Eurooppa Cup on pyörinyt kiivasta tahtia. Keski-Euroopan
EC-kisat on tälle talvelle nyt laskettu. Ihan parhaalla mahdollisella tavalla lasku ei ole kulkenut. Ensimmäiset EC-kisat laskettiin Ranskan Albiezissa.
Siellä Rikun fiilis oli hyvä. Pienet ja terävät kummut tuntuivat ensimmäistä
kertaa mukavalta laskea. Ainoa negatiivinen seikka oli hyppyrit. Alastulot
niissä, eritoten ylähyppyrissä, oli varsin lyhyet. Ensimmäisen kisan karsinta
sujui Rikulla hyvin. Sijoitus oli viides. Palkintopallisijoitus oli aivan
ulottuvilla. Finaalissa lasku kulki hyvin, mutta alahyppyriin poika laski
hiukan liian kovaa, eikä saanut pidettyä hyppyä kunnolla pystyssä. Alastulossa
kyykkääminen ja mahdollisuudet hyviin sijoituksiin valuivat tuohon virheeseen.
Sijoitus 10.
Seuraavana päivänä oli vuorossa parikumpareet. Karsinnassa lasku oli ihan OK ja olisi riittänyt finaaliin, mutta. Taas saman tyyppinen virhe alahyppyrissä ja kisa oli ohi heti karsintavaiheessa. Vaikka sijoitukset eivät olleet sitä mihin olisi ollut eväitä, oli Riku suhteellisen tyytyväinen laskemiseen.
Parin viikon jälkeen EC jatkui Itävallassa. Paikkana Gaissau-Hintersee. Siellä
olosuheet olivat todella keväiset. Lämmin sää ja auringon paiste pehmitti
kumpareikon loskaiseksi. Ensimmäisessä kisassa laskeminen ei ollut vielä
parhaassa kuosissa ja ehkä hieman liian varovaista. Sijoitus 10. Toisessa
kisassa lasku alkoi kulkea jo paremmin. Ehjä finaalilasku toi kuudennen sijan.
Itävallasta kiertue siirtyi Sveitsin puolelle. Kumpareikko oli tehty pieneen keskukseen Prato Levantinassa. Olosuhteiltaan paikka on tämän kauden kiertueen huonoin. Mäki on profiililtaan turhan loiva ja vähän lumen myötä vielä todella kapea. Muutoinkin mäki oli tehty vähän sinne päin.
Ensimmäisessä kisassa kumpareikko oli jäinen. Heti oli nähtävissä että Riku ei oikein saa laskua noissa oloissa kulkemaan. Riku oli ensimmäinen joka tipahti finaalista ja ero oli vieläpä todella pieni. Uusi mahdollisuus oli heti seuraavana päivänä. Toisessa kisassa mäki oli pehmeämmässä kunnossa. Rikun lasku kulki edellispäivää paremmin, mutta ei vieläkään toivotulla tavalla. Lajina oli parikumpareet. Riku haastoi hyvin kisan ennakkosuosikin, mutta alahypyn alastulon kyykkäys ratkaisin pelin Venäjän laskijalle. Loppusijoitus 13.
Kolmen päivän kisaputki huipentui toiseen parikumparekisaan. Mäki oli taas
vuorostaan jäinen. Rikun kisa loppui heti ensimmäiseen laskuun, Norjan pojan
kerätessä paremmat pisteet. Niin kuin tulokset osoittavat, Praton mäki ei nyt
sopinut Rikulle. Mutta miksi ei?
Muutaman viime vuoden aikana, kumparelasku on ollut murroksessa. Tarkemmin sanoen tekniikka, jolla lasketaan ja ennen kaikkea menestytään, on muuttunut. Suomessa tähän muutokseen on herätty vähän jälkijunassa. Meillä on laskettu ja osin lasketaan edelleen, vanhalla tekniikalla. Nyt on nähtävissä että sillä ei enää menestytä. Näennäisesti virheettömät laskut eivät tuota riittävästi pisteitä. Joissain oloissa laskunopeuskin jää jälkeen uudemmalla tekniikalla laskeville.
Olin itse mukana Eurooppa Cup reissulla Itävallassa ja Sveitsissä. Lähestulkoon kaikki kärkipään mieslaskijat laskevat uudemmalla tekniikalla. Tällä kaudella Riku on ajanut sisään uutta tekniikkaa, mutta vielä se ei ole kunnossa. Kotona treeneissä tekniikka alkaa jo ajoittain toimia, mutta kun mennään uusiin olosuhteisiin ja päälle vielä kisatilanne, ei tekniikka vielä toimi halutulla tavalla. Rikun nykyinen tekniikka toimii joissain olosuhteissa, mutta joissain tuottaa huonoja pisteitä näennäisesti ehjillä laskuilla. Loppukauden tärkein tavoite tulee olemaan uuden tekniikan omaksuminen ja vakiinnuttaminen. Helppoa se ei ole. Vanhasta poisoppiminen on aina vaikeampaa, kuin kokonaan uuden oppiminen.
Nyt on vielä kaksi viikkoa aikaa treenata ennen seuraavia kisoja. Toivotaan että uuden tekniikan sisäänajo ottaa askeleen , jos toisenkin tässä välissä. Parasta aikaa olemme leireilemässä Jyväskylässä. Laajavuoren uuni tuore kumpareikko on tehty todella tiheäksi ja siinä onkin hyvä hinkata laskua ja ajaa uusia juttuja sisään.
-petri-
Seuraavana päivänä oli vuorossa parikumpareet. Karsinnassa lasku oli ihan OK ja olisi riittänyt finaaliin, mutta. Taas saman tyyppinen virhe alahyppyrissä ja kisa oli ohi heti karsintavaiheessa. Vaikka sijoitukset eivät olleet sitä mihin olisi ollut eväitä, oli Riku suhteellisen tyytyväinen laskemiseen.
Yhteispotretti siskon kanssa, Gaissau-Hintersee |
Itävallasta kiertue siirtyi Sveitsin puolelle. Kumpareikko oli tehty pieneen keskukseen Prato Levantinassa. Olosuhteiltaan paikka on tämän kauden kiertueen huonoin. Mäki on profiililtaan turhan loiva ja vähän lumen myötä vielä todella kapea. Muutoinkin mäki oli tehty vähän sinne päin.
Ensimmäisessä kisassa kumpareikko oli jäinen. Heti oli nähtävissä että Riku ei oikein saa laskua noissa oloissa kulkemaan. Riku oli ensimmäinen joka tipahti finaalista ja ero oli vieläpä todella pieni. Uusi mahdollisuus oli heti seuraavana päivänä. Toisessa kisassa mäki oli pehmeämmässä kunnossa. Rikun lasku kulki edellispäivää paremmin, mutta ei vieläkään toivotulla tavalla. Lajina oli parikumpareet. Riku haastoi hyvin kisan ennakkosuosikin, mutta alahypyn alastulon kyykkäys ratkaisin pelin Venäjän laskijalle. Loppusijoitus 13.
Keväistä laskemista Itävallassa |
Muutaman viime vuoden aikana, kumparelasku on ollut murroksessa. Tarkemmin sanoen tekniikka, jolla lasketaan ja ennen kaikkea menestytään, on muuttunut. Suomessa tähän muutokseen on herätty vähän jälkijunassa. Meillä on laskettu ja osin lasketaan edelleen, vanhalla tekniikalla. Nyt on nähtävissä että sillä ei enää menestytä. Näennäisesti virheettömät laskut eivät tuota riittävästi pisteitä. Joissain oloissa laskunopeuskin jää jälkeen uudemmalla tekniikalla laskeville.
Olin itse mukana Eurooppa Cup reissulla Itävallassa ja Sveitsissä. Lähestulkoon kaikki kärkipään mieslaskijat laskevat uudemmalla tekniikalla. Tällä kaudella Riku on ajanut sisään uutta tekniikkaa, mutta vielä se ei ole kunnossa. Kotona treeneissä tekniikka alkaa jo ajoittain toimia, mutta kun mennään uusiin olosuhteisiin ja päälle vielä kisatilanne, ei tekniikka vielä toimi halutulla tavalla. Rikun nykyinen tekniikka toimii joissain olosuhteissa, mutta joissain tuottaa huonoja pisteitä näennäisesti ehjillä laskuilla. Loppukauden tärkein tavoite tulee olemaan uuden tekniikan omaksuminen ja vakiinnuttaminen. Helppoa se ei ole. Vanhasta poisoppiminen on aina vaikeampaa, kuin kokonaan uuden oppiminen.
Nyt on vielä kaksi viikkoa aikaa treenata ennen seuraavia kisoja. Toivotaan että uuden tekniikan sisäänajo ottaa askeleen , jos toisenkin tässä välissä. Parasta aikaa olemme leireilemässä Jyväskylässä. Laajavuoren uuni tuore kumpareikko on tehty todella tiheäksi ja siinä onkin hyvä hinkata laskua ja ajaa uusia juttuja sisään.
-petri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti