Sitten viime bloggauksen on kaikenlaista tapahtunut, varsinkin "siviilissä" eli urheiluelämän ulkopuolella. Kävimme Savon sydämmessä, Kuopiossa, kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensi vietettiin Rikun ukin 70-vuotis synttäreitä ja seuraavan viikonloppuna oli vuorossa surullinen matka. Rikun isomummi, perheen äidin mummo, menehtyi ja kävimme saattamassa hänet viimeiselle matkalle. Tätähän se elämä on, ilon ja surun hetkiä. Samoja tuntemuksia koetaan myös urheilun rintamalla. Onnistumisen myötä suurta iloa ja epäonnistumisen hetkellä surua. Toki surun tunteet eivät nouse samalle tasolle kuin esim. läheisen kuoleman seurauksena. Yhtäkaikki, molemmat tunteet kuuluvat elämään ja urheiluun. Niitä pitää vain oppia käsittelemään. Urheilussa ilon hetkistä kannattaa ottaa kaikki irti, mutta niin että ei tuuduttauduta liiaksi onnistumisen mukanaan tuomaan hyvänolontunteeseen. Muutoin se voi muodostua kehitystä jarruttavaksi tekijäksi. Epäonnistumiset pitää ottaa oppimisprosessina. Epäonnistumiset voivat lannistaa. Se on inhimillistä, mutta siitä täytyy päästä mahdollisimman nopeasti ohi. Todelliset urheilijat ottavat epäonnistumista opikseen ja nousevat sen seurauksena entistä kovemmalle tasolle. Osalle epäonnistumisista voi tulla itseluottamusta syövä kierre, joka on vaikea saada katkaistua. On yksilöllistä miten tämä negatiivinen kierre saadaan katkaistua, mutta yleensä se vaatii vahvaa tukiryhmää urheilijan ympärillä. Tappion hetkellä myös todelliset ystävät nousevat esiin ja erottuvat ns. selkään puukottajista, jotka kyllä ovat urheilijan mukana voiton hetkellä, mutta kääntävät selkänsä tappion myötä. Eli juuri sillä hetkellä kun ulkopuolinen tuki on urheilijalle kaikkein eniten tarpeen. Jokainen tekee oman ratkaisunsa kumpaan ryhmään haluaa kuulua, todellisiin (urheilun) ystäviin vai sohvan päältä "enkö minä sanonut, ei siitä ole mihinkään" huuteleviin tyyppeihin.
Tämän lyhykäisen pohdiskelun jälkeen pientä katsausta tulevaan. Tällä viikolla torstaista sunnuntaihin on ohjelmassa kauden ensimmäinen Skill Teamin lumileiri. Leiri on Rukalla. On vielä epävarmaa päästäänkö leirillä laskemaan kumpareita vai ei. Alkutalvi on säiden suhteen ollut niin vaihteleva että lumetus Rukalla ei ole edennyt aivan toiveiden mukaan. Ainakin hyppypaikka sinne saataneen, joten kesällä vesihyppyrissä treenattuja hyppyjä päästään viimein siirtämään lumelle. Luvassa on joka tapauksessa tiukat neljä päivää. Laitellaan leirikuulumisia viimeistään leirin jälkeen.
Loppuun kännykällä napattu kuva viime sunnuntailta Rukalla.
-petri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti