Yhteenvetoa kaudesta 2014-2015

Kisakausihan on jo takana, mutta kausi vielä jatkuu treenaamisen merkeissä. Taivalvaaralla on olosuhteet vielä hyvällä mallilla. Parasta-aikaa olemme Rukalla nuorten olympiavalmennusryhmän ja Skill Teamin leirillä. Mäki on täälläkin hyvässä kunnossa ja kelikin aurinkoinen. Kyllä passaa treenailla! Tähän aikaan vuodesta on hyvä alkaa hiomaan uusia asioita. Pitkän kauden jäljiltä laskutuntuma on erinomainen ja enää ei ole esim. kisojen tuomia paineita, jotka voisivat harjoitteluun vaikuttaa. On hyvä saada jonkinlainen tuntuma uusista asioista pääkoppaan muhimaan. Kun sitten syksyllä varsinainen uusi kausi alkaa, on pohjalla jonkinlainen liikemalli jota lähteä jalostamaan.

Ruka ja hieno kevät sää.

Tehdäänpä pientä yhteenvetoa kaudesta, vaikka se nyt ei varsinaisesti siis olekaan ohi. Heti alkutalvesta oli nähtävissä että treenikaudella hyvin parantunut fysiikka edesauttaa laskemista. Laskuvauhti oli selvästi aiempaa parempaa ja laskutekniikkakin mennyt eteenpäin. Vesihyppyrillä tehty työ näkyi puhtaampina hyppyinä. Veteen Riku hyppäsi varsin paljon korkkeja, mutta se ei oikein lumella lähtenyt kulkemaan. Sitä kyllä hypättiin treeneissä pitkin kautta ja muutamassa kisassakin, mutta ihan kunnon kisahyppyä siitä ei vielä tälle kaudelle tullut. Mutta hyviäkin korkkiseiskoja on sekaan mahtunut ja luotto siihen että ensi kaudella se alkaa kulkemaan on kova.

Loop 3 truck driver gräpillä Taivalvaaralla

Kotimaisemissa Taivalvaaralla kumpareikko saatiin kuntoon jo ennätysaikaisen eli 13.11. Siitä asti on laskua saatu hinkata hyvissä olosuhteissa ja kausi jatkuu edelleen. Oletus on että kumparelaskukausi Taivalvaaralla on tänä vuonna yli puoli vuotta. Rikun kauteen on mahtunut todella paljon laskemista, reissaamista ja kilpailemista. Rikulla kisakausi sisälsi yhteensä 22 kilpailua, joista 12 ulkomailla, viidessä eri maassa. Mukaan mahtui yhteensä 11 Eurooppa Cupin osakisaa, kaksi juniorien MM-kisaa ja kolme Skandinavian cupin kisaa. Maalis-huhtikuussa, reilun kuukauden aikana oli yhteensä 13 kilpailua. Kova kisatahti ja reissaaminen alkoi näkyä maaliskuun loppu puolella, mutta siitä huolimatta huhtikuun neljä kisaa menivät hyvin.

"krossi kolomonen"

Tuloksen teon kannalta ei noin kova kisaaminen ole ihan optimaalista. On selvää että ihan joka kisaan ei voi kaivaa sitä parasta tsemppiä, eikä kroppa ole aina ihan herkimmillään. Mutta Riku on tällä hetkellä sellaisessa uravaiheessa, jossa tehdään pohjia myöhempiä kausia silmällä pitäen. Vielä ei ole varsinaisen tuloksen teon aika aikuisten sarjassa. Tällä kaudella Riku sai hyvää kokemusta isommista kilpailuista ulkomailla ja paljon startteja erilaisissa olosuhteissa, joihin piti sopeutua nopeassa tahdissa. Tulevina kausina onkin sitten moni asia jo tutumpaa ja energiaa voi paremmin kohdentaa oleelliseen. Jossain määrin reissaaminen vähentää harjoitteluun käytetettävissä olevaa aikaa, mutta toisaalta harjoitteluolosuhteet ovat olleet todella monipuoliset. Kumparelaskussa jokainen rinne on omanlaisensa. Kumpareikkojen jyrkkyys, muoto ja välimatka toisiinsa vaihtelevat, sekä lumen laatu on usein erilainen. Myös sää vaikuttaa laskemiseen. Välillä esimerkiksi näkyvyys on vähäisen valon takia huono. Kaikki edellä mainittu vaikuttaa laskemiseen, mutta hyvältä laskijalta vaaditaan sopeutumista vaihteleviin olosuhteisiin. Pelkästään kotimäessä laskemalla ei harjoittelu ole tarpeeksi laadukasta ja se ei valmista riittävästi muuttuviin olosuhteisiin.

 

Tuloksellisesti kausi oli onnistunut. Kilpailuissa tuli mm. ensimmäiset miesten sarjan palkintopallipaikat kansallisissa ja Skandinavian cupin osakisoissa ja sopa voitto Audi Freestyle Ski Tourin kokonaispisteissä. Eurooppa cupissa tavoitteena oli kaksi finaalipaikkaa (16 parasta). Finaalipaikkoja tuli yhteensä seitsemän, joista kolmen kisan sijoitus oli kymmenen parhaan joukossa. Paras EC-sija, kuudes, tuli Sveitsin Airolossa. EC-yhteispisteissä tuli hieno 12. tila. SM-kisoissa tuli sijat neljä (parikumpareet) ja viisi (kumpareet). Mutta kisatuloksia tärkeämpää oli se seikka, että kehitystä edelliskaudesta tuli paljon. Laskutekniikka, jolla on kumparelaskussa suurin merkitys, on Rikulla mennyt hyvin eteenpäin. Sen kanssa on toki vielä paljon tehtävää, jotta parempiin sijoituksiin kansainvälisellä tasolla on mahdollisuuksia. Lasku puolella eniten ongelmia tuotti ylähyppyjen jälkeinen osa. Varsinkin jyrkemmissä mäissä. Ylähyppyjen koko kasvoi viime kaudesta selvästi. Se tarkoittaa samalla kovempaa vauhtia heti hypyn jälkeen, joka taas tuo lisähaastetta saada lasku kontrolliin. Tällä saralla on siis vielä petrattavaa. Pojan laskuvauhti alkaa olla jo lähes Eurooppa cupin kärkitasoa. Mutta kyllä sitäkin on vielä tarpeen kiristää. Jotta vauhtia tulisi lisää, vaatii se laskutekniikan ja fysiikankin paranemista. Rikun heikoin alue on hyppääminen. Tällä kaudella siinäkin mentiin hyvin eteenpäin. Viime kaudella isoja vaikeuksia oli saada kisaan kaksi hyvää hyppyä. Tällä kaudella niitä tuli jo selvästi enemmän. Hyppyjen puhtaus parani paljon. Seuraava askel on vaikeampien hyppyjen saaminen kisatilanteisiin mukaan, hyppypuhtaudesta tinkimättä.

Summa summarum. Rikun ura ja kehitys menee siihen suuntaan mihin pitääkin. Kehitys on ollut osin odotettua nopeampaa, mutta sehän ei tietysti haittaa, vai mitä? Vielä on kuitenkin paljon kumpuja paukutettava ja ilmojen teillä lenneltävä, jotta päästään sille tasolle mitä Riku tavoittelee. Mutta eteenpäin mennään askel kerraallaan, pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti. Motivaatiosta ja työmoraalista se ei ainakaan Rikun kohdalla jää kiinni. Me vanhempina teemme myös kaikkemme, jotta tavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista.

Katse tulevaisuuteen?

-petri-