Rikulla on tiukat kolme viikkoa takana ja se onkin ollut
varsin tapahtumarikas. Enimmäkseen reissaamista ja kisailua. Käydäänpä vähän
läpi mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua.
Parisen viikkoa seitten Rikulla oli elämänsä ensimmäiset maailmanmestaruuskisat. Alle 20-vuotiaiden MM mittelöt olivat Italian Valmalencossa.
Suomen kumparelaskujoukkueessa oli neljä mies- ja kaksi naislaskijaa. Sen
kummempia tavoitteita Rikulle ei asetettu. Noihin kisoihin Riku voi ikänsä
puolesta osallistua vielä kolmena seuraavana vuonna. Paikka oli Rikulle
entuudestaan tuttu, olihan siellä tällä kaudella pari Eurooppa cupin osakilpailua. Niiden
kisojen perusteella oli odotettavissa todella haastava mäki. Ja sitä se olikin.
Ensimmäinen kisapäivä oli keskiviikko 25.3. Maanantai ja tiistai olivat
harjoituspäiviä. Harjoituksissa Rikulla oli isoja ongelmia laskun kanssa.
Erityisen haastavaa oli saada lasku ns. kiinni ylähypyn jälkeen. Ylähypyn
alastulo Valmalencossa on jyrkkä ja ensimmäinen kumpu oli varsin kaukana
hyppyristä. Ennen kisaa Riku ei saanut kuin yhden onnistuneen kokonaisen
laskun. Eli varsin epävarmalla pohjalla oltiin. Kisalasku oli kohtuullinen
alahyppyyn asti. Alahyppynä Riku hyppäsi takaperin voltin. Se oli varsin iso.
Heti hypyn jälkeen Riku tuli hieman takapainossa ensimmäiseen kumpuun. Seurauksena kaatuminen. Maaliin asti päästiin, mutta luonnollisesti pisteet
jäivät alhaiseksi. Sijoitus 29. Jos Riku olisi laskun pysynyt pystyssä olisi
sillä menty finaaliin eli 16 parhaan joukkoon.
Torstaina 26.3. oli parikumpareiden vuoro. Karsintalaskussa Riku veti ylähypyn jälkeen pihalle ja lasku, sekä kisat oli siinä. Tuloksena iso pettymys. Valmalencon mäki osoittautui vielä liian haastavaksi. Totuuden nimissä se oli sitä suurimmalle osalle kilpailijoista. Vain pieni joukko pystyi laskemaan noissa olosuhteissa hyvällä tasolla. Kärkipään laskijat ovatkin jo kansainvälisen tason tekijöitä aikuisten sarjoissa. Hyvän kuvan olosuhteiden haastavuudesta kertoo se, että ensimmäisenä kisapäivänä lähemmäs kymmenen laskijaa vietiin loukkaantumisten takia mäestä pois moottorikelkalla ja yksi laskija helikopterilla. Nyt Rikulla on vuoden verran aikaa nostaa omaa tasoaan ja olla ensi vuonna valmiimpi taistelemaan hyvistä sijoituksista junnu MM-kisoissa.
Italiasta Riku suuntasi suoraan Ruotsin Åreen. Siellä oli ohjelmassa Skandinavian cupin finaalit ja samalla Pohjoismaiden Mestaruuskisat. Rikun sisko Riikka kilpailee myös ja hänelle olimme luvanneet osallistua noihin kisoihin. Jos emme olisi Riikan kanssa sinne menneet, niin Rikukin olisi jättänyt kisat väliin. Jännitimme etukäteen miten matka menee. Matkustihan Riku ensimmäistä kertaa itse lentokoneella. Toki kokemusta lennoista on jo varsin paljon. Tsekkaus Milanossa onnistui perille asti ja oletus oli että Riku pääsisi perille ilman isompia kommervenkkejä. Mutta ihan niin helppo matkasta ei tullutkaan. Oslossa matkatavarat joutui ottamaan ”ulos” ja viemään drop in tiskille. Sinällään ei iso ja vaikea juttu, mutta ongelmaa aiheutti kaaosmainen tilanne Oslon kentällä. Sinä päivänä eli perjantai 27.3. Gardermoenin kentältä matkusti Rikun lisäksi ”pari” muutakin matkustajaa. Norjalaiset olivat suuntaamassa jo pääsiäisloman viettoon ja ne pari muuta olivat tässä tilanteessa 90 000 matkustajaa. Eikä siinä kaikki. Edellispäivänä Oslon liikenne oli sekaisin kovan lumimyräkän takia. Lentokenttäkin oli pari tuntia kokonaan suljettuna ja iso määrä lentoja peruuntui. Myös nämä matkustajat olivat perjantaina lähdössä matkaan noiden 90 000 muun kanssa. Eikä siinä vielä kaikki. Häikkää oli myös matkatavarajärjestelmässä, joka aiheutti ruuhkautumista vielä lisää. Jono drop in tiskille oli valtava ja saimme Rikulta hieman hätääntyneen puhelun, että hän ei tule ehtimään jonojen takia koneeseen. Riku oli pyytänyt apua jo muutamalta virkailijalta ilman mitään tulosta ja aikomusta auttaa. Lopulta löytyi onneksi yksi virkailija jolta apua tuli. Lento oli onneksi myöhässä ja Riku ehti koneeseen, mutta oli aika varmaa että matkatavarat eivät ehtineet.
Torstaina 26.3. oli parikumpareiden vuoro. Karsintalaskussa Riku veti ylähypyn jälkeen pihalle ja lasku, sekä kisat oli siinä. Tuloksena iso pettymys. Valmalencon mäki osoittautui vielä liian haastavaksi. Totuuden nimissä se oli sitä suurimmalle osalle kilpailijoista. Vain pieni joukko pystyi laskemaan noissa olosuhteissa hyvällä tasolla. Kärkipään laskijat ovatkin jo kansainvälisen tason tekijöitä aikuisten sarjoissa. Hyvän kuvan olosuhteiden haastavuudesta kertoo se, että ensimmäisenä kisapäivänä lähemmäs kymmenen laskijaa vietiin loukkaantumisten takia mäestä pois moottorikelkalla ja yksi laskija helikopterilla. Nyt Rikulla on vuoden verran aikaa nostaa omaa tasoaan ja olla ensi vuonna valmiimpi taistelemaan hyvistä sijoituksista junnu MM-kisoissa.
Italiasta Riku suuntasi suoraan Ruotsin Åreen. Siellä oli ohjelmassa Skandinavian cupin finaalit ja samalla Pohjoismaiden Mestaruuskisat. Rikun sisko Riikka kilpailee myös ja hänelle olimme luvanneet osallistua noihin kisoihin. Jos emme olisi Riikan kanssa sinne menneet, niin Rikukin olisi jättänyt kisat väliin. Jännitimme etukäteen miten matka menee. Matkustihan Riku ensimmäistä kertaa itse lentokoneella. Toki kokemusta lennoista on jo varsin paljon. Tsekkaus Milanossa onnistui perille asti ja oletus oli että Riku pääsisi perille ilman isompia kommervenkkejä. Mutta ihan niin helppo matkasta ei tullutkaan. Oslossa matkatavarat joutui ottamaan ”ulos” ja viemään drop in tiskille. Sinällään ei iso ja vaikea juttu, mutta ongelmaa aiheutti kaaosmainen tilanne Oslon kentällä. Sinä päivänä eli perjantai 27.3. Gardermoenin kentältä matkusti Rikun lisäksi ”pari” muutakin matkustajaa. Norjalaiset olivat suuntaamassa jo pääsiäisloman viettoon ja ne pari muuta olivat tässä tilanteessa 90 000 matkustajaa. Eikä siinä kaikki. Edellispäivänä Oslon liikenne oli sekaisin kovan lumimyräkän takia. Lentokenttäkin oli pari tuntia kokonaan suljettuna ja iso määrä lentoja peruuntui. Myös nämä matkustajat olivat perjantaina lähdössä matkaan noiden 90 000 muun kanssa. Eikä siinä vielä kaikki. Häikkää oli myös matkatavarajärjestelmässä, joka aiheutti ruuhkautumista vielä lisää. Jono drop in tiskille oli valtava ja saimme Rikulta hieman hätääntyneen puhelun, että hän ei tule ehtimään jonojen takia koneeseen. Riku oli pyytänyt apua jo muutamalta virkailijalta ilman mitään tulosta ja aikomusta auttaa. Lopulta löytyi onneksi yksi virkailija jolta apua tuli. Lento oli onneksi myöhässä ja Riku ehti koneeseen, mutta oli aika varmaa että matkatavarat eivät ehtineet.
 |
| Åre, päällä lainakamppeita |
Olimme ajaneet Åresta n.130 km matkan hakemaan Rikua. Poika tuli
koneesta, mutta matkatavarat eivät. Mutta näytti kamoja puuttuvat muiltakin.
Äkkisiltään arvioiden ainakin puolelta Oslosta tulleita puuttui tavaroita. Jono SAS:n arrival serviceen oli pitkä. Meillä meni noin tunti, ennen kuin pääsimme
tekemään ilmoituksen puuttuvista matkatavaroista. Oslosta tuli vielä sinä
iltana useita lentoja ja päätimme jäädä vähäksi aikaa odottamaan, josko edes
suksipussi tulisi. Ja tulihan se. Monot Rikulla oli mukana käsimatkatavaroissa Tärkeimmät työkalut oli siis tallessa. Varsinainen matkatavaralaukku jäi tulematta ja siellä olikin sitten aikalailla kaikki muut kamppeet. Laukku kotiutui vasta viikon kuluttua ja toimitus Helsingistä meille ei ihan ongelmitta ja suunnitellusti sujunut, mutta se on sitten jo ihan oma tarinansa.
Matkapäivä Åreen kesti Rikulla 17 tuntia. Ei ihan parasta mahdollista valmistautumista seuraavan päivän kisaan. Laskuhousuja lukuun ottamatta kampeet saimme haalittua kasaan. Kypärä ja selkäpanssari saatiin lainaan paikallisilta ja muita kamppeita löytyi isältä. Housut ostettiin paikallisesta urheilukaupasta. Ennen lauantain kisaa Riku ehti tekemään neljä treenilaskua. Se on vähän, mutta toisaalta mäki oli tuttu EC-reissulta. Ennen kisaa Riku oli varsin rento ja luottavaisen oloinen, Kisalasku ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Keskipätkällä lasku karkasi vähän käsistä ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Poika oli luonnollisesti pettynyt. Kisan jälkeen keskustelimme asioista ja oli ilmeistä että takki alkaa olla aika tyhjä paljosta reissaamisesta ja kisailusta. Kisatilanne on aina henkinen stressi. Kisajännitys ja latautuminen suoritukseen vaativat paljon, on selvää että jossain vaiheessa raja tulee vastaan ja pääkoppa ei ole enää täysin valmis kisasuoritukseen. Päälle fyysinen väsymys, sekä matkustamisen aiheuttama rasite, niin ei ole ihme että nuorella miehellä ei homma enää toiminut 100 % tavalla. Riku päätyi viisaaseen ratkaisuun ja päätti jättää sunnuntain kisan väliin. Oman kisaamisen sijaan hän keskittyi auttamaan pikkusiskoa. Ja hyvinhän homma toimi, Riikka nappasi parikumparekisan voiton, Sunnuntain kisan jälkeen suuntasimme kohti kotia. Reilu tuhat kilometriä autoilua ja kotona oltiin maanantain puolella klo 4.30.
Pääsiäsenä oli ohjelmassa kauden toiseksi viimeinen kisaviikonloppu, onneksi kotimaisemissa eli Taivalvaaran lumisilla rinteillä. Olosuhteet Taivalvaaralle olivat hyvät ja kisarinteitä oli peräti kaksi. Toinen vähän loivempi 218 m pitkä ja toinen hieman alamittainen (168 m), mutta jyrkempi mäki. Lauantain Audi Freestyle Ski Tourin kumparekisassa alle 13 ja 16 v. sarjat laskettiin loivemmassa mäessä ja pro-sarja jyrkemmässä. Eipä ole meidän freestylehiihtouralla tullut vielä vastaan vastaavaa set uppia. Kisaviikolla Riku kävi kolmena päivänä laskemassa ja oli rennolla fiiliksellä ennen kisaa. Onneksi hukassa ollut matkalaukkukin löysi tiensä perille perjantaina, joten varuste puolikin oli kunnossa. Lauantain kisan karsintalaskussa Riku otti alahypyksi korkki seiskan. Muutoin hyvä lasku, mutta korkki ei mennyt ihan nappiin. Karsinnan sijoitus oli kolmas. Finaaliin alahyppy vaihtui takaperin volttiin. Lasku oli hyvä ja alahyppy erinomainen. Suoritus riitti tiukan kisan voittoon.
Sunnuntaina oli vuorossa parikumpareet. Ne laskettiin myös pro-sarjan osalta loivemmassa mäessä. Jyrkempi mäki on sen verran kapea, että siinä ei parikumpareita voi laskea. Odotettavissa oli tiukka kisa. Helppo mäki ja tasoltaan tasaisia laskijoita. Kisa, jossa pienet toisen laskijan pienet virheet tai yksittäinen virhe usein ratkaisee voittajan. Riku eteni finaaliin jossa tuli niukka tappio, mutta loppusija kuitenkin hienosti toinen. Onnistunut ja itseluottamusta ruokkiva kisaviikonloppu.
Nyt kisakautta ei ole enää jäljellä kuin yhden rupeaman verran. 10.-12.4. Rukalla kisaillaan freestylehiihdon suomenmestaruuksista. Kumparelaskun kisapäivä on lauantai 11. ja parikumpareiden sunnuntai 12.4. Tiistaina käydään Taivalvaaralla vielä treenaamassa. Silloin keskityttään enemmän hyppäämiseen. Torstaina suuntaamme Rukalle ja siellä on torstai-ilta ja perjantai aikaa ottaa tuntumaa kisamäkeen.
-petri-
Taivalvaaran finaalilasku.
Matkapäivä Åreen kesti Rikulla 17 tuntia. Ei ihan parasta mahdollista valmistautumista seuraavan päivän kisaan. Laskuhousuja lukuun ottamatta kampeet saimme haalittua kasaan. Kypärä ja selkäpanssari saatiin lainaan paikallisilta ja muita kamppeita löytyi isältä. Housut ostettiin paikallisesta urheilukaupasta. Ennen lauantain kisaa Riku ehti tekemään neljä treenilaskua. Se on vähän, mutta toisaalta mäki oli tuttu EC-reissulta. Ennen kisaa Riku oli varsin rento ja luottavaisen oloinen, Kisalasku ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Keskipätkällä lasku karkasi vähän käsistä ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Poika oli luonnollisesti pettynyt. Kisan jälkeen keskustelimme asioista ja oli ilmeistä että takki alkaa olla aika tyhjä paljosta reissaamisesta ja kisailusta. Kisatilanne on aina henkinen stressi. Kisajännitys ja latautuminen suoritukseen vaativat paljon, on selvää että jossain vaiheessa raja tulee vastaan ja pääkoppa ei ole enää täysin valmis kisasuoritukseen. Päälle fyysinen väsymys, sekä matkustamisen aiheuttama rasite, niin ei ole ihme että nuorella miehellä ei homma enää toiminut 100 % tavalla. Riku päätyi viisaaseen ratkaisuun ja päätti jättää sunnuntain kisan väliin. Oman kisaamisen sijaan hän keskittyi auttamaan pikkusiskoa. Ja hyvinhän homma toimi, Riikka nappasi parikumparekisan voiton, Sunnuntain kisan jälkeen suuntasimme kohti kotia. Reilu tuhat kilometriä autoilua ja kotona oltiin maanantain puolella klo 4.30.
 |
| Åren ylähyppy |
 |
| Taivalvaara ja korkin loppuvaihe |
 |
| Taivalvaaran kaksi kumpareikkoa |
-petri-
Taivalvaaran finaalilasku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti