Lehtijuttu

Viikko on taas vierähtänyt. Alkuviikosta Riku oli Koillissanomien haastattelussa. Juttu löytyy tuosta alta. Tämä viikko harjoituksellisesti meni rinnetreenien merkeissä. Rikulla on ollut myös koeviikko, joten vapaa-ajallekin on ollut ohjelmaa koulukirjojen parissa. NOVan (nuorten olympiavalmennusryhmä) leiri loppui maanantaina. Tiistaina oli tarpeellinen lepopäivä. Keskiviikkona palattiin taas rinteeseen. Ennen treeniä tehtiin lyhyt pika-/räjähtävävoimaharjoitus. Harjoituksen tarkoituksena on ylläpitää kesän/syksyn aikana hankittuja ominaisuuksia. Kokeiltiin ekaa kertaa tehdä treeni juuri ennen mäkeen menoa. Kokeilu toimi. Lyhyt voimaharjoitus toimi hyvin kroppaa herättelevänä ja jalat olivat heti valmiit lasku puuhiin. Tullaan jatkossakin toimimaan samoin.

Myös torstaina laskettin Taivalvaaralla, lauantai meni Rukalla ja sunnuntaina taas kotimäessä. Lasku alkaa löytyä ja meno tällä viikolla oli leiriin verrattuna vauhdikkaampaa ja teknisesti parempaa. Hyppäämisessä on vielä tekemistä, mutta väläyksiä paremasta on näkyvissä silläkin saralla. Joitakin kelpo suorituksia on tällä viikolla nähty. Esim. tänään korkkiseiskat lähtivät jo paremmin, kuin viikko sitten. Toistoja toistojen perään, sieltä se on ennenkin löytynyt ja sieltä se jatkossakin löytyy :)

Riku hieman satutti selkäänsä lauantaina Rukalla. Alahyppy tuli hieman sivuun alastulosta, kohtaan jota ei oltu pehmitetty. Hieman oireili tänään hypätessä. Jäykistää myös alaselän lihaksia. Maanantaina tehdään vähän huoltavia harjoitteita. Toivon mukaan niillä homma saadaan paikat kuntoon. Tarvittaessa jätetään joku suunnitelluista harjoituksista väliin. Ensi viikon suunnitelmissa on laskea Taivalvaaralla ti, ke ja to iltoina. Rukalle luultavasti lauantaina ja sunnuntaina taas kotimäessä. Eli laskuharjoituksia viitenä päivänä. Päälle ainakin yksi oheisharjoitus, todennäköisesti keskiviikkona, ennen mäkeen menoa.

Tälle erää ei tämän enempää tai no onhan tuossa lehtijutussa lisää luettavaa ;)

-petri-

Leiri Taivalvaaralla

Nyt on pystytty kotimäessäkin eli Taivalvaaran Hiihtokeskuksessa, laskemaan hyvissä olosuhteissa.  Reilu viikko sitten voitiin treenata vielä pelkästään hyppäämistä, mutta muutaman päivän ajan on päästy kunnolla "työntekoon". Rikulla oli nuorten olympiavalmennusryhmän leiri perjantaista maanantaihin. Neljän päivän aikana treenejä oli rinteessä yhteensä yhdeksän ja päälle vielä yksi oheisharjoitus. Eipä ihme että poika on väsyneen oloinen näin leirin jälkeen. Vaan eiköhän yksi lepopäivä riitä ja keskiviikkona taas suuntailla mäkeen.

