Riku on nyt sairastellut toista viikkoa ja edellen kovasti yskittää ja olo on muutoinkin hankala ja väsynyt. Normaalit flunssaoireet perusterveillä nuorilla eivät aiheuta kovin suuria pulmia, mutta Rikun kohdalla on hieman toisin. Tämän talven kovien pakkasten aikoihin Riku alkoi puhumaan siitä, kun on vaikea hengittää ja tuntuu siltä, ettei happi riitä. Juteltiin ja selvitettiin sitä, missä tilanteissa sitä hengittämisen vaikeutta on ja miten se ilmenee. Olin jo aiemmin ihmetellyt Rikun yskää, joka monesti antoi kuulla itsestään varsinkin iltaisin, kun Riku meni nukkumaan. Toinen asia, mihin olin kiinnittänyt huomiota oli jatkuva rykiminen. Muistan välillä kysyneenikin, että onko hengitys ahtaalla tai onko vaikea hengittää. Minulla on veli, joka on sairastanut astmaa pienestä pitäen ja tuo rykiminen kuulostikin niin tutulta ja herätti ensimmäiset epäilyt jo aiemmin. Nyt talvella oli tultu sitten siihen vaiheeseen, että Riku itse huomasi sen, että on vaikeuksia hengittää ja että monissa arkipäiväisissä toiminnoissa hengästyttää. Yhtenä aamuna Riku tokaisikin: ”Äiti mua hengästyttää syödä tätä puuroa.”
Pienen paikkakunnan etuja, ainakin Taivalkoskella, ovat hyvät terveyspalvelut, joiden ansiosta Riku sai tarvittavan hoidon jo samalle päivälle, kun yhteyttä terveyskeskukseen otin. Lisäksi sain yhteyden Rikua useamman vuoden hoitaneeseen lastenlääkäriin, joka hoiti tutkimukset ja lääkityksen aloittamisen nopeassa tahdissa. Hoitavan lääkkeen käyttö voitiin aloittaa vajaan viikon kuluttua ensimäisestä lääkärikäynnistä. Tätä voi kutsua jo hyväksi palveluksi.
Riku siis sai astmadiagnoosin ja on nyt opetellut elämistä sen kanssa. Hoitavaa lääkettä on mennyt useamman viikon ajan ja selvä ero voinnissa on ollut huomattavissa. Riku nukkuu paremmin ja henki kulkee eikä epämääräisiä sydämen tykytyksiäkään ole enää ollut. Avaavaa lääkettä ei Riku tarvitse enää koulupäivien aikana, mutta treenien yhteydessä sitä joutuu kuitenkin ottamaan.
Tätä astmadiagnoosia osattiin kyllä odottaa, onhan molempien vanhempien geeneissä sekä allergiaa että astmaa. Molempien suvuissa löytyy sisaruksilta sekä sisarusten lapsilta astmaa. Kuinkas me olisimme jääneet ilman. Astma ei kuitenkaan meille ole mikään kauhistus ja luulen, että tästä selvitään ilman sen suurempia traumoja. Tiedetään se jo kokemuksesta, että astman kanssa voi elää ja urheilla kovastikin, kunhan lääkitys on tasapainossa. Riku itse on suhtautunut diagnoosiin tosi hyvin eikä ole kokenut sitä mitenkään erityisen hankalana asiana. Riku huolehtii itse lääkkeiden otosta ja on itse huomannut sen suuren avun, minkä oikeat lääkkeet ja oikeat annosmäärät ovat hänelle tuoneet.
Flunssat tuovat kuitenkin haastetta lääkityksen puolelle, sillä hengitys menee helpommin ahtaalle ja muutoinkin flunssa rasittaa keuhkoputkea, joka ärtyy ja kipeytyy. Avaavaa lääkettä on mennyt enemmän, mutta siitä ei suurempaa apua Rikun omasta mielestä ole ollut. Ilmeisesti siitä syystä, ettei se hillitse yskimistä. Nenän turvonneet limakalvot tukkivat hengityksen lähes kokonaan eikä niitä tahdo saada auki suihkeillakaan. Tehokkaita lääkkeitä tähänkin olisi, mutta koska Riku kilpailee, niin täytyy kaikessa lääkinnässä ottaa huomioon myös dopingsäännökset. Niitä onkin jouduttu jo tavaamaan netistä ja isä on ollut yhteydessä myös antidopingtoimikuntaan, varmistaakeen sen, että kilpaileminen ei tyssää johonkin lääkkeen käyttöön tai siihen, ettei meillä ole tarvittavia lupia. Muutamia aiemmin käytettyjä lääkkeitä (esim.allergialääke) on jouduttu vaihtamaan tai jättämään kokonaan pois.
Nyt kuitenkin paljon lepoa, juomaa ja keskittymistä paranemiseen ja matka jatkuu...
-Minna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti