Urheilua ja ruokaa

Perheemme ruokailutottumukset ovat aina olleet terveelliset ja monipuoliset. Oli arki tai pyhä, ruokaa tehdään ja sitä syödään. Arjen kiireestä ja aikataulutetuista illoista huolimatta, ruokaa tehdään sekä isän että äidin toimesta ja ruoka syödään yhdessä. Ruoka on aina ollut se, mihin panostetaan ja mistä kaikista viimeisimmin säästetään.

Silloin kun perheen isän urheilu-ura oli aktiivisimmillaan, suorastaan kauhistelin niitä annoskokoja, mitä hän lautaselleen laittoi ja mikä yhdessä hujauksessa kuitenkin siitä lautaselta hävisi. Tuntuu, että lasten ollessa pieniä meille riitti sama ruokamäärä neljälle, kuin aiemmin kahdelle aikuiselle. Se ei siis ole minulle mitenkään uutta, että urheilija syö paljon ja että hän tarvitsee paljon enemmän energiaa kuin keskivertoihminen.

Rikun kohdalla ollaan nyt siinä vaiheessa (taas), että nälkä on jatkuvaa eikä kylläisyydentunne kestä kovinkaan pitkään. Toki jatkuva nälkä kuuluu myös normaaliin kasvuun ja kehitykseen 15-vuotiailla pojilla, mutta kun siihen lisätään vielä treenaaminen, niin energiankulutus on huomattavasti suurempi, kuin monilla ikätovereillaan. Pikkuhiljaa Riku alkaa olla miehenmitoissa ja niinpä koenkin äitinä vastuuta siitä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota energiansaantiin ja siihen, mistä aineksista varsinaiset ateriat ja välipalat koostuvat.

Tapani työstää uusia asioita onkin se, että haen mahdollisimman paljon tietoa asioista ja lähden sen jälkeen rakentamaan saamiini tietoihin pohjautuvaa ajatus-/toimintamallia. Toki tiedän jo ennestään paljon terveellisestä ravitsemuksesta, olenhan äiti ja nainen, joka haluaa vain parasta itselleen ja perheelleen. Nuoren urheilijan ravitsemuksessa koen kuitenkin pientä epävarmuutta ja tiedon hakemisella saan joko vahvistusta olettamuksilleni, siitä miten tulisi jatkossa toimia tai saan uuden toimintamallin ruokailujen suunnitteluun.

Uppouduin siis netin ihmeelliseen maailmaan. Netistä löytyi todella paljon erilaisia sivustoja urheilijan ravitsemuksesta, sekä kaupallisia että ei niin selkeästi kaupallisia. Yksi parhaimmista ja selkeimmistä sivustoista mielestäni oli www.terveurheilija.fi. Nettisivut on Terve Urheilija-hankkeen myötä syntyneet sivut. Terve Urheilija-hanke on osa Liikuntavammojen Valtakunnallista Ehkäisyohjelmaa (LiVE). Sivuilta löytyy kattavasti tietoa ravitsemuksen lisäksi terveydenhuollosta, kehon huollosta ja palautumisesta sekä paljon erilaista materiaalia aiheeseen. Sivuilta löytyy myös paljon linkkejä muille ko. aihetta käsitteleville sivuille.

Tietoa siis on ja nyt pitäisi sitten sama saada sovellettua mahdollisimman mutkattomasti käytäntöön. Onneksi Riku on aina ollut hyvä syömään ja ottaa lautaselle mielellään myös salaattia ja muita vihanneksia. Hän on aina ollut rohkea maistamaan kaikkea uutta. Uskonkin, että löydämme Rikun kanssa sopivan ateriarytmityksen päivään ja sopivia ja monipuolisia annoskokoja ruokailuihin.

Ruokailujen suunnittelu ja toteutus on kohtuullisen mutkatonta normaali arjessa, mutta pientä päänvaivaa jo nyt aiheuttaa lähenevä kilpailukausi. Silloin normaalirytmistä ei ole tietoakaan, sillä päivä rytmittyy harjoitusten ja kisalaskujen mukaan. Siihen lisättynä vielä pikkusisko, jonka treeni- ja kisa-aikataulu on erilainen, sillä yleensä hänen sarjansa laskee, ainakin karsinnat, täysin eri aikaan. Työnjako kisapäivinä on jo muovautunut isän kanssa niin, että äiti huolehtii ruuan ja henkisen tsemppaamisen ja isä välineiden huollon, treenit ja kisalaskut kisapaikalla. Itse tyydyn katsomaan kisoja livenä sen mitä huollolta ennätän ja loput katsotaan sitten päivän päätteeksi videoilta.

-minna-