EC, väliraportti

Alppien yllä

Riku on ollut reilun viikon verran reissussa. Ensimmäinen kisaviikko on takana ja on aika käydä viikon antia läpi näin koti Suomesta käsin. Niinkuin ennakkoon oli odotettavissa, on viikko ollut melkoinen "härkäviikko". Viikon sisällä viisi kilpailua ja mahtuipa väliin vielä yksi vajaan 600 km matkustuspäiväkin.

Tämän kauden Eurooppa Cup alkoi viime viikonlopulla Krisplissä. Suomen tiimi saapui perille pienen pieneen Itävaltalais kylään torstai-iltana. Perjantaina oli ohjelmassa viralliset harjoitukset. Aikaa tuntuman hakemiseen oli parin tunnin verran. Kun mäessä oli samaan aikaan noin 80 laskijaa, ei kovinkaan montaa laskua tuossa ajassa ehdi tekemään. Vaihdoimme perjantai-iltana Rikun kanssa muutaman viestin. Hän ei ollut kovin innostunut kisakumpareikosta. Hyppyrit olivat liian laakoja eli niissä ei ollut Rikun mieleen riittäväti heittoa ja hyppyrien alastulot liian lyhyitä. Eli kovinkaan isoja hyppyjä ei pystynyt hyppäämään.

Lauantaina oli ohjelmassa ensimmäinen kilpailu. Kisan alku viivästyi kovan sumun takia kolmisen tuntia. Sumu saa aikaan sen että tuomarit eivät näe koko mäkeä ja silloinhan ei laskua voi kokonaisuudessaan tuomaroida. Viivästys aiheutti sen että finaalit peruttiin eli kaikkien sijoitus määräytyi alkukilpailujen tulosten perusteella. Riku onnistui laskussaan hyvin. Hyppypisteet olivat tosin jääneet alhaisiksi vaikka pojan oma tuntemus oli että hypyt olivat hyviä. Ylhäältä Riku hyppäsi takaperin voltin krossilla (huom. sukset ristissä ilmassa, ei keulalla tai alastulossa :)) Alahyppynä loop. Kun tuon päivän tuloksia katselee niin kisailijoiden hyppypisteet olivat varsin alhaiset. Kun en paikalla ollut, niin vaikea sanoa olivatko hypyt sitten niin heikkoja, vai tuomareiden pisteystysskaala vähän hakusessa. Laskuvauhti Rikulla oli kuitenkin kohdallaan. Ajoissa hän oli koko porukan viidenneksi nopein. Lopputuloksissa sijoitus oli 18. EC-startteja Rikulla on viime vuodelta kaksi. Niissä tuli sijoitukset 24 ja 19 eli heti uran paras EC-sijoitus plakkariin.

Sunnuntain kisa saatiin vetää aikataulun mukaisesti. Rikun alkukilpailusijoitus oli 14. Eli nyt napsahti uran ensimmäinen EC-finaalipaikka. Finaaliin pääsee alkukilpailun 16 parasta. Nyt hyppypisteet olivat porukan parhaasta päästä. Ylähyppy oli Rikun omien sanojen mukaan lähes samanlainen kuin edellisenä päivänä. Nyt siitä vain tuplasti enemmän pisteitä. Alanokasta hypättyyn loopiin Riku lisäsi critical gräpin (ote kädellä vastakkaisen suksen sisäkantista). Sillä saatiin hyppykerrointa vähän nostettua ja hyppyyn lisää näyttävyyttä. Finaalissa lasku kulki taas hyvin ja loppusijoituksena 13 sija. Isoin ero kärkeen tuli laskutekniikkapisteissä.

Airolon kisamäki

Maanantaina oli vuorossa matkapäivä. Vuokra-autoilla poppoo siirtyi Sveitsin Airoloon. Paikka oli kokonaisuutenaan enemmän Rikun mieleen, niin kylä, hiihtokeskus, kuin kumpareikkokin. Kumpareikko oli todella pitkä, 265 m. Esim. Rukalla Battery run on n. 210 m. Laskut olivat ajalliseti muutaman sekunnin pidempiä ja kun mäki vielä oli hieman vajaan 2000 m korkeudessa, olivat laskut fyysisesti normaalia raskaampia. Yhden treenipäivän jälkeen ohjelmassa oli tiukka kolmen päivän kisaputki. Ensimmäisen kisan karsintalasku onnistui Rikulta todella hyvin. Nyt ylähyppy vaihtui korkki seiskaksi krossilla (kaksi kierrettä=720 astetta vaaka ja pystyakselin välissä, sukset ristissä). Alhaalta sama hyppy kuin Itävallassa. Finaalilasku ei sujunut ongelmitta. Lasku oli lähtenyt vähän lapasesta. Loppusijoitus kuitenkin hienosti 13. Muillakin oli ongelmia. Kisan jälkeen Riku vähän harmitteli sitä että todella hyvä sijoitus olisi ollut otettavissa hyvällä peruslaskulla.

