oheisharjoittelu tuntuu maistuvan vaikka junnarit varmaankin mieluiten tekisivät sitä itseään eli suihkisivat suksilla alamäkeen ja mieluiten möykkyiseen sellaiseen. No eiköhän sitä noin kuukauden päästä ensi lumille Rukalla päästä, näin vakaasti uskomme. Toivon mukaan uskoamme ei koitella. Mahtuihan siihen viikonloppuun vielä vähän frisbeegolfia, joka välillä (vai pitäiskö jopa sanoa että lähes poikkeuksetta) meni kirjaimellisesti päin mäntyä ja penkkiurheiluakin. Mm. lentopalloa tuli katseltua. On se hienoa kun Suomi alkaa menestymään laajemmin myös palloilussa.

Bloggaus tuli taas isältä. Riku ei ole ihan innokkaimasta päästä purkamaan tuntojaan, varsinkaan näin kirjallisesti. Kummaltakohan vanhemmalta tuo on perittyä? No meidät tuntevat taitavatkin tietää, että isäänsä on tuossa(kin) asiassa tullut. Mutta  kun minullakin on iän myötä jotain kehitysaskeleita tällä saralla otettu, niin uskotaan että näin käy Rikunkin kohdalla ja tarinaa tänne pikkuhiljaa ilmestyy itse urheilijaltakin.

Eipä siinä sitten kun hyvää alkanutta viikkoa,

-petri-

Blogi avattu

Blogi on saatu pystyyn ja se on aika julkaista. Blogin ajatuksena on esitellä nuoren urheilijan elämää. Mitä arki pitää sisällään, kuvaillaan tunnelmia treenikaudella, leireillä, kilpailumatkoilla jne. Blogia vääntävät urheilija itse ja muut perheen jäsenet eli Riikka sisko, Minna äiti ja Petri isä. Näin blogista toivon mukaan tulee monivivahteisempi ja se paremmin kuvaa tietä kohti nuoren miehen päämäärää eli kansainvälistä menestystä ja mitä se vaatii urheilijalta itseltään ja taustajoukoilta. Meillä freestylehiihto/laskettelu on perheen yhteinen harrastus. Pikkuhiljaa harrastus on muuttunut päämäärätietoisemmaksi ja sitä kautta isoksi osaksi yhteistä arkea. Ja vauhti senkuin kiihtyy...

Koittakaahan pysyä vauhdissa mukana!

Riku viime talvena Taivalvaaralla.

-Petri (isä, huoltaja, valmentaja)