Yhteenvetoa kaudesta

Nyt kun kisakausi on takana niin tehdäänpä pientä yhteenvetoa kaudesta. Ensimmäiset käännökset näillä lumilla tehtiin 19.10. Rukan rinteillä. Siitä on hieman yli 6 kuukautta. Alkutalvi ajeltiin tiuhaan tahtiin Taivalkoski-Ruka väliä, mutta kun Taivalvaara saatiin auki itsenäisyyspäivän aikoihin, niin treenejä laskettiin pääsääntöisesti kotimäessä. Kauden ensimmäinen leiri oli Rukalla 21.-24.11. Leirivuorokausia lumikauden aikana kertyi reilut 20 kappaletta. Tähän päälle vesihyppyleiritys kesällä. Kilpailustartteja tuli aiempia kausia enemmän. Kumparelaskun kisapäivä oli yhteensä 17. Päälle yhdet Tazza kids- kisat Pyhällä. Kisakausi alkoi tavallista myöhemmin eli helmikuun alussa. Kun kisakausi lähti käyntiin olikin se sitten varsin tiivis.

Isommilta tapaturmilta vältyttiin. Kauden ensimmäisissä kisoissa, Norjan Drammenissa, treeneissä sattunut haveri kipeytti kyljen parin viikon ajaksi, mutta sekään ei estänyt laskemista. Isompaa ongelmaa teetti hyppääjän polvivaivat. Hyppääjän polvi on rasitusvamma polvilumpion ylikulkevassa patellajänteessä. Rikulla vaiva oli molemmissa polvissa ja pahimpina oirepäivinä rajoitti harjoittelua. Kinesio-teippauksilla vaivaa saatiin hieman hellitettyä. Kauden loppua kohti kivut onneksi vähenivät. Sekaan mahtui yksi kuumejakso, joka osui Laajiksen Skandinavian Cupin päälle. Kuumeen takia kisoja ei tarvinnut jättää väliin, mutta kyllähän sillä oli omat vaikutuksensa suorittamisen tasoon. Talven aikana Rikulla diagnosoitiin astma. Lääkityksellä oireet on saatu kuriin, eikä astma ole haitannut milläänlailla urheilemista.

MC-esilasku suorituttu ja katse kohti "isoja" poikia.

Urheilullisesti kausi meni erinomaisesti. Joulukuussa Riku oli esilaskijana Rukan Maailman Cupissa. Kaksi onnistunutta esilaskua ja hieno kokemus ison tason kilpailujen ilmapiiristä. Mukaan mahtui myös uran ensimmäiset Eurooppa Cupin kilpailut. Kaksi onnistunutta kisaa Laajiksessa toivat sijat 24. ja 19. Ei aivan täydellisiä suorituksia, mutta lähellä sitä omaa parasta. Toimivat hyvänä tason mittarina miesten sarjan laskijoiden suhteen. Rikun yksi vahvuus on tasainen suorittaminen. Kauden aikana tuli n. 35 kilpailulaskua. Niistä yksikään ei päättynyt keskeyttämiseen. Tosin Åressa oltiin lähellä, kun parikumpareiden välierissä alahypyssä mentiin nurin, mutta maaliviivan yli kuitenkin tultiin, tosin kaatuneena. Toinen isompi virhe tuli kauden päätöskisaviikonloppuna Taivalvaaralla, kun alahyppy pyöri hieman yli ja selkä viisti maata. Toki joukkoon mahtui laskuja joissa oli virheitä, mutta pääosin kilpailulaskut olivat hyvää, omalla tasolla suorittamista. Kilpailutilanteissa usein tuli ne päivän parhaat suoritukset. Hyvä kisapää ja laskuvarmuus lupaavat hyvää tulevaisuutta ajatellen.

Pikkusiskon kanssa Kungsbergetissä.

Kauden saldona oli kumparelaskun ja parikumpareiden Suomen Mestaruus, Pohjoismaiden Mestaruuskisojen pronssi, Audi Freestyle Ski Tourin ja Skandinavian Cupin kokonaisvoitot. Varsinkin SC-kokonaisvoitto oli hieno osoitus hyvästä tasosta, tasaisuudesta ja tiukoissa paikoissa onnistumisesta. Taso SC-kisoissa oli todella kova. Pohjoismaiden Mestaruuskisat Åressa olivat Rikulle kauden suurin pettymys. Odotukset tuntuivat olleen kovat. Pienet ongelmat laskun kanssa veivät mahdollisuuden menestyä paremmin. Mutta aina kaikki ei mene suunnitellusti, edes urheilussa tai sanotaanko varsinkaan urheilussa. Kokonaiskuvaa ajatellen PM pettymyksellä ei ole sen suurempaa merkitystä. Tavoitteena on kuitenkin menestyä aikuisten tasolla ja juniorikisat ovat välietappeja ja mittareita jotka kertovat missä mennään verrattuna ikätovereihin ja omaan aiempaan suoritustasoon. Kokonaiskuvaa tarkastellessa Riku on kahden viime vuoden aikana mennyt erittäin paljon eteenpäin. Toissa vuonna tuli iso harppaus ja tälle kaudelle tason noston suhteen odotukset olivat, ainakin minulla, varsin maltilliset. Kehityshän ei yleensä ole lineaarista, vaan tulee portaittain. Kehitys jatkui kuitenkin hyvää vauhtia ja nyt ollaankin edellä sitä aikataulua, jota parisen vuotta sitten isänä päässäni pyörittelin.

Back flip

Mitään sen kummempaa salaisuutta ei Rikun menestyksen ja kehittymisen takaa löydy. Todella paljon töitä hyvissä oloissa, pikkupoikana hankittu hyvä peruslaskemistaso (isän hiihdonopettajan kokemus) ja Taivalvaaran erinomaiset harjoitteluolosuhteet, höystettynä Skill Team- toiminnan kautta saadulla laadukkaalla valmennuksella. Päälle vielä kova palo kumparelaskua kohtaan, sekä todella kova vaatimustaso omalle tekemiselle ja suorittamiselle. Liikunnallisesti Riku ei mielestäni ole sen lahjakkaampi kuin moni muukaan. Tähän minulla on hyvä vertailupohja liikunnanohjaajan työstäni, jossa olen liikkuvien lasten kanssa jatkuvasti tekemisissä. Mutta Rikulla on se paras lahja mitä urheilija voi saada, motivaatio tehdä töitä ja kehittyä.

"Työpaikka" eli Taivalvaaran kumpareikko

Vaikka kisakausi onkin jo ohi, niin aivan vielä ei suksia varaston nurkkaan laiteta. Kauden viimeiset lumet hyödynnetään fiiliksen mukaan ja samalla otetaan tuntumaa uusiin hyppyihin, joita ehkäpä jo ensi kaudella kisoissa vedetään. Taivalvaaralla pystynee vielä laskemaan 1-2 viikkoa ja Rukalla hissit sulkeutuvat 11.5. Sen jälkeen vähän hengähdetään ja lataillaan akkuja. Toki tuskinpa sitä ihan toimettomina ollaan. Tehdään niitä asioita mitkä milloinkin tuntuvat mukavilta. Sitten kesäkuun puolella aloitellaan taas treenailemaan. Voima-, nopeus- ja kimmoisuustreenejä, tramppaa, yleistä taitoharjoittelua ja tietysti vesihyppäämistä.

Nyt on aika kiittää yhteistyökumppaneita. Ilman teidän apuanne kautta ei olisi pystyttä vetämään läpi niinkuin nyt tehtiin. Tai ehkä olisi, mutta olisi vaatinut pankinjohtajan juttusilla käyntiä. Nyt kaikkiin haluttuihin kisoihin pystyttiin osallistumaan. Eli suuret kiitokset TAIVALVAARAN HIIHTOKESKUS, HOTELLI HERKKO, RAKENNUS TAIVAL, VALIO PLUS AKATEMIA ja LIONS CLUB TAIVALKOSKI. Ja vähintään yhtä suuret kiitokset kovan luokan koutsille eli Eemeli Kallakselle. Ilman sinun apuasi ei Riku laskisi nykyisellä tasolla.

Voutilaisten perhe eli Riku, Riikka, Minna ja Petri.