Eka lumileiri takana

Sunnuntaina loppui kauden ensimmäinen lumileiri. Nelipäiväinen  leiri oli osa Skill Teamin toimintaa. Olosuhteet Rukalla oli hyvät. Eturinteen reunaan tehtiin n. 100 m kumpereikko, jonka profiili (=jyrkkyys) oli vaihteleva, samoin kuin kumpujen välikin. Alkuosa "rännistä" oli pidemmällä välillä, kun taas lopussa kumpujen väli oli lyhyt. Koko porukalla oli alkuun pientä hakemista varsin haastavaksi osoittautuneessa kumpareikossa. Eikä huono näkyvyys (sumua, lumisadetta, muuten vain harmaata) helpottanut asiaa. Pienen hakemisen jälkeen Rikun jalat alkoivat toimimaan riittävän nopeasti ja muutoinkin tuntuma alkoi löytyä. Leirillä vedettiin tiiviillä tahdilla, yhteensä 10 laskutreeniä. Vihdoin ja viimein päästiin myös hyppyjä treenaamaan. Hyppypaikka saatiin käyttöön perjantaina iltapäivästä. Alkuu pari suoraa "kynttilää" ja sen päälle back flippejä eli takaperin voltteja. "Bäkkärin" idea alkoi löytyä. Lähtö oli jo parempi kuin aiemmilla kausilla. Crossissa eli suksien ristiin laittamisessa on vielä hiottavaa, jotta crossi saadaan aikaisemmin ja selvemmäksi. Flat spin eli "flättäri" kulki heti jopa paremmin kuin viime kaudella. Kesällä vesihyppyrissä treenattu flättäri truck driver (=rekkakuski) gräpillä onnistui lumella heti ensimmäisellä yrityksellä. Itseasiasissa kaikilla yrityksillä. Vielä hyppyjä erilaisista hyppyreistä ja siinä olisi uusi kisahyppy. Sitä ei luultavasti kukaan suomalainen kumparelaskija ole vielä kisoissa hypännytkään. Eli laskurintamalla asiat menossa oikeaan suuntaan.

Ainoa huolenaihe tällä hetkellä on kipeytyneet polvet, joissa mitä ilmeisemmin on ns. hyppääjän polvi oireita. Treenien päätteeksi lunta pussiin ja kylmähoitoa molempiin polviin. Lisäksi ibuprofeiinia kuurina. Polvien teippausta kokeillaan ja toivon mukaan siitä on hyötyä. Motivoituneella urheilijalla kipuilut jäävät helposti huomiotta ja treeni jatkuu niistä huolimatta. Vanhempien ja valmentajan pitääkin kuulostella herkällä korvalla tuntemuksia ja tarvittaessa ohjata urheiljaa hoitamaan kipua aiheuttavia vammoja/rasitusvammoja.

Leirillä päivät menivät pitkälle iltaan laskutreenien merkeissä. Illalla laskuvideoiden katsomista ja pienten yksityiskohtien(kin) analysoimista seuraavaa treenikertaa varten. Jo tällä tasolla urheilu ja treenaaminen vaatii nuorelta mieheltä paljon itsekuria, sinnikkyyttä ja ennen kaikkea motivaatiota. Illalla ei voi valvoa pitkään, vaan on mentävä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa heräillä seuraavan päivän treeneihin. Ja kyllähän se uni tuleekin helposti silmään, kun rinteessä muutaman tunnin päivällä viettänyt.

Seuraava leiri on ohjelmassa 5.-8.12. kotimaisemissa eli Taivalvaaralla. Toivotaan että säät suosivat lumetusta ja leiri päästään vetämään läpi suunnitellusti.

Sitten yhteistyöasioihin. Keskiviikkona on vuorossa seuraava iso askel urheilijan elämässä. Silloin allekirjoitetaan ensimmäiset yhteistyösopimukset. Seuraavat kaksi vuotta pääyhteistyökumppanina on Komake Oy ja heidän pyörittämänsä Taivalvaaran hiihtokeskus ja Hotelli Herkko. Lisäksi yhteistyösopimus allekirjoitetaan rakennusliike RakennusTaival kanssa. Kun tähän lisätään Valio Plus Akatemian stipendi, sekä Lions Club Taivalkosken stipendi, niin tulevan kauden paketti on kasassa ja voidaan keskittyä täysillä urheiluun. Suurkiitokset tukijoille luottamuksesta ja kaukokatseisuudesta!