Taivalvaaralla on nyt siis uusi treenimäki. Kyseissä kohtaa rinnettä ei aiemmin kumpareikkoa ole vielä ollut. Rinteen profiili on hyvä. Se on kohtuullisen tasa jyrkkä ja jyrkkyyttä on riittävästi. Olosuhteet kumpareikon tekoa aloitettaessa olivat hyvinkin kosteat ja mäen valmistuttua pakkanen oli jo reippaasti yli kymmenen asteen. Niinpä mäki on ollut rapsakassa kunnossa. Varsinkin ylähypyn jälkeinen osa osoittautui leirillä haastavaksi, jopa maajoukkue tason laskijoille. Koska kumpareikko on jäinen ja luonnon lunta ei ole juurikaan taivaalta tullut, ovat kummut pysyneet aika pieninä ja terävinä. Se taas antaa vielä pientä lisävaikeutta. Tarvittaisiin sellaiset reilut kymmenen senttiä uutta lunta, niin mäki olisi täydellisessä kunnossa. Mutta ei valiteta, kyllä noissa oloissa passaa treenailla. Varsinkin kun mäki on melkein tuossa takapihalla. Taivalvaaralla kierto on nopea (eli siirtyminen uudelleen kumpareikon päälle vie vähän aikaa), joten lyhyessä ajassa saadaan paljon toistoja aikaan. Se taas tehostaa harjoittelua.

Kaikilta osin Riku ei ollut tyytyväinen omaan suorittamiseen leirin aikana. Lasku oli alkuun vähän hakemista ja varsinkin ylähypyn jälkeen oli ongelmia laskun hallintaan ottamisen kanssa. Laskuasento ei pysynyt optimaalisena, joka taas osaltaan vaikeutti/esti oikeaoppisen käännöksen tekemistä. Pikku hiljaa homma korjaantui ja loppu leiristä lasku alkoi olla jo hyvällä mallilla. Rikulle haastavinta on laskea juuri tuollaisissa pienissä ja terävissä kummuissa, mutta tullakseen hyväksi laskijaksi pitää sellainenkin olosuhde hallita. Eniten ongelmia oli hyppäämisen kanssa. Laskuasento hyppyrille tullessa ei ollut aina kohdillaan ja se vaikeutti hyppyjen tekemistä. Korkkiseiskan "lähtö" oli myös hätäinen eli liike keulalla tapahtui hieman liian aikaisin ja rajulla liikkeellä. No kausi on vasta alussa ja tässä on hyvin aikaa työstää sekä hyppäämistä, että laskemista. Nyt kun lajiharjoittelu onnistuu kotonakin, niin on Riku pääsee hyvin takomaan toistoja toistojen perään.

Seuraava leiri on 4.-7.12. Sekin pidetään Taivalvaaralla. Tässä välissä hyödynnetään kotimäkeä ja joku kerta piipahdetaan myös Rukalla, jossa on myös saatu kumpareikko valmiiksi.


-petri-

Laskukausi vauhdissa

Syksy on mennyt vauhdilla ja talvikin on aina välillä näyttäytynyt. Taivalkoskella on pariin otteeseen ollut parikymmentä senttiä lunta maassa, mutta poishan ne on sulaneet. Välillä oli onneksi pidempi jakso pakkasia ja lymitykit ovat lunta jauhaneet hiihtokeskuksissa ympäri Suomea. Ruka on ollut auki parisen viikkoa ja Taivalvaarallakin on lunta tehtynä treenikumpareikkoa varten. Riku palasi perjantai-iltana Sveitsin Zermattista, jossa oli puolisentoista viikkoa leireilemässä. Tässäpä vähän juttua siitä miten reissu meni.

Matterhorn jäätiköltä katsoen.

Matkaan lähtö sattui sopivasti syysloman alkuun. Koko perheellä oli lomaa ja päätimme viedä Riku Helsinkiin asti. Sieltä leiriläisten matka jatkui Zürichin lennolla. Zürichista hyppy junan kyytiin ja sillä Zermattin kylään, joka sijaitsee aivan Sveitsin etelä osassa, Italian rajan tuntumassa. Kylä on noin 1 600 metrin korkeudessa, Sveitsin korkeimpien vuoren huippujen juurella. Vuorista ehkäpä
kuuluisin on Matterhorn. Itse laskualue on nimeltään Matterhorn glacier paradise eli kuten nimi kertookin, kyseessä on jäätikkö. Ylin hissi nousee aina 3 883 m korkeuteen. Kumpareikko on jäätikön yläosassa.

Treenit jäätiköllä ohi. Taustalla kumpareikko.

