keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Koulu, opiskelu ja urheilu

Kävimme Rikun kanssa tapaamassa lukion rehtoria/opinto-ohjaajaa. Hahmottelimme suunnitelmaa lukiota varten, joka Rikulla siis ensi syksynä alkaa. Rikun täytyykin hiihtoloman eli ensi viikon aikana tehdä päätös siitä, millaisessa tahdissa aikoo lukion suorittaa. Itse hän on jo pitkään ollut sitä mieltä, että vähintään neljä vuotta aikoo siihen käyttää.


Meidän lukiomme, Taivalkosken lukio, on pieni lukio, mutta siellä on mahdollista suorittaa opintoja hyvin joustavasti. Lukiossa on n.60 oppilasta ja opettajia 15, joista osa opettaa myös yläkoulussa ja ovatkin Rikulle ennestään tuttuja. Paikkakunnan lukiossa on esimerkiksi urheilijoilla mahdollista suunnitella opiskelua siten, että täysipainoinen treenaaminen ja kilpaileminen on mahdollista. Rikun on siis mahdollista suorittaa soveltavia kursseja kumparelaskussa. Se, että tämä ylipäätään on mahdollista, vaatii tietenkin sen, että urheilijalla on valmentaja ja treeniohjelma. Harjoittelusta, kisoista ja leireistä kerätään tunteja, joilla todennetaan ko. kurssin suorittaminen. Rikun on mahdollista suorittaa kaikki soveltavat kurssit oman lajin parissa. Se tosin jää vielä tässä vaiheessa nähtäväksi, kuinka paljon niitä sitten suorittaa.

2005 Pyhällä 

Miten sitten yleensä urheilu ja koulunkäynti sopivat yhteen? Mitä se vaatii oppilaalta, opettajilta ja vanhemmilta? Meidän perheessä on tehty päätös siitä, että koulun pitää sujua, jotta pääsee osallistumaan kilpailuihin ja leireille. Koulutehtävät on tehtävä, kokeisiin valmistauduttava ja uudet asiat opeteltava tavalla tai toisella. Me vanhemmat olemme koko tämän matkan olleet tukena ja apuna oppimisessa. Emme kuitenkaan ole asettaneet mitään numerisia tavoitteita, mutta parhaansa on pitänyt tehdä niissä raameissa, mikä kulloinkin on ollut mahdollista. Riku on joutunut opiskelemaan monia asioita itsenäisesti. Tuntien oman lapseni en usko, että ilman tätä harrastusta Riku olisi sen enempää käyttänyt aikaa koulutehtäviin kuin nytkään. Ja hyvin on mennyt. Ei kai muuten lukiota suunnittelisi.


Kumparelasku on sen verrran tapaturma-altis, että on enemmän kuin järkevää opiskella ja varmistaa tulevaisuus myös siltä varalta, että lajin joutuu loukkaantumisen vuoksi jättämään kokonaan. Muistan erään kerran, kun ajeltiin Rikun kanssa Kuusamoon ja Riku oli muistaakseni 3-luokkalainen. Riku sanoi minulle, että hän on aivan varma siitä, että hän haluaa tulla kumparelaskijaksi. Jo siinä vaiheessa otin puheeksi myös sen, että laji on kuluttava kropalle ja muutoinkin, esimerkiksi kaatuessa, voi tulla pitkiäkin jaksoja taukoa harjoitteluun. Lisäksi voi loukkaantua sen verran pahasti, ettei kilpailemista voi enää jatkaa. Tämän vuoksi on siis hyvä olla planB. Pojalla oli siihenkin jo vastaus valmiina eli hänestä tulee sitten valmentaja tai jos ei valmentaja niin ainakin joku urheilu-ukko, esimerkiksi liikunnanohjaaja, kuten isi :)


Meidän kohdallamme koulu on ollut hyvin mukana tukemassa Rikun harrastamista. Meiltä ei ole evätty yhtään loma-anomusta, olemmehan me luvanneet hoitaa kuitenkin läksyt ja opetuksen sinä aikana, kun Riku on poissa. Alakoulussa opettaja katsoi valmiiksi tärkeimmät tehtävät, jotka tulisi tehdä. Lisäksi hän oli aina valmis auttamaan ja opettamaan, jos jokin asia oli jostain syystä jäänyt oppimatta. Ja olihan tuossa vaiheessa vielä niinkin, että lapsen mielestä se opettaja kuitenkin tiesi kaikesta enemmän kuin omat vanhemmat. Kun ope jotain sanoi, niin se oli totuus. Ja hyvä niin :)


Yläkoulussa on suhtauduttu myös hyvin harrastukseen ja siitä aiheutuviin poissaoloihin. Toki onhan se totta, että joissain aineissa itsenäinen opiskelu on vaativampaa kuin toisissa. Ja todennäköisesti jokun asian Riku olisi voinut oppia paljon helpommin oppitunneilla ollessaan. Rikun luokanvalvoja on kannustanut tätä harrastamista ja on huolehtinut Rikun asioista omalta osaltaan. Oman työni kautta tunnen kaikki Rikun opettajat, toiset heistä vähän paremmin. Olen kiitollinen siitä avusta, mitä olemme koulusta saaneet, että Lapsi on päässyt elämään yhtä unelmaansa jo näinkin nuorena.


Yhteishakun on alkanut ja pian päättyy Rikullakin oppivelvollisuus, vain muutaman kuukauden kuluttua. Täytyy tunnustaa, että olen enemmän kuin mielissäni siitä, että Riku valitsi kuitenkin oman paikkakunnan lukion, eikä lähtenyt minnekään muualle. Riku voi asua kotona ”täysihoidossa” eivätkä harjoittelupuitteet voisi olla paljonkaan paremmat.

-Minna-

2008 Ylläksellä, critical gräbi










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti