Laskukausi avattu!

Going down

Se on lokakuu puolessa välissä. Syksy on mennyt nopeasti. Tai no, Rikun kannalta katsoen olisi saanut mennä nopeamminkin. Noin kaksi kuukautta sittenhän Rikulla todettiin alaselässä rasitusosteopatia eli rasitusmurtuman esiaste ja sen seurauksena tuli rajoitteita harjoitteluun. Kaikki hyppääminen ja juokseminen on ollut kieltolistalla. Voimaharjoittelua Riku on onneksi pystynyt tekemään, tosin joitain liikkeitä esim. jalkakyykkyä ei  ole voinut tehdä. Jalkaprässi, sekä etu- ja takareisipenkit ovat olleet onneksi sallittujen listalla. Ylävartaloliikkeitä on tehty aiempaa enemmän. Onpahan pojalle tullut massaa ja voimaa vähän sinnekkin, eikä epäsuhta ala-/ylävartalon välillä ole päässyt kasvamaan turhan suureksi. Tärkeintä on kuitenkin ollut keskivartalon
vahvistaminen. Sitä Riku on treenannut selvästi aiempaa enemmän. Keskivartalotreeniä on ollut ohjelmassa myös varsinaisten voimaharjoitusten lisäksi. Keskivartaloliikkeitä on tehty monipuolisesti ja uskotaan että vahvistuneesta tukilihaksisto on hyötyä myös rinteessä.Voimaharjoittelun lisäksi ohjelmaan on kuulunut vesijuoksua. Ei mitään pitkäkestoista, vaan lyhyitä spurtteja. Niillä on saatu, toivon mukaan, pidettyä jalkojen nopeutta yllä.

Rikusta on huomannut, että välillä on aika käynyt pitkäksi ja mieli olisi tehnyt päästä treenaamaan kunnolla. Varsinkin kun talvi on lähestynyt ja sosiaalisen median kautta on välittynyt kuvia ja videoita lumella leireilevistä kilpakumppaneista. Selän takia Rikulla jää nyt väliin syksyn leireily Sveitsin Zermatin jäätiköllä. Mutta ei siitä isompaa haittaa ole. Tehdään sitten enemmän ja paremmin hommia kotilumilla.

SUPpailut huikeassa syyskesän säässä.

Selän jälkikontrolli oli kaksi viikkoa sitten. Vaikka selkä ei enää ole oireillutkaan, niin magneettikuvissa näkyi vielä pientä turvotusta selkänikamassa. Se ei siis vielä ole kokonaan parantunut. Harjoittelu rajoitetta tuli vielä neljäksi viikoksi, mutta jonkin verran lisää on lupa tehdä. Lokakuun lopussa pitäisi päästä sitten harjoittelemaan täydellä teholla. Toki tuntemuksia pitää vielä herkällä korvalla kuunnella senkin jälkeen. Jokin aika sitten oli uutisissa, että hiihtäjä Matti Heikkiselle oli tullut sama vaiva, mutta vielä astetta pahempana eli nikamaan oli tullut jo selvä murtuma ja sen seurauksena ainakin 3 kk taukoa täysipainoisesta harjoittelusta. Onneksi Rikulla ei vaiva ehtinyt vielä niin pahaksi.

Viime viikon yöpakkaset mahdollistivat Rukalla lumetuksen aloittamisen ja ensimmäinen rinne avattiin tämän viikon maanantaina eli 12.10. Ja mehän tietysti oltiin heti rinteessä. Riku voi jo laskea tasaista. Kumparelaskijalle se tarkoittaa normaalia kunnostettua rinnettä ei siis tasamaata :). Hyppääminen ja kumpareiden laskeminen on vielä kieltolistalla, mutta niitä ei ihan heti Suomessa vielä laskemaan pääsisikään. Tuleepahan haettua kerralla hyvä tuntumaa laskemiseen ja hiottua niin perusrinnekäännöstä, kuin kumparelaskukäännöstäkin. Kumpareikkoon totutteleminen sujuu sitten nopeasti, kun perusteita on hinkattu, ehkä jopa, kyllästymiseen asti. Eka kerralla laskeminen tuntui pojalle maistuvan ja rinteessä oltiin nelisen tuntia (sisältäen yhden puolen tunnin tauon). Saaruan rinne ei ollut vielä missään "tykki" kunnossa. Vähän oli epätasaisuutta suuntaan jos toiseen, mutta eihän se kumparelaskijaa haittaa. Onpahan vähän enemmän haastetta tasapainoisen asennon ja käännöksen vääntämisessä. Varsinkin kovempaa laskiessa.

Vaikka syksy on ollut haastava, niin valoisin mielin siis ollaan ja innolla odotetaan talven tuloa ja Taivalvaaran kotimäen aukeamista. Toivotaan että sää pakkastuu ja lumitykit pääsevät työstämään rinteet valkeaksi. Ja toki saa sitä luonnon luntakin jo tulla, vaikkapa puolisen metriä näin alkuun.

-petri-

Poika ja luonnon ilotulitus