Joulu on jo ovella

Taas ollaan viikon verran vanhempia. Joulu on jo ensi viikolla. Alkutalvi on mennyt kyllä todella nopeasti. Vaan niinhän se tuppaa olemaan, kun tekemistä riittää niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. 

Kuva: Jani Kärppä / Lappikuva.fi

Viime blogissa oltiin odottavissa tunnelmissa, olihan Rikulla edessä Rukan Maailman Cupin esilaskijan tehtävät. MC kisailtiin viime lauantaina eli 13.12. Kisa-aamuna Riku oli jännittyneen oloinen, vaikka varsinaisesti kisaamaan ei ollut menossakaan.  Mutta kun Rukalle ja mäkeen päästiin, niin enin jännitys oli poissa. Kisaa edeltävä treeni meni kohtuu hyvin. Ylähypyn jälkeen oli ongelmia vauhdin haltuun ottamisessa eli homma tahtoi lähteä lapasesta. Sen suhteen oltiin vähän odottavissa mietteissä ennen esilaskua.

Olosuhteet Rukalla olivat haastavat. Kummut olivat isot ja irtoluntakin oli jonkin verran. Esilasku oli vuorossa heti treenien päätteeksi, ennen varsinaisen kisan alkua. Se laskettiin kisan tapaan parikumpareformaatilla eli mies miestä vastaan. Rikulla parina oli Johannes Suikkari Jyväskylän Freestyle Seurasta. Esilaskujen tarkoituksena on testata mm. ajanotto, tuomarointi ja tulospalvelun toimivuus. Varsinaisia tuloksia ei esilaskuista julkisteta. Rikun osalta lasku oli vauhdikas. Ylähyppynä oli isohko takaperin voltti. Ylähypyn jälkeen Rikulla oli hankaluuksia saada lasku hallintaan. Paino jäi hieman taakse, joka taas vaikeuttaa käännösten tekemistä. Sen seurauksena vauhdin kontrollointi Rukan jyrkässä kumpareikossa on vaikeaa. Jokunen käännös oli taistelua, mutta laskun edetessä asento parani ja sitä myötä myös lasku tuli paremmin kontrolliin. Alahyppynä oli iso flätti kolmonen tai looppi, joksi se kumparekisoissa tuomaroidaan. Viime vuonna Riku laski parhaimmillaan Rukan mäen n. 24 sekunttiin. Videosta kellottamalla esilaskun aika oli 2-3 kymmenystä alle 23 sekunnin ja nyt mäki oli selvästi haastavammassa kunnossa. Eli vauhtia on tullut selvästi lisää. Viime vuonna vastaavien ongelmien seuraus olisi ollut ulosajo. Fysiikan treenaaminen ei selvästikkään ole mennyt hukkaan. Video esilaskusta löytyy tuosta alta. Yläosan laskua ei sumun takia oikein näe.

Viime päivinä Taivalkoskella on sadellut runsaasti lunta. Se taas on tarkoittanut pehmeitä laskuja. Rukan jälkeen olemme käyneet hiomassa laskua Taivalvaaran kumpareissa. Heti MC:n jälkeisenä päivänä Rikulla karkasi homma vähän lapasesta yhden hypyn osalta. Lumen täyteinen kumpareikko tuli hieman liian vauhdikkaasti alas ja alahyppy olisi kannattanut jättää väliin. Noilla vauhdeilla hyppy karkasi aivan liian isoksi. Se meni viitisen metriä yli alastulon pehmityksen, mutta onneksi tuli alas kumpujen väliin. Metrin pidempänä se olisi tullut seuraavan kummun päälle ja sitten olisi voinut tulla vahinkoja. Nyt selvittiin pienellä pään kolhimisella ja päänsäryllä. Hyppy oli n. 20 m pitkä ja todella korkea, arviolta 6-7 m. Alla lyhyt video muutamasta pehmeän mäen käännöksestä ja se iso hyppy.
Eilen jätettiin kumparesukset narikkaan ja kaiveltiin vähän leveämpää suksea alle. Nautiskeltiin tämän talven parhaista puuterilaskuista rinteessä ja rinteen vierustoilla. On se vaan aina niin nautinnollista ! Nyt vielä treenaillaan muutamana päivänä ennen joulua ja sitten pidetään laskemisesta pieni joulutauko. Seuraava leiri on ohjelmassa heti vuoden vaihteen jälkeen Rukalla. Ski family Voutilainen toivottelee kaikille blogin lukijoille rauhaisaa joulua ja reipasta uutta vuotta!

-petri-

Treeniä, treeniä, treeniä

Arki on viime viikot ollut hyvin pitkälti otsikon mukainen. Toki muuatkin on elämään mahtunut, kuten opiskelua, mutta laskemassa on käyty ja paljon. Enimmäkseen on treenailtu Taivalvaaralla, mutta jokunen kerta on pyörähdetty myös Rukalla. Luonnon lunta on sadellut parin viime viikon aikana mukavasti ja Taivalkoskella maisema onkin jo talvinen. Taivalvaaralla olosuhteet on tällä hetkellä huippuluokkaa. Kumpareikko on luonnonlumen myötä muotoutunut erinomaiseksi.

Itsenäisyyspäivä viikonlopun ympärillä pidettiin Taivalvaaralla nelipäiväinen leiri, jossa oli mukana Nuorten olympiavalmennusryhmän ja Skill Teamin laskijoita. Leiriä varten saimme käyttöön "tasaisen" (eli normaali rinne ilman kumpuja) rinteen, sekä tehtyä rollerit (=aaltolatu) ja erillisen hyppypaikan. Lähes kaksikymmentä leiriläistä pääsi siis treenaamaan monipuolisesti kumparelaskijan tarvitsemia taitoja. Leiri onnistui kaikin puolin hyvin ja sääkin oli suosiollinen. Pikkupakkasta, vähän uutta lunta ja pilkahtipa väliin aurinkokin. Isot kiitokset taas Taivalvaaran Hiihtokeskukselle!

Jalkojen palauttelua avannossa.

Virallisia treenejä edeltävä inspection.

Kuva: Jussi Väätäinen

Riku valitteli jalkojen tukkoisuutta parin ensimmäisen leiripäivän aikana. Eka päivän jälkeen palautumista tehostettiin käymällä seisoskelemassa avannossa. Kylmähoito on varsin suosittu urheilijoiden palautuskeino.Toisen päivän jälkeen kokeiltiin kevyttä hierontaa ilman öljyä. Allekirjoittanut eli on isän, huoltajan ja valmentajan roolien lisäksi, myös hieroja. Ja ihan koulutettu sellainen. Riku koki että hieronnasta oli selkeää hyötyä seuraavana päivänä. Emme ole vielä kovin paljoa hierontaa käyttäneet, mutta pikkuhiljaa on tarkoitus ottaa enemmän mukaan palautumisen apuvälineeksi.

Eilen ja tänään Riku on treenannut Rukalla. Huomenna eli lauantaina 13.12. siellä lasketaan kumparelaskun Maailman Cup -kauden avaus. Riku toimii viime vuoden tapaan esilaskijana. Rukan Battery Run on haastava. Jyrkkyyttä riittää ja tällä hetkellä kummut on aika isot. Rikulla lasku on kulkenut noissa kahdessa treenissä ihan mukavasti. Lasku parani tälle päivälle eilisestä eli oikeaan suuntaan mennään. Haastavimmaksi Riku kokee ylähyppyrille tulon. Kummut on yläosassa jäiset ja hyppyriä ennen oleva notko on jyrkkä. Notkoon ja keulalle tullessa asento pitäisi olla hyvä. Notkossa sitä on enää vaikea, ellei mahdoton korjata. Mutta Riku on kuitenkin saanut tehtyä ylhäältä hyviä hyppyjä, joten eiköhän homma hoidu siltäkin osin huomenna. Tänä vuonna kisa lasketaan parikumpareformaatilla. Esilaskutkin vedetään luonnollisesti pareittain. Riku laskee Jyväskylän Freestyle Seuran Johannes Suikkarin kanssa. Tasoero poikien välillä ei ole suuren suuri, joten hyvää vääntöä on luvassa.

YLE lähettää Rukan kisan finaalivaiheen suorana lähetyksenä. Eli kotisohville on lupa hautautua lauantaina klo 16.50 alkaen ja kaukosäätimestä TV kannattaa napsauttaa kakkoselle.

-petri-

Kouluarkea

Kolmas jakso on juuri vaihtunut. Tähän ja seuraavaan jaksoon tulee paljon poissaoloja leirien ja kipailujen vuoksi. Nyt onkin ensimmäisen kerran pitänyt Rikun miettiä, mitä kursseja jättää pois ja mitä osia suoritettavista kursseista pystyy opiskelemaan tarvittaessa myös itsenäisesti. Opettajien kanssa on keskusteltu ja kyselty mitä kurssit pitävät sisällään ja sen jäkeen Riku teki päätöksen siitä, mitä tässä vaiheessa jättää suorittamatta. Kaksi ensimmäistä jaksoa on menneet hyvin ja kaikki valitut kurssit on suoritettu. Hyppäys peruskoulusta lukioon opiskelun suhteen on suuri ja vaatii vielä pikkuisen opettelua, lähinnä opiskelutekniikan suhteen. Keskustelimmekin asiasta ja sanoin, että kokeisiin pitäisi yrittää lukea enemmän ja jakaa lukemista useammalle päivälle. Riku sanoi, että heitä on opo ohjeistanut, että kertaileminen riittää kokeisiin. Niinpä niin... riittää varmaan siinä tapauksessa, jos läksyt on tullut tehtyä :)

Rukalla 30.11.

Lukion opettajat ovat suhtautuneet urheiluun ja siitä aiheutuviin poikkeuksiin ja poissaoloihin Rikun kohdalla hyvin. Opettajat ovat auttaneet ja olleet valmiita suunnittelemaan kursseja tai niiden osia siten, että Riku pystyisi niitä opiskelemaan myös silloin, kun ei pääse osallistumaan varsinaisille tunneille. Osa opettajista on valmiita siihen, että kursseja voi tarvittaessa puolittaa eli kurssin voisi suorittaa esimerkiksi kahden jakson aikana.

Rikulla on tämä jakso opiskelujen suhteen huomattavasti edellisiä kevyempi. Maanantaina on esimerkiksi ainoa oppitunti liikuntaa klo 15-16.15. Riku pohtikin, että mitä hän voisi tehdä maanantaisin kun ei ole päivällä oppitunteja. Esitin toiveen, että ruoka voisi (edes joskus) olla valmiina, kun tullaan töistä tai imurointikin olisi ihan kiva, puhumattakaan muista kotitöistä. Saa nähdä, yllätynkö tai järkytynkö vielä jonakin maanantaina.

Monet ovat ihmetelleen ja kysyneet meiltä miksi Riku ei ole Rukan alppikoulussa. Rikun haavehan oli jo alakoulussa lähteä Kuusamoon lukioon. Kumparelaskun lajivalmennus loppui Rukan alppikoulussa muistaakseni vuonna 2012. Tällä hetkellä valmennusta siellä saa ratalaskussa ja newschool-lajeissa. Taloudellisestihan Rikun asuminen kotona on meille huomattavasti halvempi ratkaisu ja kuten olette blogiteksteistä ja valokuvista huomanneet, niin Taivalkoskella on aika huikeat treeniolosuhteet. Kun valmennus ja olosuhteet ovat kohdillaan ei tarvitse haikailla muualle, paitsi tietenkin alppimaisemiin, ajattelee Riku.

Viikonloppuna onkin taas leireilyä Taivalvaaran rinteillä Eemelin opastuksessa.

-minna-

Lehtijuttu

Viikko on taas vierähtänyt. Alkuviikosta Riku oli Koillissanomien haastattelussa. Juttu löytyy tuosta alta. Tämä viikko harjoituksellisesti meni rinnetreenien merkeissä. Rikulla on ollut myös koeviikko, joten vapaa-ajallekin on ollut ohjelmaa koulukirjojen parissa. NOVan (nuorten olympiavalmennusryhmä) leiri loppui maanantaina. Tiistaina oli tarpeellinen lepopäivä. Keskiviikkona palattiin taas rinteeseen. Ennen treeniä tehtiin lyhyt pika-/räjähtävävoimaharjoitus. Harjoituksen tarkoituksena on ylläpitää kesän/syksyn aikana hankittuja ominaisuuksia. Kokeiltiin ekaa kertaa tehdä treeni juuri ennen mäkeen menoa. Kokeilu toimi. Lyhyt voimaharjoitus toimi hyvin kroppaa herättelevänä ja jalat olivat heti valmiit lasku puuhiin. Tullaan jatkossakin toimimaan samoin.

Myös torstaina laskettin Taivalvaaralla, lauantai meni Rukalla ja sunnuntaina taas kotimäessä. Lasku alkaa löytyä ja meno tällä viikolla oli leiriin verrattuna vauhdikkaampaa ja teknisesti parempaa. Hyppäämisessä on vielä tekemistä, mutta väläyksiä paremasta on näkyvissä silläkin saralla. Joitakin kelpo suorituksia on tällä viikolla nähty. Esim. tänään korkkiseiskat lähtivät jo paremmin, kuin viikko sitten. Toistoja toistojen perään, sieltä se on ennenkin löytynyt ja sieltä se jatkossakin löytyy :)

Riku hieman satutti selkäänsä lauantaina Rukalla. Alahyppy tuli hieman sivuun alastulosta, kohtaan jota ei oltu pehmitetty. Hieman oireili tänään hypätessä. Jäykistää myös alaselän lihaksia. Maanantaina tehdään vähän huoltavia harjoitteita. Toivon mukaan niillä homma saadaan paikat kuntoon. Tarvittaessa jätetään joku suunnitelluista harjoituksista väliin. Ensi viikon suunnitelmissa on laskea Taivalvaaralla ti, ke ja to iltoina. Rukalle luultavasti lauantaina ja sunnuntaina taas kotimäessä. Eli laskuharjoituksia viitenä päivänä. Päälle ainakin yksi oheisharjoitus, todennäköisesti keskiviikkona, ennen mäkeen menoa.

Tälle erää ei tämän enempää tai no onhan tuossa lehtijutussa lisää luettavaa ;)

-petri-

Leiri Taivalvaaralla

Nyt on pystytty kotimäessäkin eli Taivalvaaran Hiihtokeskuksessa, laskemaan hyvissä olosuhteissa.  Reilu viikko sitten voitiin treenata vielä pelkästään hyppäämistä, mutta muutaman päivän ajan on päästy kunnolla "työntekoon". Rikulla oli nuorten olympiavalmennusryhmän leiri perjantaista maanantaihin. Neljän päivän aikana treenejä oli rinteessä yhteensä yhdeksän ja päälle vielä yksi oheisharjoitus. Eipä ihme että poika on väsyneen oloinen näin leirin jälkeen. Vaan eiköhän yksi lepopäivä riitä ja keskiviikkona taas suuntailla mäkeen.

Taivalvaaralla on nyt siis uusi treenimäki. Kyseissä kohtaa rinnettä ei aiemmin kumpareikkoa ole vielä ollut. Rinteen profiili on hyvä. Se on kohtuullisen tasa jyrkkä ja jyrkkyyttä on riittävästi. Olosuhteet kumpareikon tekoa aloitettaessa olivat hyvinkin kosteat ja mäen valmistuttua pakkanen oli jo reippaasti yli kymmenen asteen. Niinpä mäki on ollut rapsakassa kunnossa. Varsinkin ylähypyn jälkeinen osa osoittautui leirillä haastavaksi, jopa maajoukkue tason laskijoille. Koska kumpareikko on jäinen ja luonnon lunta ei ole juurikaan taivaalta tullut, ovat kummut pysyneet aika pieninä ja terävinä. Se taas antaa vielä pientä lisävaikeutta. Tarvittaisiin sellaiset reilut kymmenen senttiä uutta lunta, niin mäki olisi täydellisessä kunnossa. Mutta ei valiteta, kyllä noissa oloissa passaa treenailla. Varsinkin kun mäki on melkein tuossa takapihalla. Taivalvaaralla kierto on nopea (eli siirtyminen uudelleen kumpareikon päälle vie vähän aikaa), joten lyhyessä ajassa saadaan paljon toistoja aikaan. Se taas tehostaa harjoittelua.

Kaikilta osin Riku ei ollut tyytyväinen omaan suorittamiseen leirin aikana. Lasku oli alkuun vähän hakemista ja varsinkin ylähypyn jälkeen oli ongelmia laskun hallintaan ottamisen kanssa. Laskuasento ei pysynyt optimaalisena, joka taas osaltaan vaikeutti/esti oikeaoppisen käännöksen tekemistä. Pikku hiljaa homma korjaantui ja loppu leiristä lasku alkoi olla jo hyvällä mallilla. Rikulle haastavinta on laskea juuri tuollaisissa pienissä ja terävissä kummuissa, mutta tullakseen hyväksi laskijaksi pitää sellainenkin olosuhde hallita. Eniten ongelmia oli hyppäämisen kanssa. Laskuasento hyppyrille tullessa ei ollut aina kohdillaan ja se vaikeutti hyppyjen tekemistä. Korkkiseiskan "lähtö" oli myös hätäinen eli liike keulalla tapahtui hieman liian aikaisin ja rajulla liikkeellä. No kausi on vasta alussa ja tässä on hyvin aikaa työstää sekä hyppäämistä, että laskemista. Nyt kun lajiharjoittelu onnistuu kotonakin, niin on Riku pääsee hyvin takomaan toistoja toistojen perään.

Seuraava leiri on 4.-7.12. Sekin pidetään Taivalvaaralla. Tässä välissä hyödynnetään kotimäkeä ja joku kerta piipahdetaan myös Rukalla, jossa on myös saatu kumpareikko valmiiksi.


-petri-

Laskukausi vauhdissa

Syksy on mennyt vauhdilla ja talvikin on aina välillä näyttäytynyt. Taivalkoskella on pariin otteeseen ollut parikymmentä senttiä lunta maassa, mutta poishan ne on sulaneet. Välillä oli onneksi pidempi jakso pakkasia ja lymitykit ovat lunta jauhaneet hiihtokeskuksissa ympäri Suomea. Ruka on ollut auki parisen viikkoa ja Taivalvaarallakin on lunta tehtynä treenikumpareikkoa varten. Riku palasi perjantai-iltana Sveitsin Zermattista, jossa oli puolisentoista viikkoa leireilemässä. Tässäpä vähän juttua siitä miten reissu meni.

Matterhorn jäätiköltä katsoen.

Matkaan lähtö sattui sopivasti syysloman alkuun. Koko perheellä oli lomaa ja päätimme viedä Riku Helsinkiin asti. Sieltä leiriläisten matka jatkui Zürichin lennolla. Zürichista hyppy junan kyytiin ja sillä Zermattin kylään, joka sijaitsee aivan Sveitsin etelä osassa, Italian rajan tuntumassa. Kylä on noin 1 600 metrin korkeudessa, Sveitsin korkeimpien vuoren huippujen juurella. Vuorista ehkäpä
kuuluisin on Matterhorn. Itse laskualue on nimeltään Matterhorn glacier paradise eli kuten nimi kertookin, kyseessä on jäätikkö. Ylin hissi nousee aina 3 883 m korkeuteen. Kumpareikko on jäätikön yläosassa.

Treenit jäätiköllä ohi. Taustalla kumpareikko.

Alkumatkasta oli epäonnea säiden suhteen. Kova tuuli piti jäätikön suljettuna kolme ensimmäistä päivää. Aivan toimettomaksi leiriläiset eivät jääneet, vaan ohjelmassa oli pallopelejä ja loikkaharjoituksia. Kuten arvata saattaa, eivät Rikun viestit ensimmäisten päivien aikana olleet iloisimmasta päästä. No onneksi kelit tyyntyivät ja laskemaankin pääsi. Kumpareikko osoittautui erittäin haastavaksi. Se on erittäin jyrkkä, osittain jäinen ja kummut olivat suuret. Rikun viesti olikin, että vaikein mäki missä on uransa aikana laskenut. Kun vielä sijainti on erittäin korkealla, riitti haastetta kauden ensimmäisiin laskupäiviin. Eniten ongelmia leirillä tuotti vauhdin kontrollointi haastavissa oloissa. Rikulla oli välillä ongelmia pitää vauhti sopivana. Kesän aikana huimasti parantunut fysiikka kuitenkin mahdollista vauhdikkaamman laskemisen ja ajoittain Riku pystyi laskemaan jo miesten tahtia. Hyppääminen oli alkanut kulkea ensimmäisen päivän tuntuman haun jälkeen. Kesän aikana vesihyppyrillä hinkattu korkki seiska on nyt siirretty lumelle. Toki sitä on tarpeen vielä hioa, mutta nyt on alla onnistuneita suorituksia, joten senkin suhteen on menty eteenpäin.

Korkkiseiska.

Kaikkinensa Rikulle jäi leiristä hyvä fiilis ja vaikka jokunen laskupäivä jäikin tuulen takia väliin, niin leiri oli onnistunut. Ja reissun anti ei ollut pelkästään urheilullinen. Reissu oli Rikulle ensimmäinen pidempi matka ilman jompaa kumpaa vanhemmista. Seuraavalle reissulle on sitten helpompi lähteä tai ei Riku etukäteen tainnut ihmeitä kyllä jännittääkään, toisin kuin me vanhemmat. Samalla Riku sai katsella läheltä meidän maajoukkuelaskijoiden tekemistä, kuten myös aivan maailman kärkilaskijoita. Paikkalla oli mm. Kanadan maajoukkue ja heidän tämän hetken kovin laskijansa, olympia hopea mitalisti ja maailmanmestari, Mikael Kingsbury. Tulevaisuudessa Zermattiin on helpompi lähteä leireilemään, kun olosuhteet ja ympäristö muutoinkin, on jo tuttu. Leirille lähdöstä päätettäessä ei pelkästään ajateltu tulevaa kautta, vaan se oli laajemmassa kuvassa satsaus myös tulevia vuosia silmällä pitäen. Ja nyt on semmoinen fiilis että päätös oli aivan oikea.

Into leirin jälkeen on edelleen korkealla ja polte mäkeen ja yleensäkin treenaamaan on suuri. Lauantaina käytiin pyörähtämässä Rukan rinteillä. Sää oli mitä mahtavin, auringon paistetta, pikku pakkanen ja tuulta ei nimeksikään. Varsin harvinaista herkkua näin alkutalvesta Rukalla. Rukalla ei vielä ole kumparelaskun suorituspaikkoja, joten jouduimme keskittymään käännösten hiomiseen "tasaisella". Kumparelaskijalle tasainen ei siis tarkoita tasamaata, vaan sileää rinnettä ilman kumpuja. Mukavan leppoisa päivä ja sisaruksille kauden ensimmäinen yhteinen laskupäivä. Laskeminen oli Rikulle kuulemma varsin kevyttä ja helppo uskoa, kun on viikon verran korkeassa ilman alassa haastavaa mäkeä takonut.

Tulevalla viikolla meidän pitäisi saada treenikumpareikko kuntoon Taivalvaaralla. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin loppuviikosta lajiharjoittelu pääsee käyntiin kotimaisemissakin. Eli laskukausi 2014-2015 on nyt päässyt hyvään vauhtiin.

-petri-

Testit takana ja kausikin jo avattu

Kauden ensimmäiset käännökset 25.9.2014

Taas on jokunen kuutio vettä virrannut Iijoessa sitten viime postauksen. Treenattu on entiseen malliin ja todistetusti treeni on tuottanut tulosta. Mutta ennenkuin käydään fysiikan kehittymistä läpi, niin on pakko mainita että Rikulla on laskukausikin jo avattu! Talvi on tehnyt, ainakin tilapäisesti, tuloaan ja keskiviikkona lunta tuli vuoden aikaan nähden reippaanlaisesti. Torstaina lunta oli vielä hyvin jäljellä ja Riku suuntasikin toisen kumparelaskijan eli Miro Haatajan kanssa Taivalvaaralle vääntämään kauden ensimmäisiä käännöksiä ja vähän reilailemaan. Kuskasin poikia kaksi kertaa autolla vaaran päälle, jossa lunta oli parikymmentä senttiä. Pojat saivat tehdä muutaman nautinnollisen, ainakin virneestä päätelleen, käännöksen. Jyrkässä osassa rinnettä vauhtiakin tuli sen verran, että lumi lensi käännöksissä. Joissain kohdin oli suksi vähän kiveen ottanut, mutta kun alla ei olleet varsinaiset työkalut eli kisasukset, niin eipä tuo suuremmin sydämmestä riipaissut. Parin laskun jälkeen pojat virittivät yhden putkireilin paikoilleen ja hakivat reilun tunnin verran tuntumaa putken päällä liukumiseen. Tätä näin perjantaina kirjoitellessa täytyy todeta, että lunta on vielä jäljellä, mutta hiljalleen hupee ja varmaan parissa päivässä on kaikki sulanut pois. Mutta anyway, kausi kotirinteessä on nyt avattu ennätys aikaisin. Eipä varmaan Rikua haittaisi, jos jatkossakin näihin aikoihin Taivalvaaralla pääsisi laskemaan, edes sen yhden päivän ajan.

Ponnistus ulos kuvasta :)

Sitten siihen fysiikan kehittymiseen. Voimaa on kesän aikana tullut hyvin. Ihan tarkkaa vertailupohjaa aiempiin vuosiin ei ole. Nyt on oikeastaa vasta toinen vuosi kun rautaa on liikuteltu. Viime vuonna tehtiin vielä hieman pidempiä sarjoja, mutta tänä vuonna on jo kehitetty myös maksimivoimaa. Ihan ykkösmaksimeja ei olla vielä haettu, eikä testattukaan. Maksimivoiman pääliike on ollut etukyykky aivan pohjilta. Siinä sarjat on olleet 2-8 toiston väliltä. Tällä hetkellä kahden toiston sarjoissa maksimina on noussut 77,5 kg. Ennen kakkosia alla on ollut jo muutama sarja rinnallevetoa ja muutama pidempi kyykkysarja. Tuoreilla jaloilla etukyykyn maksi lienee jossain 85 kg hujakkeilla. Kun oma paino on n. 55 kg, niin tulos alkaa 16-vuotiaalle olla hyvällä tasolla.

Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan eli PoPLin Haajanen liukasteli keskiviikon lumituiskussa Taivalkoskelle tekemään nopeus- ja hyppytestejä. Kolmen freestylelaskijan lisäksi testeihin osallistui pari mäkihyppääjää. Edelliset vastaavat testit tehtiin viime toukokuun lopulla eli testeillä oli väliä aika tarkkaan neljä kuukautta. Nopeutta mitattiin 30 m juoksulla. Kevään tulos oli 4.64 s, nyt kulki paljon rivakammin, 4.28 s. Staattisessa ponnistustestissä (n. 90 asteen kyykystä ponnistus) irtosi 42 cm. Parannusta kevääseen verrattuna 10 cm. Esikevennyshypyssä (lähtö suora seisoen, josta kyykkyyn ja siitä ponnitus jatkuvalla liikkeellä) uusi ennätys tuli tuloksella 44 cm. Edelliskerralla tulos oli 32 cm. Lisäksi tehtiin Drift protocol nimellä oleva yhden jalan hyppytesti, jossa mitataan yhden jalan ponnistusvoimaa, tavoitteena on että hyppy ja alastulo olisi mahdollisimman samassa kohtaa. Parantunut voimataso näkyi selvästi korkeampina hyppyinä. Molemmille jaloille tuli kaksi viiden hypyn sarjaa. Hyppyjen keskiarvo oli n. 25 senttiä. Viimeksi n. 16 cm.

Reilausta 25.9.2014

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikissa testeissä kehitystä on tullut todella paljon. Treeniohjelma on toiminut, siitä iso kiitos Kallaksen Eemelille. Toki yksistään pelkkä treeniohjelma ei vielä takaa hyviä tuloksia, vaan urheilijalta itseltään vaaditaan hyvää asennetta jokaisessa treenissä. Voima-, nopeus- ja räjähtävyystreeneissä ei voi lepsuilla, vaan itsestä pitää puristaa tehoja irti voidakseen kehittyä. Riku ei luontaisesti ole nopea, eikä kimmoisa, mutta laadukkaalla treenamisella ollaan nyt päästy jo hyvälle tasolle. Pari kolme hyvää treenivuotta ja aletaan olla aikuisten tasolla. Huippu kumparelaskijalta vaadittavat fyysiset ominaisuudet eivät ole samaa luokkaa, kuin mitä vaaditaan vaikkapa 200 m juoksijalta (suorituksena lähes saman mittaisia). Lajitaito psyykkisten tekijöiden kanssa on kaiken keskiössä. Toki fysiikassakaan ei ole varaa antaa etua kanssakilpailijoille.    

Nyt vielä jatketaan fysiikan kehittämistä, mutta kohta on aika panostaa lajiharjoitteluun. Talven aikana fysiikkaa ei enää niinkään kehitetä, vaan pyritään ylläpitämään hankittuja ominaisuuksia. Riku lähtee ensimmäiselle lumileirille 19.-30.10. Paikkana on Sveitsin Zermatt. Riku valittiin nuorten olympiavalmennusryhmään ja tähän ryhmään kuuluvilla on mahdollisuus osallistua tuolle leirille maajoukkueen mukana. Leirillä ovat valmentajina maajoukkuevalmentaja Lauri Kolomainen ja nuorten olympiavalmentaja Eemeli Kallas.

Alla vielä pätkä kauden ensimmäisistä käännöksistä.

-petri-

 

Syyskuulumiset

Korkkiseiska Nurmeksessa

Ilmat on viilenneet kesän helteistä ja vettäkin on satanut jatkuvasti, lähes joka päivä. Kesä on kääntynyt pikkuhiljaa syksyksi. Arki rullaa omalla painollaan ja Riku opiskelee ja urheilee. Kaverin tulo samaan lukioon on huomattu myös meillä kotona, vaikka kaveria ei täällä meillä ole juurikaan näkynyt. Riku on nykyään paljon enemmän poissa kotoa treenailemassa ja hengailemassa, tosin aina taitaa liikunta jossain muodossa kuulua poikien ohjelmaan ja hyvä niin.

Treeniohjelmassa on ollut kuntosalilla maksimivoimaa ja räjähtävävoima. Urheilukentällä tai koulun liikuntasalissa on treenattu nopeutta ja kimmoisuutta. Lisäksi trampoliini on ollut kovassa käytössä.

Edellisessä postauksessa mainittu testibussi ei erinäisistä syistä saapunutkaan vielä paikkakunnalle, mutta uudeksi päiväksi on sovittu 24.9. Silloin kellotetaan 30 m spurtti ja tehdään kolme erilaista hyppytestiä. Samat testit on tehty pari kertaa aiemmin joten vertailupohjaakin jo löytyy.

Astmaoireiden ja lääkityksen kanssa on jonkin verran ollut säätämistä. Liikuntatunnit ja muut vähänkään hengästyttävät pyrähdykset ovat olleet keuhkoille ja keuhkoputkille pahasta. Helposti ahdistaa ja sattuu keuhkoihin. Kohtauslääkkeet ei aina ole tuoneet sitä toivottua apua. Onneksi Riku huolehtii lääkkeistään itsenäisesti ja osaa tarvittaessa nostaa hoitavan lääkkeen määrää ja kuulostella tuntemuksiaa myös niinä hetkinä kun hengitys menee ahtaalle. Ihan optimaalista tilannetta astman hoidossa ei vielä ole muotoutunut. Toki tämä vaatii herkkyyttä ja kokemusta Rikulta oppia tunnistamaan jo pienistä merkeistä tarpeet muutoksille. Nyt syyskuussa on onneksi lääkäriaika, missä tarkistellaan ja suunnitellaan jatkolääkitykset jne. Puolen vuoden aikana onkin hyvin ennättänyt tulla kokemuksia ja toiveita lääkärille kerrottavaksi.

Uutena asiana tälle syksylle on otettu lisäravinteet mukaan parantamaan palautumista treeneistä. Rikun treenit on jo tässä vaiheessa rankkoja, ja ehkäpä myös perinnöllisistä syistä palautuminen ei aina ole sujunut ongelmitta. Venyttely sekä muu lihashuolto on edelleen ykkösasia  ja auttaa kireisiin lihaksiin jonkin verran, mutta tässä vaiheessa kokeillaan nyt myös palautusjuoman vaikutuksia ja tehoja. Riku epäili, ettei näistä palautusjuomista olisi mitään hyötyä, mutta jo muutaman kerran aikana hän on huomannut niistä olevan apua.

Melominen ja kiipeily ovat tänä kesänä jääneet koko perheeltä vähemmälle, isän olkapääoperaation vuoksi. Kiipeilemässä on käyty vasta nyt syksyllä sisätiloissa. Kalliot taitavat saada odottaa vielä ensi kesään.

Kanoottipujottelua Taivalkosken melontakeskuksessa

Taivalkoskella järjestettiin melontafestarit, missä koko perhe talkoili koko viikonlopun. Festareiden jäejestäjänä toimi paikallinen melontaseura eli Taivalkosken Melojat. Paikalla kisailemassa oli niin kanoottipujottelun, kuin freestylemelonnan Suomen huiput. Hyvä sää, paljon vettä ja uudistettu koski kutkutti miesväkeä sen verran paljon, että melomaan oli päästävä. Paljon oli Rikun melominen mennyt eteenpäin viime kesästä. Voimaa on tullut enemmän käsiin ja raamit suurentuneet sekä kasvun, että punttisalin ansiosta, niin oli varmasti helpompi myös meloa. Ja hyvältähän se näyttikin. Yksi ilta melontakeskuksessa oli vettä reippaasti ja Riku kävi laskemassa koskea Riverboogie-laudalla. Tässä videopätkää siitä. GoPro oli perässä tulevan isän kajakin kannella.

Korkkiseiska mutella Nurmeksessa

Rikun ajatukset ovat pikkuhiljaa suuntautuneet lumelle pääsyyn. Tai taitaahan se kuitenkin olla niin, että koko ajan lumi ja laskeminen mielessä pyörii. Näillä näkymin Riku on lähdössä ensimmäiselle leirilleen Suomen rajojen ulkopuolelle lokakuussa. Suomen maajoukkue leireilee Sveitsin Zermattissa ja heidän mukaansa pääsee muutamia maajoukkueen ulkopuolisia laskijoita. Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan ja Riku pääsee lähtemään reissuun.

Toissa viikonloppuna oli kesän viimeinen vesihyppyleiri Nurmeksessa. Näin kesäkausi on tullut päätökseen ja sitten odotellaankin ensilumia. Leirin ja vesihyppykauden viimeinen hyppy oli tupla flat spin. Se oli samalla ensimmäinen tupla jonka Riku on sukset jalassa onnistuneesti hypännyt. Onnistunut hyppy on nähtävissä alla.


-Minna-

Kesäloma ohi

Soramontulla hyppimässä.

Kesä on vietetty lomaa kirjoittamisesta. Lämmintä on piisannut ja uimassa on käyty päivittäin, välillä useampaankin kertaan päivässä. Tänään lasten kesäloma on täällä Taivalkoskella päättyi ja Riku aloitti opiskelut omassa lukiossamme. Palaillaan siis arkeen. Pakollinen koulu on Rikulla suoritettu ja siirrytään "puurtamaan" vapaaehtoisten opintojen pariin. Rikun suunnitelma on käydä lukio läpi neljässä vuodessa. Näin molemmille eli opinnoille ja urheilulle jää sopivasti aikaa. Ensimmäinen jakso ei kovin rankalta näytä. Oppitunteja viikossa on reilut 28. Rikun hyvä laskukaveri, Haatajan Miro, siirsi kamppeensa Oulun Jäälistä tänne Taivalkoskelle ja jatkaa lukiota näissä maisemissa. Näin Riku saa kaivattua treeniseuraa ja Mirolla treeniolosuhteet paranevat roimasti, ainakin varsinaisen lajiharjoittelun osalta. Eräänlainen win-win tilanne molemmille pojille.

Mutta vaikka kesälomalla on oltukin niin ei sitä ole pelkän lomailun merkeissä vietetty. Toki väliin otettiin vähän rennommin ja muutama päivä hengailtiin sukulaisten nurkissa. Treeniä on tehty punttisalilla, urheilukentällä, trampalla ja veteen hyppäämällä. Fysiikka on mennyt mukavasti eteenpäin. Punttitreeneissä rautaa saa tankoon laittaa alkukesää enemmän. Nopeus- ja kimmoisuusharjoituksetkin ovat tuottaneet tulosta. Testattiin Taivalkosken kunnan uutta kontaktimattoa (mittaa ponnistuskorkeuden) ja parannusta pomppuun oli tullut toukokuun lopusta muutama sentti. Silmämääräisesti nopeuskin näyttäisi menneen eteenpäin. Tarkempia tietoja saadaan 19.8. kun Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan eli PoPLin testibussi kurvaa Taivalkoskelle. Heille on mukanaan testilaitteistoa ja ohjelmassa on 30 m juoksu ja kolme eri ponnistuvoimatestiä. Vastaavat testit Riku on tehnyt pari kertaa aiemmin, joten pikkuhiljaa omaa vertailupohjaa alkaa olemaan. Testit eivät tee kenestäkään parempaa urheilijaa ja niistä ei varsinaista apua lähtöviivalle saa tai no ehkä henkistä tukea jos tulokset ovat hyviä, mutta testit kertovat kuitenkin onko tehty oikeita asioista ja saatu elimistölle niitä vasteita mitä on haettu.

Uimahyppyjä.

Kesän tärkeimmät harjoitukset on kuitenkin tehty veden äärellä. Tälle kesälle Rikulla on tehtynä n. 250 hyppyä Nurmeksen ja Kemijärven vesihyppyreistä. Kesän teemanahan on ollut tehdä pohjaa ainakin yhdelle uudelle ja vaikeammalle kisahypylle. Eniten on tehty töitä korkkiseiskan (=kaksi täyttä 360 asteen kierrosta vaaka- ja pystyakselien välissä) eteen. Niitä on takana jo reilut sata ja hyppy alkaakin olla vakiintunut. Tuohon hyppyyn on Riku treenannut myös mute gräpiä (=käsiote vastakkaisen suksen ulkokantista). Ja onpa reilut 20 hyppyä alla astetta vaikeammasta hypystä eli korkkitonnista (seiskaan verrattuna yksi lisäkierros). Katsotaan joko sekin saadaan talvella lumelle siirrettyä. Tälle kesälle on vielä kaksi vesihyppyleiriä jäljellä. Reilun viikon päästä oma leiri Nurmeksessa ja elokuun lopussa Skill Teamin leiri samassa osoitteessa.

-petri-

Korkkiseiska

Nurmeksen vesihyppyri

Taustavaikuttaja

Urheilijan elämään kuuluu useita henkilöitä, jotka jokainen omalta osaltaan vaikuttavat urheilijan arkeen. Kehittyminen hyväksi urheilijaksi omassa lajissaan vaatii tiedon hankkimista useilta eri sektoreilta. Koska meidän vanhempien tietämys ei tässä lajissa ole ollut riittävää, olemme hankkineet sitä tietämystä meitä viisaammilta. Haluammekin esitellä teille yhden alan ammattilaisen ja tärkeän vaikuttajan nuoren urheilijan elämästä ja arjesta.

Eemeli Kallas

Kuka olet?
Kallaksen Eemeli, entinen urheilija - nykyinen punttijuntti/valmentaja.

Mikä on suhteesi kumparelaskuun? Ennen, nyt ja tulevaisuudessa?
Suhde menneeseen kumparelaskijan uraan on hyvin ristiriitainen; se antoi ikimuistoisia kokemuksia ja avarsi mailmankuvaa, joka ilman laskemista olisi jäänyt hyvin paljon suppeammaksi. Toisaalta vei fyysisen terveyden huonoon kuntoon, eikä se aika ollut henkisestikään helppoa tai edes kasvattavaa. Vasta jälkikäteen tapahtunut kriittinen oman ja "kanssamatkustajien" = valmentajien toiminnan tarkasteilu on kasvattanut kaikkeen negatiivisesti suhtautuvasta tuittupäästä, positiivisuuteen taipuvaisen, onnellisen miehen.
Nykyinen suhtautuminen lajiin on muuttunut tämän henkisen muutoksen myötä. Aikaisemmin syy oli helppo siirtää tuomareihn ja valmentajiin aina kun tunsi kokeneensa vääryttä. Nykyisin kyseenalaiset tuomaroinnit tai toimintamallit urheilijan vamennuksessa ja harjoittelussa näkee enemmän mahdollisuutena kehittää omaa osaamistaan. Intohimo laskemiseen on aina ohjannut toimintaani, mutta aikaisempi pahanlaatuinen muita syyllistävä, kaikki tietävä intohimo on muuttunut omaa toimintaa kriittisesti tarkastelevaan, mutta asioihin järkevästi suhtautuvaan, hyvänlaatuiseen intohimoon.

Mitä pidät tärkeänä nuorten valmennuksessa?
Aitoa välittämistä, hyviin elämänarvoihin kasvattamista ja aidosti hyvän ilmapiirin luomista valmennettavien ja valmentajan välille. Kaikenlainen teennäisyys yhteisöissä on pahasta, kaikkien ei tarvitse olla kavereita keskenään, mutta jokaiselle pitää löytyä oma, kehitystä mahdollisimman hyvin tukeva paikka porukan mukana. Omassa valmennuksessa asetun voimakkaasti laskijan asemaan, moni kokeneempi valmentaja voisi sanoa tyyliäni liian pehmeäksi, mutta luon omat toimintamallini omaan persoonaani parhaiten sopiviksi. Oma auktoriteettini perustuu laskijoiden kunnioitukseen ja sosiaalisiin taitoihin. Vielä kertaakaan minun ei ole tavinnut käyttää ns. kovaa kieltä omiin valmennettaviini.

Miten sinusta tuli Rikun valmentaja?
Valmistuin Rovaniemeltä Liikunnanohjaajaksi (AMK) ja halusin kokeilla miten oma visioni kumparelaskijoiden valmentamisesta toimisi käytännössä. Joten perustin toiminimen ja oman kaikesta muusta valmennustoiminnasta irrallisen ryhmän - Skill teamin. Riku hyppäsi remmiin mukaan heti alusta asti.

Koutsi Rukan kesälumilla 2013.

Mitä muistat Rikusta valmennuksen alkutaipaleelta?
Riku oli hiljainen pohdiskelija, joka suhtautui (syystä) ehkä vähän epäillen minun valmennusmetodeihin. Riku oli monessa asiassa hitaasti lämpiävää sorttia eikä ollut suuna päänä vöyhöttämässä, mutta into ja halu kehittyä ovat olleet koko ajan näkyvillä.

Millainen valmennettava Riku on?
Rikua voisi hyvällä syyllä moni kutsua unelma valmennettavaksi; erittäin tunnollinen harjoittelija, mukava kaveri, joka pystyy kypsästi analysoimaan omaa tekemistään. Hän hoitaa koulun kunnolla ja ympärillä on tiivis tukiverkko, jonka kanssa valmentajan on helppo toimia.

Mitä vahvuuksia Rikulla tällä hetkellä on?
Rikun vahvuus on ehdottomasti harjoitusmotivaatio. Rikulla tulee sekä määrällisesti että laadullisesti selvästi eniten lajiharjoittelua omassa ikäluokassaan, mikä takaa myös kehittymisen. Urheilullisesti vahvuus on ehdottomasti laskutekniikka ja tasaisen varma suorittaminen kilpailutilanteessa. Fyysinen kehitys on tasaista joka osa-alueella, mikä antaa vuosi vuodelta enemmän valmiuksia laskunopeuden kehittämiseen ja tekniikan soveltamiseen muuttuvissa rinneolosuhteissa. Kaikessa harjoittelussa pyritään pitkäjänteiseen kehitykseen; "tavoitteena on olla maailmanmestari, ei vain nuorten maailmanmestari".

Mitkä ovat suurimmat haasteet?

Koutsi ja koutsattava Taivalvaaralla.

Mentaalipuolella kehittämistä on omien fiilisten hallinssa, epäonnistumiset yksittäisissä laskuissa tai kisoissa horjuttaa ajoittain itseluottamusta. Toki kilpailuissa epäonnistumisten tuleekin harmittaa, mutta kun niistä oppii nappaamaan kehittymisen kannalta positiivisia asioita irti on pettymysten kohtaaminen helpompaa, kun tietää että taas tuli kuitenkin opittua jotain hyödyllistä, vaikka saavutettu tulos ei olisikaan toivotunlainen.
Urheilullisesti varsinkin uusieen hyppyjen opettelu on aina haaste, mutta Rikun harjoitusmoraalilla se on onneksi vain haaste, ei este kehittymiselle.

Kauden ja pidemmän aikavälin tavoitteet valmentajan näkövinkkelistä
Tärkein tavoite tulevalle talvelle, on harjoitella kesän aikana uusia hyppyjä niin, että niiden hiomista voi jatkaa lumella heti kun talvi koittaa ja sitä kautta niistä saataisiin uusia kisahyppyjä viimeistään seuraavalle kaudelle. Fyysisesti tavoitteena on tasaisen nousujohteinen kehitys, joka antaa talvelle eväitä laskea taas pikkuisen kovempaa ja hypätä vähän isompia hyppyjä kuin edellistalvena. Sijoituksiin perustuvaa tavoitteen asettelua en valmentajana harrasta nuorten urheilijoiden kanssa. Mutta jos viimekaudella pisteet kansainvälisissä kilpailuissa olivat keskimäärin 20 - 21 välillä, niin tulevalle kaudelle hyvä tavoite on pyrkiä nostamaan se yli 21 pisteen. Lyhyellä matematiikalla se voisi tarkoittaa parhaimmillaan Eurooppacupissa finaaliin pääsyä ja sitä kautta sijoitus 16 parhaan joukkoon. 

Pidemmällä aikajänteellä uskon että Riku tulee jatkamaan tasaista kehittymistään, niin että urheilijana hän on parhaimmillaan 2022 Olympialaisissa. Tälle kahdeksan vuoden perioodille mahtuu tietysti monta mutkaa, mutta itse näkisin että vielä ei ole kiire mihinkään. Välitavoitteina voisi olla kolmen vuoden kuluessa Eurooppacupissa palkintopallille nousu, 5 - 6 vuoden päästä Maailmancupissa finaalipaikoista taisteleminen ja sitä kautta nousu Olympialaisissa 2022 potentiaalisten menestyjien joukkoon. Tämä vaatii tietysti kovaa harjoittelua, tuuria että kroppa säilyy ehjänä eikä isompia loukkaantumisia pääse tulemaan, sekä laadukasta valmennusta harjoittelun tueksi.

Ohjeita/terveisiä urheilijalle

Eemeli näyttää bäkkärin mallia valmennettaville.

Itse urheilijana on hankala hahmottaa pitkän tähtäimen tavoitteita ja varsinkin sitä matkaa uran päätavoitteisiin. Nuorena helposti höntyilee ja turhaa kiirehtii kehitystään. Tärkeintä on harjoitella niin, että oma motivaatio säilyy korkealla, se on tärkein pitkäjänteisen kehittymisen mahdollistava tekijä. Mieti, ja kokeile erilaisia harjoitusmuotoja ja -tapoja tehdä ja ajatella asioita, mahdollisimman paljon vielä kun olet nuori. Näin löydät itsellesi parhaat toiminta- ja ajatusmallit kehittymisen tueksi. Lasku-urasi on vasta alussa, muista nauttia matkasta kohti maailman huippua.


 -minna & petri-

Kysymyksiä ja vastauksia

Aitahyppyjä Taivalkosken urheilukentällä.

Blogia lukeneet  lienevät huomanneet, että urheilija ei ole itse kirjoittanut yhtään postausta. Toki mukana on ollut Rikun omia ajatuksia, mutta muiden kirjoittamana. Tässä joitain Rikun mietteitä menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta.


1. Mitkä olivat viime kauden tavoitteitasi?
Pärjätä scandinavian cupissa ja PM-kisoissa.
Saada miehiä vauhdissa kiinni.

Etuperin voltti kotipihalla.

