Viime viikon torstaina, lasten koulujen loputtua, pakkasimme viimeiset tavarat, ahtauduimme autoon ja suuntasimme nokan kohti Kuusamoa. Edessä SM-kisat
Rukalla. Nämä kisat olivat sitten viimeiset tälle kaudelle ja sen
vuoksi niihin lähdettiin hieman erilaisissa tunnelmissa, ainakin me
vanhemmat.
Kisaviikonlopuiksi, laskukamppeiden lisäksi, joutuu pakkaamaan
aina enemmän tai vähemmän myös muuta kampetta, riippuen siitä
missä kulloinkin yövytään. Tällä kertaa ei tarvinnut pakata
pyyhkeitä eikä muita liinavaatteita. Onneksi, sillä tämä
helpottaa sitten myöhemmin kotona pyykinpesu-urakkaa huomattavasti.
Auto oli kuitenkin, taas jälleen kerran, tupaten täynnä siitäkin huolimatta,
että meillä on iso kattoboksi, minne myös tungetaan tarpeen tullen
tavaroita.
Torstai-iltana Riku ennätti vielä treenaamaan kumpareikkoon ja
koko perhe olimmekin siellä sen parituntisen, samalla odotellen ajan
kulumista siihen, että voisimme mennä varaamaamme majoituspaikkaan.
Suurimmaksi osaksi Rikun laskutreeneissä on mukana isä.
Kisapaikoilla on minusta itsestänikin mukava käydä katsomassa
harjoitusten sujumista ja ottamassa valokuvia.
Perjantai oli pyhitetty treenipäiväksi ja Rikulla olikin
suunnitelmissa kaksi treeniä. Toinen iltapäivällä ja toinen
illasta. Iltapäivän treeni ei ollut mennyt ihan putkeen. Näin Rikusta
heti, että jotakin oli sattunut. Ajattelin ensin, että on vain
väsynyt ja ehkä pikkuisen joku paikka ottanut osumaa, kunnes
kuulin, että tällä kertaa osumaa oli kumpuihin otettu
reilumminkin. Ilmat oli lähteneet pihalle ja kunnon kuperkeikka kovasta vauhdista heitetty. Isä oli siinä vaiheessa pelännyt, että
nyt meni solisluu pojalta poikki. Tässä kohtaa tunnustan ajatelleeni, että onneksi sää oli surkea enkä
lähtenyt katsomaan harjoituksia. En pelkää tai mieti koko ajan
sitä kaikkea mitä tässä lajissa voi sattua. En vain halua
välttämättä nähdä ikäviä kaatumisia, kenenkään kohdalla. Majapaikassa Riku lepäili ja oli tosi huonovointinen. Ruoka ei maistunut, mikä
on Rikun kohdalla erittäin "huolestuttavaa", sillä hän syö usein ja
paljon, joka päivä :)
Useamman tunnin lepäilyn jälkeen, Riku nousi ylös ja totesi
kireyttä lihaksissa ympäri kroppaa, sekä olkapään ja hartian
seuduissa kipua. Särkylääkettä annettiin ja pikkuhiljaa myös
ruoka maistui. Suunnitelmissa oli jättää illan treenit väliin,
mutta kun iltatreenien aika koitti, ei Rikua pidätellyt enää
mikään sisällä lepäilemässä. Kumpareikkoon oli päästävä,
ainakin kokeilemaan, miten kestää laskea. Ja hyvin kesti, tosin
kipuja oli, mutta niitä hoidettiin sitten myöhemmin kylmällä ja
särkylääkkeillä.
Takaperin voltti ylähyppyristä. Taustalla Rukan kylä.
Lauantaiaamuna ei tarvinnut nousta kovin aikaisin. Kerrankin sai
nukkua pitkään tai lähinnä lapset nukkui. Kilpailut kumpareiden osalta
alkoivat vasta iltapäivällä. Puolenpäivän aikaan kehoitin Rikua
pikkuhiljaa nousemaan yläasentoon ja kevyesti herättelemään
kipeitä ja hieman jumissa olevia lihaksia. Nuorukainen kun niin
mielellään vain makaisi ipadin kanssa ja katselisi kaikessa
rauhassa videoita ym., kunnes olisi aika lähteä kohti kisapaikkaa.
Isä meni jo aiemmin talkoohommiin ja niin nuorison patistelu jäi
minulle. Onneksi tämä patistelu on vuosi vuodelta minulle
helpompaa, kun lapset hoitavat itsenäisesti treenikamppeensa
mukaansa. Tosin saan myös välillä soittoja milloin mistäkin
unohtuneesta tavarasta, jonka vien sitten mennessäni. Toisinaan
lähden myös vartavasten hakemaan unohtuneen asian. Tämä niissä
tapauksissa, kun majapaikka on siinä lähellä (=kävelymatkan
päässä).
Alahyppy
Kisapaikalle meneminen on aina yhtä jännittävää myös
äidistä, lähinnä siltä osin, että siellä vasta näkee ja
kuulee miten treenit on menneet ja millä mielin kisastarttiin ollaan
lähdössä. Lauantaina treenit oli menneet hyvin ja kumpareikkokin
edellisen päivän lumisateiden jälkeen hyvässä ellei jopa
loistavassa kunnossa. Minulla ei siis ollut tarvetta jännittää
kisalaskuja tältä osin. Jännitystä ilmassa kuitenkin oli ja tällä
kertaa piti jännittää laskujen videoimista. Yllättäin oli minun
kuvattava kisalaskut, isän ollessa tulospalvelun hommissa. Olisin
tehnyt melkein mitä muuta tahansa, kuin kuvannut kylmiltään
kameralla, jolla en vielä ollut ennättänyt kertaakaan kuvaamaan,
olihan se uusi. Olen kuitenkin kuvannut aiemmin vanhalla kameralla,
niin en voinut yrityksistäni huolimatta luistaa tästä
velvollisuudestani.
Mietteliäänä ennen parikumpareiden alkua.
Lauantain kilpailussa Riku onnistui hyvin. Karsinassa hieman varman päälle lasku ja sillä sillä irtosi finaalipaikka. Isän ohje ennen finaalia oli, että vauhtia lisää. Hienosti meni finaalilaskukin. Oikeastaan ainoa missä jäi parannettavaa, oli ylähyppy, joka meinasi jäädä vajaaksi. Muutoin selkeästi oman tason ylärajoilla oleva suoritus. Ensimmäisessä miesten sarjan SM-kisoissa tulokseksi tuli hieno viides tila.
AFST kokonaiskisan palkintopallilla.
Sunnuntaina vuorossa oli parikumpareet. Sunnuntain kilpailut
alkoivat aiemmin ja yön pakkasten jäljiltä kumpareikko oli vielä
jäinen. Jäin siivoilemaan ja pakkailemaan tavaroita treenien ajaksi
ja vasta kisapaikalle mennessäni näin Rikun mietiskelevän ja
pohtivan ilmeen. Kuulenkin samantien, että harjoitukset eivät ole
menneet hyvin. Riku ei ollut saanut yhtään kunnon laskua alas,
joten hermoili todella pajon tulevaa kisaa. Parikumparekaavio oli tehty edellisen päivän tulosten perusteella. Riku onnistui ensimmäissä kisalaskussa ihan kelvollisesti ja varmisti voitolla paikan neljän joukkoon. Seuraavassa laskussa olikin sitten vastassa edellispäivän voittaja maailmalla parhaillaan TOP 10 sijoituksia napannyt Jimi Salonen. Rikulle ainoa vaihtoehto oli lähteä vetämään riskirajoilla. Se sitten kostautui laskun puolivälissä ja finaalipaikka jäi vielä haaveeksi. Paikka kuitenkin pronssitaistoon. Siellä vastus oli myös kova. Tämän kauden Eurooppa Cupin voittaja Topi Kanninen olikin vielä liian kova vastus. Loppusijoitus Rikulla kuitenkin upeasti neljäs. Kaikin puolin onnistunut kisaviikonloppu ja samalla hieno päätös onnistuneelle kisakaudelle. Hyvät sijoitukset SM-kisoissa varmistivat Rikulle Audi Freestyle Ski Tourin kokonaiskisan voiton. Kahdella viime kaudella vastaava voitto on tullut rookie-sarjassa, nyt ensimmäistä kertaa pro-sarjassa.
Kisakausi on taas saatu päätökseen ja perheen reissaaminen hieman rauhoittuu hetkiseksi. On mukava kuulua hyvään porukkaan, jonka kumparelaskijoiden vanhemmat, huoltajat sekä valmentajat yhdessä muodostavat. Porukka on pieni ja tiivis sekä erittäin hyvällä huumorilla varustettu. On mukava vaihtaa välillä kuulumisia toisten samanlaista arkea elävien kanssa. Ensi lumilla sitten uudestaan...
Koutsi Kallas antaa ohjeita.
Nyt nautiskellaan kevään lumista ja lasketaan niin pitkään kuin vain on mahdollista. Edessä on vielä yksi leiri Rukalla 24.-26.4. Sieltä suoraan Riku lähtee Vuokattiin, missä on nuorten olympiapäivät talvilajien edustajille. Riku edustaa siellä kumparelaskijoita yhdessä Kreeta Holopaisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti