Kisakausi avattu

Nyt on kotiuduttu Norjasta ja tänään jo ehditty kurvailemaan Taivalvaaran rinteilläkin. Reissun päällä oltiin torstai-aamusta perjantai-iltaan. Skandinavian cupin ensimmäinen kisaviikonloppu laskettiin Oslon lähistöllä Drammenissa. Kisakeskus oli pienen puoleinen. Yksi ankkurissi + rinne, sekäkapulahissi + lasten rinne. Fasiliteetit olivat vanhahkot. Paikka oli ilmeisesti paikallisen pujotteluseuran omistuksessa. Rinne mihin kumpareikko oli tehty oli kumpareikon paikaksi hyvä. Hyvän mittainen pätkä suhteellisen jyrkkää rinnettä.. Ainut ongelma oli se että kumpareikko oli tehty vähän sinne päin. Kun treenit alkoivat perjantaina puolilta päivin oli mäki uuden lumen peitossa. Siitä ei järjestäjiä ei voi syyttää, mutta mitä sen uuden lumen alta löytyi niin ei  ollut ihan priimaa. Hyppyrit olivat korkeita (selvästi normaaleita kumparehyppyreitä korkeampia) ja jyrkkiä. Vähän mallia "wall ride". No leveyttähän niissä ei sitten ollut tarpeeksi ja treenin aikana norskit alkoivat niitä leventämään uudella lumella ja laitellen sekaan vähän jäisiä tykkilumipaukkuja. Hyppyrit ei oikein ehtineet kisojen aikana kovettumaan. Rännit oli tehty hyppylinjoihin nähden kieroon ja molempien laitojen rännit olivat melko toispuoleiset eli kumpujen välit olivat eri mittaisia. Alahyppyrin jälkeen tehdyt kummut oli ilmeisesti tehty vain tampparilla eli ajettu pelkät vallit. Niitä ei oltu muotoiltu lapiolla, eikä suksilla. Olivat terävät ja linjat meni miten sattuu. Välissä koko rännin levyisiä valleja ja yhdessä rännissä viimeisen kummun jälkeen pikku droppi, joka sitten tekikin Rikulle kipeää. Toiselle laskulla naamallee, nenä auki, naamaan naarmuja, kypärään kuoppa ja pieni halkeama, sekä kipeä kylki. Ei siis paras mahdollinen alku kisaviikonlopulle. Joukkueen johtajien kokouksessa perjantaina vaadimme että viimeiset kummut ajetaan sileäksi ja tehdään uudestaan. Kukaan ei jostain syystä vastustanut esitystä.

Jos ei kisojen ennakkovalmistelut olleet menneet putkeen, niin ei ne kisapäivätkään ihan hienosti järjestelyjen puolesta menneet. Kun kisojen piti alkaa oli hommat vielä pahasti vaiheessa. Kontrolliporttien (niitä on kumpareikon molemmin puolin) laitto oli vielä kesken ja valokennoja asenneltiin maalilinjalle. Sähköistä ajanottoa ei sitten yllättäen saatukaan toimimaan, kun valokennon kantama ei riittänyt kuutta metriä pidemmälle matkalle eli niitä ei olisi saatu riittävän leveälle. Asiaahan ei olisi kannattanut testata jo aiemmin ja hankkia paremmat laitteet tilalle. Drammenin kokoisesta paikasta niitä varmasti olisi lainalle löytynyt. Ja jos ei Drammenista niin ainakin Oslosta, joka on kisat järjestäneen seuran kotipaikka. Sähköinen ajanotto korvattiin sitten kännyköillä. Kisassa, joka on siis kansainvälisessä kilpailukalenterissa ja on FIS-kisa yleisen sarjan osalta, laskuajat otettiin niinkin tarkoilla laitteilla kuin kännykät! No kuten arvata saattaa, niin ei ne ajat nyt ihan kohdilleen aina sattunut. Ajanottajilla ei ollut näköyhteyttä lähtöön vaan he käynnistivät ajanoton lähettäjän suullisen lähtömerkin varassa. Mukana olikin sitten monta muuttujaa missä virheitä (viive/ennakointi) saattoi tapahtua. Annoin ajanotosta kirjallista palautetta lauantain kisan jälkeen, mutta tilennetta ei saatu korjattua sunnuntain kisaan. Eli ajoissa oli heittoa suuntaan ja toiseen kumpanakin päivänä ja samalla vaikutusta myös lopputuloksiin. Joissain sarjoissa erot olivat sen verran pieniä, että pienetkin heitot merkitsivät muutoksia sijoituksissa. Kukaan vaan ei tiedä mitä virheet kenenkin kohdalla merkitsivät. Ainakin lauantain kisan finaalissa Rikun laskuaika oli väärä ja vielä sinne huonompaan suuntaan. Tarkistin asian videolta. Mutta toki emme tiedä oliko kanssakilpailijoiden ajoissa virheitä ja jos oli, niin mihin suuntaan. Kokonaisuutenaan kisajärjestelyt oli huonoimmat mitä meidän freestyleuran aikana on vastaan tullut.

Kisakumpareikon juurella.

Itse laskeminen Rikulla kulki hyvin. Viikonlopun aikana tuli yhteensä neljä kisalaskua, joista kaikki sujuivat ilman isoja virheitä. Lauantain kisassa hyppyinä oli ylhäältä kolmonen (360 asteen vaaka pyörähdys) ja alhaalta flat spin 360 (kumpareissa hyppy tulkitaan loopiksi). Kolmonen oli aika haastava hypätä jyrkästä nokasta. Sunnuntaille strategiaa muutettiin. Ylähypyksi vaihdettiin back flip (eli takaperin voltti). Treeneissä siihen ei oikein hyvää crossia (sukset ristissä) saatu, joten päädyttiin voltiin suorin vartaloin. Alas Riku sai treenattua flat spinin truck driver gräpillä (ote molemmista suksista, niiden etuosasta). Se on tälle kaudelle uusi hyppy ja onnistui molemmissa sunnuntain kisalaskuissa. Vauhti alkoi Rikulla olla kohdillaan ja sunnuntain finaalilaskun aika oli viikonlopun nopein omassa sarjassa ja taisi olla kolmanneksi nopein kaikki sarjat mukaan lukien. Tosin ajanoton epätarkkuuden takia tarkaa vertailua ei voi tehdä. Sijoituksena kisoissa oli lauantaina kolmas ja sunnuntaina neljäs sija. Nehän ei laskijaa tietysti tyydyttäneet. Koko Suomen porukka jäi vähän ihmettelemään Rikun alhaisia tuomaripisteitä sunnuntain finaalissa. Ei olleet ihan linjassa meidän näkemyksen mukaan kun vertailtiin saman sarjan muihin laskijoihin. No tällaista se joskus arvostelulajeissa on. Kuitenkin kaikki kunnia kanssa kilpailijoille. Hyvin hekin laskivat ja rookie-sarjan taso nousi kovaksi. Ja kärjessä erot olivat pienet. Vaikka sijoitukset eivät laskijaa tyydyttäneetkään, niin isossa kuvassa tärkeintä oli saada ehjiä ja onnistuneita kisasuorituksia. Ollaan taas yhtä kisareissua kokeneempia ja viisaampia. Jokatapauksessa eteenpäin on menty ja sillä on enemmän merkitystä, kuin yksittäisen kisan sijoituksella.

Tänään Riku käväisi tarkistuttamassa kipeän kulkensä terveyskeskuksessa. Onneksi kylkiluissa ei ollut murtumaa. Kipu aiheutuu revähdyksestä kylkiluiden välissä olevissa lihaksissa. Tukiteippauksella pyritään stabiloimaan kylkeä ja pienentämään kipua. Tämän iltaisissa seuran treeneissä kylki tuntui kipeältä, mutta ei näyttänyt menoa pahemmin haittaavan. Lasku kulki todella hyvin. Paremmin kuin ennen reissua. Reissun aikana oli tipauttanut muutaman sentin uutta lunta ja se teki vain hyvää kumpareikolle. Siihen tulee sopivasti pehmeyttä ja kummut muotoutuvat vähän paremmiksi. Tulevana viikonloppuna taas leireillään Skill Teamin mukana. Paikkana mikäpäs muu kuin Taivalvaara. Leirin teemana on ehjät kisanomaiset suoritukset. Leiri toimii samalla erinomaisena valmistautumisena kotimaisen kumparelaskukauden avaukseen, joka on kotimaisemissa eli Taivalvaaralla 15.-16.2. Kansallisen kiertueen, Audi Freestyle Ski Tourin, kisat lasketaan ensi kertaa Taivalvaaran kumpareikossa.

Näissä reissun jälkeisissä tunnelmissa jatketaan työntekoa ja uskotaan että vielä työnteko palkitaan. Tässä sunnuntain kisan finaalilasku.

-petri-