Leiri Taivalvaaralla

Nyt on pystytty kotimäessäkin eli Taivalvaaran Hiihtokeskuksessa, laskemaan hyvissä olosuhteissa.  Reilu viikko sitten voitiin treenata vielä pelkästään hyppäämistä, mutta muutaman päivän ajan on päästy kunnolla "työntekoon". Rikulla oli nuorten olympiavalmennusryhmän leiri perjantaista maanantaihin. Neljän päivän aikana treenejä oli rinteessä yhteensä yhdeksän ja päälle vielä yksi oheisharjoitus. Eipä ihme että poika on väsyneen oloinen näin leirin jälkeen. Vaan eiköhän yksi lepopäivä riitä ja keskiviikkona taas suuntailla mäkeen.

Taivalvaaralla on nyt siis uusi treenimäki. Kyseissä kohtaa rinnettä ei aiemmin kumpareikkoa ole vielä ollut. Rinteen profiili on hyvä. Se on kohtuullisen tasa jyrkkä ja jyrkkyyttä on riittävästi. Olosuhteet kumpareikon tekoa aloitettaessa olivat hyvinkin kosteat ja mäen valmistuttua pakkanen oli jo reippaasti yli kymmenen asteen. Niinpä mäki on ollut rapsakassa kunnossa. Varsinkin ylähypyn jälkeinen osa osoittautui leirillä haastavaksi, jopa maajoukkue tason laskijoille. Koska kumpareikko on jäinen ja luonnon lunta ei ole juurikaan taivaalta tullut, ovat kummut pysyneet aika pieninä ja terävinä. Se taas antaa vielä pientä lisävaikeutta. Tarvittaisiin sellaiset reilut kymmenen senttiä uutta lunta, niin mäki olisi täydellisessä kunnossa. Mutta ei valiteta, kyllä noissa oloissa passaa treenailla. Varsinkin kun mäki on melkein tuossa takapihalla. Taivalvaaralla kierto on nopea (eli siirtyminen uudelleen kumpareikon päälle vie vähän aikaa), joten lyhyessä ajassa saadaan paljon toistoja aikaan. Se taas tehostaa harjoittelua.

Kaikilta osin Riku ei ollut tyytyväinen omaan suorittamiseen leirin aikana. Lasku oli alkuun vähän hakemista ja varsinkin ylähypyn jälkeen oli ongelmia laskun hallintaan ottamisen kanssa. Laskuasento ei pysynyt optimaalisena, joka taas osaltaan vaikeutti/esti oikeaoppisen käännöksen tekemistä. Pikku hiljaa homma korjaantui ja loppu leiristä lasku alkoi olla jo hyvällä mallilla. Rikulle haastavinta on laskea juuri tuollaisissa pienissä ja terävissä kummuissa, mutta tullakseen hyväksi laskijaksi pitää sellainenkin olosuhde hallita. Eniten ongelmia oli hyppäämisen kanssa. Laskuasento hyppyrille tullessa ei ollut aina kohdillaan ja se vaikeutti hyppyjen tekemistä. Korkkiseiskan "lähtö" oli myös hätäinen eli liike keulalla tapahtui hieman liian aikaisin ja rajulla liikkeellä. No kausi on vasta alussa ja tässä on hyvin aikaa työstää sekä hyppäämistä, että laskemista. Nyt kun lajiharjoittelu onnistuu kotonakin, niin on Riku pääsee hyvin takomaan toistoja toistojen perään.

Seuraava leiri on 4.-7.12. Sekin pidetään Taivalvaaralla. Tässä välissä hyödynnetään kotimäkeä ja joku kerta piipahdetaan myös Rukalla, jossa on myös saatu kumpareikko valmiiksi.


-petri-