Laajiksen Skandinavian cup

Viime blogia kirjoitellessa oli pelko päällä että Riku on tulossa sairaaksi. No pelko kävi toteen ja kuume nousi perjantaina. Perjantain treenit jätettiin väliin ja ukko vuodepotilaaksi. Lauantaina ohjelmassa oli siis Skandinavian cupin osakilpailu numero kolme. Kisa-aamuna Rikun vointi ei ollut parhaasta päästä ja perinteisen mallin elohopeakuumemittari näytti ei toivottuja lukemia. Tahto kilpailmaan oli kova ja sovittiin että lähdetään mäkeen kokeilemaan miten jaksaa laskea. Lääkkeillähän kuumetta saa laskettua, mutta eihän se sitä tosiasiaa poista että tauti jyllää ja paras terä on poissa. Jos kysessä olisi laji joka rasittaisi hengitys- ja verenkiertoelimistöä enemmän kuin kumparelasku, olisi osallistumiselle tullut ehdoton ei meikäläisen suunnasta. Nyt rinteen juurelle mentiin ja sovittiin että treenit jätetään minimiin. Onneksi Rikulla oli jo hyvä tuntuman mäkeen EC-päivien ansioista. Viikonlopulle oli tarkoitus vaikeuttaa alahyppyä, mutta nyt tarvittavat treenit jäivät tekemättä ja pidättäydyttiin samassa alahypyssä kuin EC-kisoissakin. Laajiksen mäessä on neljä laskulinjaa eli ränniä. Sen Riku päätti vaihtaa. EC:ssa käytössä ollut ränni oli SC-treenien jäljiltä huonommassa kunnossa ja omasta mielestä parempikin oli tarjolla. Jo treeneissä näkyi että jalat eivät toimi normaalisti, vaan kenelläpä ne sairaana toimisivatkaan. Kumparelasku on pitkälti taitolaji, mutta mitä korkeammalle tasolle mennään vaatimustaso fysiikan suhteen kasvaa. Vauhti on kovaa ja jalkojen pitää toimia nopeassa tahdissa eli nopeutta vaaditaan, mutta myös voimaa. Ennen karsintaa oli selvästi jännitystä ilmassa. Karsinnassa alku oli hyvä, mutta puolivälissä laskua tuli ongelmia. Vauhti oli vallitsevaan olotilaan nähden liian kova ja vaikeuksia oli. Riku sai tuotua laskun maaliin asti. Molemmat hypyt onnistuivat hyvin ja vauhti oli selvästi muita kovempaa. Vaikka lasku oli nopea oli se kuitenkin sekunnin verran hitaampi, kuin torstain EC:ssa. Sairaalle laskijalle se oli kuitenkin aivan liian kovaa. Laskun jälkeen Riku oli lievästi ilmaistuna hermona. Isoilla virheillä sävytetty lasku kuitenkin riitti karsinnan kolmanteen sijaan. Pikku hiljaa laskija rauhoittua ja alkoi armoton psyykkaaminen ja tsemppaaminen finaalia kohti mentäessä. Taktiikkana oli ottaa ylähypyn jälkeen parilla jarruttavammalla käännöksellä hieman vauhtia pois. Laskuvauhtia oli varaa hiljentää ja se silti olisi kisan parhaasta päästä. Karsinnan ja finaalin välissä oli sen verran pitkä tauko että kävimme majapaikassa vähän lepäilemässä ja syömässä. No kaikki ei mennyt putkeen senkään suhteen. Vähän ruokailun jälkeen, lääkkeitä suuhun napatessa, iski pahaolo ja pönttö kutsui. Ruoka tuli yläkautta ulos. Eli lisää pilviä taivaalle. Finaalilaskuun oli aikaa reilun tunnin verran.

Tilanne oli hyvin kaukana optimaalisesta. Kysäisin että jos jätettäisiin finaali väliin. Sille tuli ehdoton ei. Ennen finaalia koitin valaa poikaan itseluottamusta ja rauhoitella tilannetta. En muista milloin olisin Rikun laskua niin paljon kameran takana jännittänyt, kuin tuossa finaalissa. Sanoisin että lähtökohtiin nähden finaalilasku oli ehdottomasta Rikun kovin suoritus ikinä. Ylähyppy ei ollut parhaasta päästä, mutta muuten se oli nappisuoritus. Riku itse ei ollut tyytyväinen kun ei ollut pystynyt kovempaa laskemaan. Toki olihan laskuvauhti kaksi sekunttia hitaampaa kuin torstain EC:ssa, mutta silti kovempaa kuin kanssakilpailijoilla. Tuloksen oli selvä ykköstila päivän kisassa.

Sunnuntai-aamuna kuumetta ei ollut, mutta olotila kaukana hyvästä. Näytti että veto on vielä enemmän poissa kuin edellispäivänä. Karsinnassa lasku oli taas hyvää perustekemistä ja sillä irtosi ykköstila. Laskusta kuitenkin näki että jalkojen potku ei ollut edes edellispäivän tasolla. Ruoka ja juominen ei oikein maistunut ja vireystila heikkeni päivän edetessä. Edessä oli taas tahtojen taistelu ja viikon viimeinen suoritus. Taas hyvä lasku ja tuloksena todella tasaisen kisan kakkostila.

Kahdeksan päivän aikana Rikulla oli viisi kisapäivää. Ilman sairastumistakin se olisi ollut fyysisesti ja henkisesti raskas koitos, mutta sairastumisen myötä se oli todellakin sitä. Viikonlopun kisoja oli todella odotettu ja Rikulla oli kova halu näyttää parastaan. Nyt sairaus vei laskemisesta sen parhaan terän, mutta poika osoitti todellisista taistelijan luonnetta ja halua voittaa. Pääkoppa tuntuu kestävän tiukassakin paikassa, mikä on erinomainen merkki. Toki samaa on ollut näkyvissä aiemminkin, mutta tämä "vaistoinkäymisten kautta voitoon viikonloppu", vain vahvisti sitä. Laskuvarmuus on erinomaisella tasolla ja laskeminen muutoinkin oman ikäryhmän kärkeä Pohjoismaissa.

Nyt on maanantai ja ollaan taas kotona "käymässä". Riku on vieläkin sairaana. Kuumetta tänäänkin ja ärsytys tyyppinen yskä on kova. Tänään käytiin lääkärissä. Tulehdusarvot normaalit ja influessa testi negatiivinen. Jonkin viruksen aiheuttama sairaus. Nyt lepoa ja kotilääkitystä. Monot pysyvät eteisen nurkassa.Toivon mukaan tauti menisi ohi mahdollisimman pian. Torstaina olisi lähtö Kungsbergetin hiihtokeskukseen Ruotsissa. Siellä olisi kauden kaksi viimeistä Skandinavian cupin kisaa. Kisat varmaan menee vielä osin toipilaana, mutta jospa vireystila olisi edes lähellä parasta tasoa.

Tässä linkki lauantain kisan voittolaskuun.

-petri-