Airolon 

Torstain kisapäivä oli Rikulle tähän astisista kisoista vaikein. Ongelmia ylähypyssä ja laskemisessa. Sen tarkempaa tietoa en pojalta saanut ulos, ei meinaan ollut kisan jälkeen parhaalla mahdollisella juttutuulella. Sijoitus kuitenkin 23, eihän se nyt mitenkään huono ole. Mutta olipa sijoitus mikä tahansa, niin jos Riku ei omaan laskuunsa ole tyytyväinen, niin hän tuo sen varsin selvästi esiin. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa viestittelyn mm. Facebookin tai WhatsApp:n kautta. Näppäimistö savuten vaihtelimme (poika, äiti ja isä) viestejä pitkin iltaa. Rikun fiilis oli että hän on ihan paska laskemaan ja hyppäämään. Vastaavissa tilanteissa reaktio voisi olla että haluaa laittaa kamat myyntiin. Rikulla se oli päinvastainen. Lukio pitäisi lopettaa, jotta ehtisi treenaamaan paljon enemmän ja sitä kautta oppisi laskemaan. Ilta meni meillä vanhemmilla "etäpsykologeina". Ehkä kehissä alkoi olla jo niin henkistä, kuin fyysistäkin matkaväsymystä. Edellispäivän kisan jälkeen odotusarvo oli varmaankin noussut selvästi aiempaa korkeammalle. Ja kun tuli pieni notkahdus, tuntui se lähestulkoon maailmanlopulle. Valoimme itseluottamusta ja minä isänä pystyin hyödyntämään omia kokemuksiani joita on mukaan tarttunut pitkällä kilpaurheilu-uralla. Niin kilpaurheilussa kuin elämässä muutoinkin, joutuu välillä ottamaan askeleen taaksepäin päästäkseen kaksi askelta eteenpäin.

Kotona jännityksellä odotettiin mitä perjain kisa tuo tullessaan. Kisapaikalla oli sadellut lunta reippaanlaisesti torstaina ja perjantaiaamuun mennessä sitä oli ehtinyt kertyä jo kuutisenkymmentä senttiä. Mäki oli siis todella pehmeä ja kummut kasvoivat isoiksi. Ennakkoon ajatellen se sopisi Rikulle. Talvi on täällä kotimaisemissakin ollut runsas sateinen ja isoilla +  pehmeillä kummuilla on laskettu paljon. Ja Rikun laskutekniikka on niissä oloissa toiminut hyvin. Alkukilpailulasku onnistui Rikulla erittäin hyvin, sijoituksena kahdeksas tila. Pientä epävarmuutta pääkoppaan tuonut korkkiseiska oli vaihdettu paljon varmemmin toimivaan krossi bäkkäriin. Hypyt olivar puhtaita ja laskutekniikkapisteetkin reissun parhaat. Edellispäivän itseluottamuksen säröily oli poissa ja pienen viestittelyn perusteella aistin fiiliksen olevan kohdillaan. Finaalilasku sujui aika samaan tyyliin. Sijoitus upeasti kuudes. Pakko myöntää että tulosviestin saadessani kylmän väreet kulkivat kehon läpi. Hieno palkinto pojalle kovasta työnteosta. Ja osoitus hyvästä henkisestä kantista, sekä siitä että hommat etenevät oikeaan suuntaan. Henkisesti tiukalla hetkellä pystyi venymään huippusuoritukseen. Viimeisen parin vuoden aikana Riku on osoittanut olevansa kova kilpailija. Huonoa kisapäivää ja kovaa pettymystä, on aina seurannut hyvin tai erittäin hyvin onnistunut kilpailu. Tärkeä ominaisuus niin kilpaurheilussa, kuin elämässä yleensäkin. Ja kyllähän hyvät tulokset antavat myös meille vanhemmille lisäpontta lasten harrastusten tukemiseen. Vaikka toki tätä tehtäisiin vaikka tulokset olisivat huonompiakin. Mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi. Yhdessä eletään, yhdessä tehdään. Hienoja kokemuksia, elämyksiä ja muistoja tarttuu puseroon puolin ja toisin.

Offaria tutkailemassa Airolossa.

Tänään lauantaina Suomen joukkue siirtyy Italian puolella. Yksi yö vierähtää Varesen kaupungissa, vähän Milanosta pohjoiseen. Sunnuntaina on vuorossa siirtyminen seuraavaalle kisapaikalle eli Chiesa in Valmalencoon. Siellä on maanantaina ohjelmassa treenipäivä. Kisat lasketaan tiistaina ja keskiviikkona. Nyt on siis kaksi päivää aikaa palautella ja latailla akkuja. Tulee varmasti tarpeeseen. Tuossa alla perjantain finaalilasku.


-petri-