Alkumatkasta oli epäonnea säiden suhteen. Kova tuuli piti jäätikön suljettuna kolme ensimmäistä päivää. Aivan toimettomaksi leiriläiset eivät jääneet, vaan ohjelmassa oli pallopelejä ja loikkaharjoituksia. Kuten arvata saattaa, eivät Rikun viestit ensimmäisten päivien aikana olleet iloisimmasta päästä. No onneksi kelit tyyntyivät ja laskemaankin pääsi. Kumpareikko osoittautui erittäin haastavaksi. Se on erittäin jyrkkä, osittain jäinen ja kummut olivat suuret. Rikun viesti olikin, että vaikein mäki missä on uransa aikana laskenut. Kun vielä sijainti on erittäin korkealla, riitti haastetta kauden ensimmäisiin laskupäiviin. Eniten ongelmia leirillä tuotti vauhdin kontrollointi haastavissa oloissa. Rikulla oli välillä ongelmia pitää vauhti sopivana. Kesän aikana huimasti parantunut fysiikka kuitenkin mahdollista vauhdikkaamman laskemisen ja ajoittain Riku pystyi laskemaan jo miesten tahtia. Hyppääminen oli alkanut kulkea ensimmäisen päivän tuntuman haun jälkeen. Kesän aikana vesihyppyrillä hinkattu korkki seiska on nyt siirretty lumelle. Toki sitä on tarpeen vielä hioa, mutta nyt on alla onnistuneita suorituksia, joten senkin suhteen on menty eteenpäin.

Korkkiseiska.

Kaikkinensa Rikulle jäi leiristä hyvä fiilis ja vaikka jokunen laskupäivä jäikin tuulen takia väliin, niin leiri oli onnistunut. Ja reissun anti ei ollut pelkästään urheilullinen. Reissu oli Rikulle ensimmäinen pidempi matka ilman jompaa kumpaa vanhemmista. Seuraavalle reissulle on sitten helpompi lähteä tai ei Riku etukäteen tainnut ihmeitä kyllä jännittääkään, toisin kuin me vanhemmat. Samalla Riku sai katsella läheltä meidän maajoukkuelaskijoiden tekemistä, kuten myös aivan maailman kärkilaskijoita. Paikkalla oli mm. Kanadan maajoukkue ja heidän tämän hetken kovin laskijansa, olympia hopea mitalisti ja maailmanmestari, Mikael Kingsbury. Tulevaisuudessa Zermattiin on helpompi lähteä leireilemään, kun olosuhteet ja ympäristö muutoinkin, on jo tuttu. Leirille lähdöstä päätettäessä ei pelkästään ajateltu tulevaa kautta, vaan se oli laajemmassa kuvassa satsaus myös tulevia vuosia silmällä pitäen. Ja nyt on semmoinen fiilis että päätös oli aivan oikea.

Into leirin jälkeen on edelleen korkealla ja polte mäkeen ja yleensäkin treenaamaan on suuri. Lauantaina käytiin pyörähtämässä Rukan rinteillä. Sää oli mitä mahtavin, auringon paistetta, pikku pakkanen ja tuulta ei nimeksikään. Varsin harvinaista herkkua näin alkutalvesta Rukalla. Rukalla ei vielä ole kumparelaskun suorituspaikkoja, joten jouduimme keskittymään käännösten hiomiseen "tasaisella". Kumparelaskijalle tasainen ei siis tarkoita tasamaata, vaan sileää rinnettä ilman kumpuja. Mukavan leppoisa päivä ja sisaruksille kauden ensimmäinen yhteinen laskupäivä. Laskeminen oli Rikulle kuulemma varsin kevyttä ja helppo uskoa, kun on viikon verran korkeassa ilman alassa haastavaa mäkeä takonut.

Tulevalla viikolla meidän pitäisi saada treenikumpareikko kuntoon Taivalvaaralla. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin loppuviikosta lajiharjoittelu pääsee käyntiin kotimaisemissakin. Eli laskukausi 2014-2015 on nyt päässyt hyvään vauhtiin.

-petri-