2. Missä koet erityisesti onnistuneesi viime kaudella?
Se vauhtihomma.


3. Mikä ei mennyt nappiin?
PM-kisat ei menny odotusten ja toiveiden mukaan.


4. Missä olisi ollut parannettavaa? 
Kaikessa olisi ollut parannettavaa, mutta erityisesti kisoissa ylähyppy.

Punttitreenin alkulämppää Pedalolla.

5. Mistä oheisharjoittelusta oli sinulle erityisesti hyötyä? 
Kaikesta mitä tein, erityisesti etukyykyistä.


6. Mikä oli työläintä ja ärsyttävintä?
Ärsyttävintä oli, kun tuli epäonnistumisia.


7. Mitä teet nyt toisin tällä alkaneella treenikaudella? 
Treenaan enemmän ja kovempaa.

Alkulämppää pikkusiskon kanssa.

8. Tämän treenikauden tavoitteet?
-vähintään 400 hyppyä vesihyppyristä
-vähintään 100 korkkia vesihyppyristä (korkki=hyppy, jossa pyöritään pysty- ja vaaka-akselin välissä)
-oppia fulli (=back full eli takaperin voltti yhdellä kierteellä)


9. Mitä harrastat ja teet silloin kun et 
pääse laskemaan? 

Etukyykky.

Kaiken näköistä. Kiipeilen, heitän frisbeetä, hypin trampalla, hypin veteen, katson elokuvia, treenaan fysiikkaa, katson laskuvideoita, kiusaan pikkusiskoa


10. Paras lukemasi kirja?
Minä Zlatan Ibrahimovic


11. Kuka on idolisi? 
Alex Bilodeau

Vatsatreeniä.

Vauhtiin on päästy

Kohta kaksi viikkoa uutta treenikautta takana ja hyvin on vauhtiin päästy. Aitoja on loikittu, rautaa kolisteltu ja trampan jousia venytetty. Noin kuukauden tauon jälkeen suksiakin on käytetty jalassa. Alkuviikosta käytiin Nurmeksen Hyvärilässä aloittamassa vesihyppykausi. Kolmessa päivässä tuli 63 hyppyä. Vesi ei vielä ollut kovin lämmintä ja märkäpuvusta huolimatta kylmä tuntui välillä olevan, varsinkin ensimmäisenä päivänä eli maanantaina, kun sää oli pilvinen ja viileä. Märkäpuvun lisäksi vesihyppäämisvarusteisiin kuuluu kelluntaliivit ja korvasuojilla varustettu kypärä. Korvat pitää olla suojattu, sillä sivuttain alastullessa on vaara tärykalvon puhkeamiselle. Näitäkin on nähty. Yleensä jalkaan lyödään jo vähän huonommassa kunnossa olevat sukset. Niitäkin välillä katkeaa veteen alastullessa. Suksiin laitetaan myös karkuremmit jotka ovat hypätessä siteen ja monon välissä. Näin estetään suksen pohjaan uppoaminen jos side laukeaa auki.

Pienestä palelusta huolimatta motivaatio hyppäämiseen pysyi yllä ja alle saatiin hyvä määrä hyppyjä. Tärkeimmät treenatut hypyt olivat cork 7 ja flat spin 3 truck driver grapilla. Korkit lähtivät kulkemaan kohtuu hyvin. Leirin loppua kohti taisi tulla jo henkistä ja hermostollista väsymystä ja suoritusvarmuus korkeissa alkoi laskea. Mutta vielä on kesää jäljellä ja aikaa saada paljon toistoja alle ennen lumelle siirtymistä. Viime kesäkaudella hyppyjä vesihyppyristä tuli hieman alle 400. Nyt on tavoitteena päästä osapuilleen samoille lukemille. Tämä tarkoittaa 20 hypyn päivätahdilla samaan määrää hyppypäiviä.

Seuraavat hypyt tehdään ensi viikolla. Menemme viettämään Juhannusta Kuopioon ja koukkaamme sekä meno-, että tulomatkalla Nurmeksen kautta. Hyppäämisen ohella jatketaan muuta treenaamista.
Ja tietysti nautitaan kesästä, joka tosin voisi välillä olla lämpimämpikin...

Rikun opiskelupaikka Taivalkosken lukiossa varmistui ja ensimmäinen lukujärjestyskin tuli muiden papereiden mukana postista. Ensimmäinen jakso on varsin leppoisa joten aikaa harjoittelulle jää yllin kyllin ja hyvä niin. Tässä lyhyt kooste kuvauskopterilla videoiduista hypyistä.   -petri-

Uimahyppyjä  treenin jälkeen.

Nurmeksen vesihyppyri.

Uuden treenikauden kynnyksellä

Se on tasan kuukausi edellisestä bloggauksesta. Talvi on lopullisesti ohi ja on saatu nauttia kesäisistä keleistäkin. Lumet hyödynnettiin loppuun asti. Viimeiset laskut laskettiin Taivalvaaralla 12.5. Laskukausi avattiin Rukalla 19.10. eli kausi kesti viikkoa vaille seitsemän kuukautta. Rikulle kertyi kauden aikana noin 130 laskupäivää, joka on jo kelpo määrä. Nyt on lumet lämpimän sään seurauksena kokonaan sulaneet ja katse on suuntailtu kohti seuraava kautta. Parasta aikaa vietellään ns. ylimenokautta (=leppoisa palauttelujakso kausien välissä). Riku ei kuitenkaan ole kokonaan jäänyt laakereille lepäilemään. Tramppa on ollut kovassa käytössä, jokunen kerta on käyty kiipeilemässä ja pelailemassa frisbeegolfia. Vähän on myös lihaksia totuteltu tulevaan treenikauteen punttisalilla painoja kolistelemalla, aitojen yli loikkimalla ja pikku spurtteja juoksemalla.

Ilmojen teillä Taivalvaaralla.

Kauden viimeisiä laskuja Rukalla.

Siitepölykausi on saavuttanut meidänkin leveysasteen ja näin ollen tukkoisuutta on ollut ilmassa. Allrgialääkitys on kyllä ollut ohjelmassa koko ajan, mutta silti hengenahditusta ja kipuja erilaisten liikuntalajien yhteydessä on ilmennyt keuhkoputkessa. Astmaoireita hillitsemään tarkistettiin ja säädettiin lääkitystä ja toivotaan, että piakkoin tilanne alkaa helpottamaan.

Kotitramppalla. Hyppytornina toimii Rikun tekemä siirtolava ja kaapelikela viritelmä.

Rikuhan on yhdeksännellä luokalla eli viikon päästä on peruskoulu ja oppivelvollisuus suoritettuna. Syksyllä alkaa opiskelu Taivalkosken lukiossa. Päätös oli helppo. Harjoitusolosuhteet Taivalkoskella on hyvällä mallilla, mahdollisuus asua kotona ja kaiken päälle Taivalkosken lukiossa saadaan urheilu ja opiskelu joustavasti yhdistettyä. Osa kursseista saadaan kuitattua urheiluvalmennuskursseina eli harjoitusohjelman mukaisesti treenaamalla. Alustava suunnitelma on viedä lukio läpi neljässä vuodessa. Tarkoitus on että opiskelu saadaan suoritettua kunnialla. Kisakauden aikana leirien ja kilpailumatkojen takia koulusta poissaolopäiviä kertyy paljon. Rauhallisemmalla opiskelutahdilla itseopiskelun määrä ei nouse kohtuuttomaksi. 

2.6. alkaa uusi treenikausi. Vielä tätä kirjoitellessa kädessä ei ole treeniohjelma jonka Kallaksen Eemeli laatii. Treenikauden tavoitteena on parantaa fysiikkaa. Rikulla se tarkoittaa voimaominaisuuksien parantamista, sekä nopeuden ja kimmoisuuden lisäämistä. Samalla harjoitetaan yleisiä taito-ominaisuuksia ja liikkuvuutta. Kesälllä on tarkoitus myös tehdä kovasti töitä hyppäämisen saralla. Trampalla ja vesihyppyreillä työstetään uusia hyppyjä ensi kisakautta silmällä pitäen. Tavoitteena hioa lumivalmiiksi korkkiseiska (=720 astetta pysty- ja vaaka-akselin välissä) ja back full (=takaperin voltti yhdellä kierteellä). Voi olla että kesän-syksyn aikana käväistään jossain päin lumilla, mutta noilla aiemmin mainituilla eväillä lähdetään liikkeelle ja uuteen treenikauteen.