Tässä linkissä muutama suoritus leiriltä.

-petri ja minna-

Iloa ja surua

Sitten viime bloggauksen on kaikenlaista tapahtunut, varsinkin "siviilissä" eli urheiluelämän ulkopuolella. Kävimme Savon sydämmessä, Kuopiossa, kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensi vietettiin Rikun ukin 70-vuotis synttäreitä ja seuraavan viikonloppuna oli vuorossa surullinen matka. Rikun isomummi, perheen äidin mummo, menehtyi ja kävimme saattamassa hänet viimeiselle matkalle. Tätähän se elämä on, ilon ja surun hetkiä. Samoja tuntemuksia koetaan myös urheilun rintamalla. Onnistumisen myötä suurta iloa ja epäonnistumisen hetkellä surua. Toki surun tunteet eivät nouse samalle tasolle kuin esim. läheisen kuoleman seurauksena. Yhtäkaikki, molemmat tunteet kuuluvat elämään ja urheiluun. Niitä pitää vain oppia käsittelemään. Urheilussa ilon hetkistä kannattaa ottaa kaikki irti, mutta niin että ei tuuduttauduta liiaksi onnistumisen mukanaan tuomaan hyvänolontunteeseen. Muutoin se voi muodostua kehitystä jarruttavaksi tekijäksi. Epäonnistumiset pitää ottaa oppimisprosessina. Epäonnistumiset voivat lannistaa. Se on inhimillistä, mutta siitä täytyy päästä mahdollisimman nopeasti ohi. Todelliset urheilijat ottavat epäonnistumista opikseen ja nousevat  sen seurauksena entistä kovemmalle tasolle. Osalle epäonnistumisista voi tulla itseluottamusta syövä kierre, joka on vaikea saada katkaistua. On yksilöllistä miten tämä negatiivinen kierre saadaan katkaistua, mutta yleensä se vaatii vahvaa tukiryhmää urheilijan ympärillä. Tappion hetkellä myös todelliset ystävät  nousevat esiin ja erottuvat ns. selkään puukottajista, jotka kyllä ovat urheilijan mukana voiton hetkellä, mutta kääntävät selkänsä tappion myötä. Eli juuri sillä hetkellä kun ulkopuolinen tuki on urheilijalle kaikkein eniten tarpeen. Jokainen tekee oman ratkaisunsa kumpaan ryhmään haluaa kuulua, todellisiin (urheilun) ystäviin vai sohvan päältä "enkö minä sanonut, ei siitä ole mihinkään" huuteleviin tyyppeihin.

Tämän lyhykäisen pohdiskelun jälkeen pientä katsausta tulevaan. Tällä viikolla torstaista sunnuntaihin on ohjelmassa kauden ensimmäinen Skill Teamin lumileiri. Leiri on Rukalla. On vielä epävarmaa päästäänkö leirillä laskemaan kumpareita vai ei. Alkutalvi on säiden suhteen ollut niin vaihteleva että lumetus Rukalla ei ole edennyt aivan toiveiden mukaan. Ainakin hyppypaikka sinne saataneen, joten kesällä vesihyppyrissä treenattuja hyppyjä päästään viimein siirtämään lumelle. Luvassa on joka tapauksessa tiukat neljä päivää. Laitellaan leirikuulumisia viimeistään leirin jälkeen.

Loppuun kännykällä napattu kuva viime sunnuntailta Rukalla.

-petri-

Positiivisia uutisia viime päiviltä

Syysloma oli ja meni ja sen perään toinen viikkokin. Nyt on takana kuusi laskupäivää, kaikki luonnollisesti Rukalla, kun muualla ei vielä ole rinteitä auki. Lokakuun puolessa välissä talvi näytti tulevan vauhdilla, mutta niinkuin useimpina syksyinä, talvi otti hieman takapakkia vesisateiden merkeissä. Lumi kerkesi sulaa pois, mutta toissa aamuna eli perjantaina lunta oli yön aikana tipautellut pari senttiä. Nyt ennusteet taas lupailevat vähän parempaa ja ensi viikolla saataneen lisää lunta. Toivon mukaan keli vielä pakastuisi kunnolla jotta lumitykit Taivalvaarallakin saataisiin päälle ja pikkuhiljaa kotimäkikin kuntoon. Onneksi Ruka on tuossa nurkan takana ja laskutuntumaa saadaan siellä hiottua kuntoon. Välipäivinä eli niinä vähän huonompina hetkinä kun mäkeen ei olla päästy, on jatkettu kehon työstämistä kuntosalilla. Pojalla reidet senkun paksunee ja alkaa isän narut jäädä toiseksi.

Riku on tässä syksyn mittaan innostunut taas kiipeilemään.Viime talvena korkkiseiskaa hypätessä peukalo vääntyi ja hilltisi enimpiä kiipeilyhaluja aina kesälle saakka. Nyt peukku alkaa olla kunnossa ja kiipeily maistuu. Kun on tuota pituutta ja voimaa tullut lisää, niin se alkaa näkyä myös kiipeilyssä. Pikkuhiljaa yläkoulun liikuntasalissa olevan seinän yläankkuri on tullut vastaan yhä vaikeampien reittien kautta. Way to go!

Viime päivinä on otettu merkittäviä ensiaskeleita urheilijan elämän saralla. Ensimmäiset yhteistyösopimukset alkaa olla plakkarissa ja niistä päästään kertomaan tarkemmin parin viikon kuluttua, kun nimet on raapusteltu paperille. Nykyää huipulle nouseminen, lajissa kuin lajissa, vaatii laajaa taustatukea. Freestylehiihto ei ole ihan niitä halvimpia lajeja ja vaatii jo junnuiässä kohtuullisen suuria rahallisia panostuksia. Yleensä rahat tulevat vanhempien kukkarosta. Tarkkoja summia ja kausibudjetteja ei ole edes uskaltanut tehdä, vaan on eletty sen mukaan mitä pankkitilin ja Visa-kortin saldo ovat sallineet. Jotta kompromisesseja ei tarvitsisi tehdä, olisi tarpeen saada taloudellista tukea myös muualta kuin vanhempien kukkarosta. Tästä syystä meikäläinen eli perheen isä, ylensi itsensä manageriksi ja lähestyi joitakin alueemme yrityksiä. Kovin suurella ei ole lähdetty liikkeelle, mutta tavoitteeseen on päästy ja meidän mittapuun mukaan ihan merkittävää taloudellista helpotusta on tulossa ja tuleva kausi saadaan vietyä läpi suunnitellusti, ilman kompromisseja. Mutta tarkemmin tulevista yhteistyökumppaneista kunhan homma on virallisesti vahvistettu. Mutta yksi iso askel urheilijan uralla on taas otettu. Yhteistyö tuo mukanaan velvoitteita ja niitä on hyvä päästä pikkuhiljaa opettelemaan. Jos ura etenee tavoitteiden mukaan velvoitteita on luvassa jatkossa enemmänkin ja on hyvä että oppia saadaan jo näin junnuiässä.

Ja eilen perjantaina otettiin myös toinen iso askel. Nimittäin ensimmäinen stipendikin on plakkarissa! Syksyllä laitettiin Valiolle hakemus vetämään ja eilen saatiin toiveissa ollut viesti. Riku valittiin Valion Plus Akatemian stipendin saajaksi! Sieltäkin on siis luvassa taloudellista helpotusta talven panostuksiin. Valio on lähtenyt tukemaan merkittävällä kokonaispanostuksella urheilevia lapsia ja nuoria. Enemmän infoa näiltä Valion sivuilta. Esimerkillistä ja kannettavaa toimintaa! Valion arvostus nousi meikäläisen silmissä jo ennenkuin päätös stipendin saajista oli selvillä. 4.12. olisi sitten Rikun uran ensimmäinen "edustustilaisuus" Valion tehtaalla Oulussa, kun stipendi mennään pokkaamaan. Toivotaan ja uskotaan että ei jää viimeiseksi vastaavanlaiseksi tilaisuudeksi. Näissä positiivisissa merkeissä taidan painua saunaan lepututtamaan vanhan miehen väsyneitä lihaksia. Huomenna on taas hienopäivä luvassa. Aamulla kurvaillaan Rukalle ja Rukalla :)

Loppuun vielä yksi kuva toukokuun lopun Skill Team Summer Campiltä.

-petri-