-petri-

Yhteenvetoa kaudesta

Nyt kun kisakausi on takana niin tehdäänpä pientä yhteenvetoa kaudesta. Ensimmäiset käännökset näillä lumilla tehtiin 19.10. Rukan rinteillä. Siitä on hieman yli 6 kuukautta. Alkutalvi ajeltiin tiuhaan tahtiin Taivalkoski-Ruka väliä, mutta kun Taivalvaara saatiin auki itsenäisyyspäivän aikoihin, niin treenejä laskettiin pääsääntöisesti kotimäessä. Kauden ensimmäinen leiri oli Rukalla 21.-24.11. Leirivuorokausia lumikauden aikana kertyi reilut 20 kappaletta. Tähän päälle vesihyppyleiritys kesällä. Kilpailustartteja tuli aiempia kausia enemmän. Kumparelaskun kisapäivä oli yhteensä 17. Päälle yhdet Tazza kids- kisat Pyhällä. Kisakausi alkoi tavallista myöhemmin eli helmikuun alussa. Kun kisakausi lähti käyntiin olikin se sitten varsin tiivis.

Isommilta tapaturmilta vältyttiin. Kauden ensimmäisissä kisoissa, Norjan Drammenissa, treeneissä sattunut haveri kipeytti kyljen parin viikon ajaksi, mutta sekään ei estänyt laskemista. Isompaa ongelmaa teetti hyppääjän polvivaivat. Hyppääjän polvi on rasitusvamma polvilumpion ylikulkevassa patellajänteessä. Rikulla vaiva oli molemmissa polvissa ja pahimpina oirepäivinä rajoitti harjoittelua. Kinesio-teippauksilla vaivaa saatiin hieman hellitettyä. Kauden loppua kohti kivut onneksi vähenivät. Sekaan mahtui yksi kuumejakso, joka osui Laajiksen Skandinavian Cupin päälle. Kuumeen takia kisoja ei tarvinnut jättää väliin, mutta kyllähän sillä oli omat vaikutuksensa suorittamisen tasoon. Talven aikana Rikulla diagnosoitiin astma. Lääkityksellä oireet on saatu kuriin, eikä astma ole haitannut milläänlailla urheilemista.

MC-esilasku suorituttu ja katse kohti "isoja" poikia.

Urheilullisesti kausi meni erinomaisesti. Joulukuussa Riku oli esilaskijana Rukan Maailman Cupissa. Kaksi onnistunutta esilaskua ja hieno kokemus ison tason kilpailujen ilmapiiristä. Mukaan mahtui myös uran ensimmäiset Eurooppa Cupin kilpailut. Kaksi onnistunutta kisaa Laajiksessa toivat sijat 24. ja 19. Ei aivan täydellisiä suorituksia, mutta lähellä sitä omaa parasta. Toimivat hyvänä tason mittarina miesten sarjan laskijoiden suhteen. Rikun yksi vahvuus on tasainen suorittaminen. Kauden aikana tuli n. 35 kilpailulaskua. Niistä yksikään ei päättynyt keskeyttämiseen. Tosin Åressa oltiin lähellä, kun parikumpareiden välierissä alahypyssä mentiin nurin, mutta maaliviivan yli kuitenkin tultiin, tosin kaatuneena. Toinen isompi virhe tuli kauden päätöskisaviikonloppuna Taivalvaaralla, kun alahyppy pyöri hieman yli ja selkä viisti maata. Toki joukkoon mahtui laskuja joissa oli virheitä, mutta pääosin kilpailulaskut olivat hyvää, omalla tasolla suorittamista. Kilpailutilanteissa usein tuli ne päivän parhaat suoritukset. Hyvä kisapää ja laskuvarmuus lupaavat hyvää tulevaisuutta ajatellen.

Pikkusiskon kanssa Kungsbergetissä.

Kauden saldona oli kumparelaskun ja parikumpareiden Suomen Mestaruus, Pohjoismaiden Mestaruuskisojen pronssi, Audi Freestyle Ski Tourin ja Skandinavian Cupin kokonaisvoitot. Varsinkin SC-kokonaisvoitto oli hieno osoitus hyvästä tasosta, tasaisuudesta ja tiukoissa paikoissa onnistumisesta. Taso SC-kisoissa oli todella kova. Pohjoismaiden Mestaruuskisat Åressa olivat Rikulle kauden suurin pettymys. Odotukset tuntuivat olleen kovat. Pienet ongelmat laskun kanssa veivät mahdollisuuden menestyä paremmin. Mutta aina kaikki ei mene suunnitellusti, edes urheilussa tai sanotaanko varsinkaan urheilussa. Kokonaiskuvaa ajatellen PM pettymyksellä ei ole sen suurempaa merkitystä. Tavoitteena on kuitenkin menestyä aikuisten tasolla ja juniorikisat ovat välietappeja ja mittareita jotka kertovat missä mennään verrattuna ikätovereihin ja omaan aiempaan suoritustasoon. Kokonaiskuvaa tarkastellessa Riku on kahden viime vuoden aikana mennyt erittäin paljon eteenpäin. Toissa vuonna tuli iso harppaus ja tälle kaudelle tason noston suhteen odotukset olivat, ainakin minulla, varsin maltilliset. Kehityshän ei yleensä ole lineaarista, vaan tulee portaittain. Kehitys jatkui kuitenkin hyvää vauhtia ja nyt ollaankin edellä sitä aikataulua, jota parisen vuotta sitten isänä päässäni pyörittelin.

Back flip

Mitään sen kummempaa salaisuutta ei Rikun menestyksen ja kehittymisen takaa löydy. Todella paljon töitä hyvissä oloissa, pikkupoikana hankittu hyvä peruslaskemistaso (isän hiihdonopettajan kokemus) ja Taivalvaaran erinomaiset harjoitteluolosuhteet, höystettynä Skill Team- toiminnan kautta saadulla laadukkaalla valmennuksella. Päälle vielä kova palo kumparelaskua kohtaan, sekä todella kova vaatimustaso omalle tekemiselle ja suorittamiselle. Liikunnallisesti Riku ei mielestäni ole sen lahjakkaampi kuin moni muukaan. Tähän minulla on hyvä vertailupohja liikunnanohjaajan työstäni, jossa olen liikkuvien lasten kanssa jatkuvasti tekemisissä. Mutta Rikulla on se paras lahja mitä urheilija voi saada, motivaatio tehdä töitä ja kehittyä.

"Työpaikka" eli Taivalvaaran kumpareikko

Vaikka kisakausi onkin jo ohi, niin aivan vielä ei suksia varaston nurkkaan laiteta. Kauden viimeiset lumet hyödynnetään fiiliksen mukaan ja samalla otetaan tuntumaa uusiin hyppyihin, joita ehkäpä jo ensi kaudella kisoissa vedetään. Taivalvaaralla pystynee vielä laskemaan 1-2 viikkoa ja Rukalla hissit sulkeutuvat 11.5. Sen jälkeen vähän hengähdetään ja lataillaan akkuja. Toki tuskinpa sitä ihan toimettomina ollaan. Tehdään niitä asioita mitkä milloinkin tuntuvat mukavilta. Sitten kesäkuun puolella aloitellaan taas treenailemaan. Voima-, nopeus- ja kimmoisuustreenejä, tramppaa, yleistä taitoharjoittelua ja tietysti vesihyppäämistä.

Nyt on aika kiittää yhteistyökumppaneita. Ilman teidän apuanne kautta ei olisi pystyttä vetämään läpi niinkuin nyt tehtiin. Tai ehkä olisi, mutta olisi vaatinut pankinjohtajan juttusilla käyntiä. Nyt kaikkiin haluttuihin kisoihin pystyttiin osallistumaan. Eli suuret kiitokset TAIVALVAARAN HIIHTOKESKUS, HOTELLI HERKKO, RAKENNUS TAIVAL, VALIO PLUS AKATEMIA ja LIONS CLUB TAIVALKOSKI. Ja vähintään yhtä suuret kiitokset kovan luokan koutsille eli Eemeli Kallakselle. Ilman sinun apuasi ei Riku laskisi nykyisellä tasolla.

Voutilaisten perhe eli Riku, Riikka, Minna ja Petri.